Keikkaraportti: Goodnight Korjaamo – Night Lovell piti adrenaliinitasot korkealla

Vimugraphy

Kanadalaisartistin keikka myytiin loppuun jo ennakkoon.

Mitä? Night Lovell
Missä? Korjaamo
Milloin? 12.3.2019

On lämmin heinäkuinen päivä. Polttavan kuuma aurinko porottaa niskaani. Edelliseltä keikalta rauhoittuneena, kylmä olut kädessäni tarkkailen etäältä, kun Metelli-telttalavalle esiintymään buukattu tummiin pukeutunut mies nousee lavalle. Meteli on kova. Suomalaiset selkeästi pitävät hänestä.

Tämä oli allekirjoittaneen ensikosketus tämän keikkaraportin päähenkilöön, eli Night Lovelliin viime kesän Ilosaarirock-sunnuntaissa. Kanadalaisartisti on väkisinkin tullut tutuksi muiden artistien kautta, mutta vasta tuore GOODNIGHT LOVELL -albumi sai minut kuuntelemaan artistia vähän tarkemmalla korvalla. Kun minulle tarjottiin keikkaraporttia herran maaliskuisesta esiintymisestä Helsingissä, en epäröinyt hetkeäkään mahdollisuuteen tarttumista.

Loppuunmyydyn illan Helsingin Korjaamolla potkaisi käyntiin Versace Henrik. Tapansa mukaan artisti tarjosi sellaisen esityksen, että teki mieli mennä työmiesten mukaan poraamaan katua Hämeentielle. Keikan aikana kuultiin Henrikin vähän synkemmin sanoitettua ja raskaampaa tuotantoa (esimerkiksi HOODKVLT-mixtapelta), mikä oli tietysti suunniteltu illan teemaa palvelevaksi. Muutama isompi pittikin nähtiin keikan aikana, mutta suurimmaksi osaksi yleisössä oli tässä vaiheessa vielä todella vaisua ja väljää. Harmittavaa sinäänsä, sillä Versace Henrikin räppikeikat ovat nykyään harvinaista herkkua. Toisaalta ainakin itse koin tämän enemmän taideperformanssina, kuin räppikeikkana.

Suomalaisethan rakastavat jonottamista, ja tätä kaikkien lempiharrastusta pääsi seuraamaan parikymmentä minuuttia ennen Night Lovellin showtimea, kun ulos kerääntyi huomattava jono. Ilta alkoi tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, miltä loppuunmyydyt keikat yleensä vaikuttavat. Keikkojen välissä yleisön viihdyttämisestä vastasi monelle tuttu DJ-duo HOODWATCH.

Lopulta Night Lovellin DJ nousi levyjen taakse, ja muutaman tunnetun bängerin jälkeen takaseinään nojatessani naamaani iski tuttu seinämä lämpimän hien hajua. DJ pyytää valomiestä sammuttamaan valot lavalta. Mary Jane -kappaleen biitti lähti pyörimään, ja taskulamppumeren sekä yleisön mylvinnän saattelemana Lovell juoksi lavalle.

Keikka oli tyylilajiin sopivalla tavalla suurimmaksi osaksi aikamoista tykitystä ja turpaanvetoa, mutta välillä pääsi onneksi fiilistelemään myös Lovellin rauhallisempaa soundia. Yhdestä asiasta voin kuitenkin olla satavarma – pitit olivat parhaimmillaan niin isoja, että yhdestä näistä esiintyjä totesi itse: ”Holy shit, that’s one huge fucking pit!”.

Night Lovell leikitteli settilistassaan uudella ja vanhalla tuotannolla, mutta luonnollisesti juuri ilmestyneeltä albumilta kuultiin runsaasti materiaalia illan mittaan. Illan aikaan kuultiin artisilta tunnetuimpia kappaleita, kuten Dark Light, Still Cold / Pathway Private, Contraband ja Joan of Arc. Näiden sanat tuntui kuuluvan ennemmin yleisön kuin artistin suusta.

Jatkuva pittaaminen vei perinteisellä tavalla mehut yleisöstä loppupuoliskolla, mutta silti keikan tunnelma ei varsinaisesti latistunut missään kohtaa. Yllätyin tästä. Yleisö huusi ja taputti kappaleiden välissä ”Night! Lovell!”, artisti tuntui olevan erittäin mielissään vastaanotostaan Suomessa. ”I fuck with you guys so much” kuului vastaukseksi. Eräs eturivin tosifani jopa päästettiin lavalle räppäämään yhden kappaleen ajaksi. Lähdin Korjaamolta vähän ennen keikan päättymistä. Vilkaisin nopeasti taakseni, jossa näin lasioven takana kasan ihmisiä juoksevan toisiaan päin. Hymyilin.

Monesti on tullut mietittyä, miten kauan juuri Night Lovellin edustama niin sanotun underground-räpin tyylisuunta saa pidettyä jalansijaa Suomen keikkalavoilla ja festareilla. Korjaamolla todistettu hyppiminen, pittaaminen, huutaminen – nämä kaikki viestivät siitä, ettei se ole ainakaan tiputtanut suosiotaan merkittävästi viimeisen vuoden aikana.

Mielenkiintoista on nähdä, onko tämän genren räjähtänyt suosio hiipumassa vai tuleeko siitä parin vuoden sisään kokonaan vakiintunut valtavirran rap-musiikin muoto. Night Lovellin keikan perusteella ajatus ei tunnu mahdottomalta.