”Vaikka trap sen perinteisemmässä muodossaan onkin tekemässä kuolemaa, ei se tarkoita genren hautautumista unholaan”, kirjoittaa Henri Malmberg Klangin kuukauden kolumnissa.
”Tälläst mä lupaan te ette oo kuullu aikasemmin Suomessa”, uhoaa Jami Faltin TikTok-videollaan ja mainostaa uutta levyään. Ennenkuulumattomuudella artisti viittaa lanseeraamansa genrefuusioon ”trapskelmään”, jolla hän tarkoittaa trap-musiikin ja iskelmän yhdistelmää.
Idea genrefuusiosta ei ole uusi, ja itse asiassa se on mitä keskeisimmässä osassa nykyistä populaarimusiikkia. Sitäkin tarpeellisempi se kuitenkin on. Varsinkin trap-musiikiksi kutsuttua, Yhdysvalloista ponnistavaa räpin alakategoriaa, jossa äänimaailmaa ohjailevat nopeatempoinen hi-hat, 808-rumpukone sekä terävät ja tauotetut virvelit yhdistettynä nopeatempoiseen, välillä jopa epäselvään räppiin, on vaivannut jumittuminen paikalleen. Tällöin sen kuuluukin uudistua.
Ilmiö on jo selkeästi nähtävissä maailmalla. Kun aikaisempina vuosina trap-musiikki keikkui jatkuvasti hittilistojen kärjessä, on se nykyään yhä harvemmassa. Toki noin kuukausi sitten ilmestynyt Travis Scottin kauan odotettu Utopia-levy on poikkeus tähän sääntöön. Toissa viikolla tuli kuitenkin kuluneeksi vuosi siitä, kun rap-kappale on pitänyt hallussaan Billboard-singlelistan kärkipaikkaa. Näin ei ole aikaisemmin käynyt 23:een vuoteen. Suomessa rap pitää pintansa listoilla, mutta omaksuen yhä enenevissä määrin vaikutteita modernista popista.
Kun musiikkityyli alkaa tökkiä, on luonnollinen ratkaisu usein yhdistellä siihen elementtejä muista tyyleistä ja keksiä uusia. Näin uudet genret syntyvät ja vanhat kehittyvät – kuten kuuluukin. Harva artisti jaksaa jurnuttaa täysin samanlaista musiikkia läpi uransa. Tyylipuristit ovat tietenkin oma lukunsa. Kun räpistä on tullut poppia, on myös popista tullut räppiä. Enää poppari vierailemassa räppärin kappaleella ei nostata kulmakarvoja, vaan lähinnä jalkoja lattiasta musiikin tahtiin.
Samuel Järvinen kirjoitti mielipidekirjoituksessaan rokin elementtien yhdistymisestä räppiin. Kyse on samasta ilmiöstä ja on varsin odotettavaakin, että melankolisen iskelmärokin maana, Suomessa keksitään näitä genrejä laajemmin yhdistää. Kun tähän asti räppiin ja trap-musiikkiin yhdistetyt elementit ovat tulleet lähinnä modernista pop-musiikista, on ”trapskelmä” raikas tuulahdus modernisoitua haikeaa Suomi-iskelmää.
Johonkin suomalaisille herkkään kohtaan osui myös Jami Faltin. Tuoreen ”trapskelmäalbumin” Kertoimia vastaan kaikki kappaleet ponnistivat Spotifyn Suomen top-50 listaukseen. Albumin nimikkokappale nappasi jopa listan kärkipaikan selvällä marginaalilla. Vaikka trap sen perinteisemmässä muodossaan onkin tekemässä kuolemaa, ei se tarkoita genren hautautumista unholaan. Sen elementit ovat tulleet jäädäkseen, mutta luovat mielet asettavat niitä uusiin kehyksiin.
