”Rap oli antanut minulle lohtua, tukea ja turvaa omiin mielensisäisiin ajatuksiini. Miten jokin voi olla samaan aikaan jotain niin kaunista, mutta niin myrkyllistä?”, kirjoittaa Aino Ollikainen mielipidekirjoituksessaan.
Pidin klassiseen tapaani taukoa opiskeluistani selailemalla Tiktokkia. Mikä olisikaan parempi keino unohtaa häämöttävät deadlinet ja tentit kuin brainrotata z-sukupolven tavoin. Päivittäinen dopamiiniannokseni kuitenkin laantui, kun kuulin trendaavana soundina Korelonin uusimman kappaleen FWB. ”Mä pidän kaksin käsin kiinni tuutista niinku: du, du, du, du, du, dullaa. Mä pidän kaksin käsin kiinni tisseistä nyt me tu, tu-tu, tu-tu tullaa”, kaikui Sinulle-sivultani. ”Onpa mauttomat lyriikat”, oli ensimmäinen ajatukseni. Pohdin myös, että miten naisista kirjoitetaan vielä näin alentavasti. Olihan vuosi 2023.
En ollut onneksi ainut, jonka mieleen juolahti samoja ajatuksia. Lähes kaikki samaiseen soundiin tehdyt videot kritisoivat lyriikoita naisia halventaviksi ja alentaviksi. Soundin tuoma näkyvyys kuitenkin nosti Korelonin pinnalle ja toi FWB:lle kuuntelukertoja. Toisin sanoen, naisvihalla myytiin. Kaksinaismoralismin ainekset olivat siis keitetty.
Tapaus jäi kummittelemaan takaraivooni. Se palautti mieleeni muistoja edeltävältä vuodelta, kun Turisti ja Lewi joutuivat kohun silmään raiskausta ihannoivista lyriikoistaan Mietin ääneen -kappaleestaan. Kappaleen kohtaloa tuskin tarvitsee enää kerrata. Turisti menetti tapauksen seurauksena keikkoja ja katui syvästi tekojaan. Nykyään hän on Emma-palkittu ja viime vuoden kuunnelluin artisti.
”Virhe” on annettu anteeksi, mutta sen herättämää keskustelua ei. Se, että raiskausta ihannoidaan tietämättömästi paljastaa yhteiskuntaamme piilotettuja valtarakenteita. Näiden rakenteiden mukaan naista saa alentaa, kohdella miten huvittaa ja kritisoida, jos hän ei suostu antamaan. Miksi meidän pitäisi antaa anteeksi yhteiskunnallemme, joka on luonut nämä sukupuoliroolit ja istuttanut ne meidän päihimme?
Olin Korelonin lyriikkakohun aikoihin toisen vuoden suomen kielen opiskelija, joten kandidaatintutkielman kirjoittaminen koputteli ovellani. Soundin trendaaminen oli oikeastaan minulle siunaus, koska se löi lukkoon tutkielmani aiheen – rap-lyriikoiden aktivoimat naisdiskurssit. Tutkielmani paljasti, kuinka paljon naisvihaa rapin kentällä on vielä tänäkin päivänä. Lutka, horo, ämmä ja etenkin bämä ovat yleisiä nimityksiä naiselle. Naista käytetään lyriikoissa oman machoilun korostamiseen ja vallan osoittamiseen. ”Rukoilet sun katseel et mä sisään tuun”, kuului Iben Blondina-kappaleesta, yhdestä vuoden 2023 kuunnelluimmasta kappaleesta. Hohhoijaa. Eikö machoilua voisi korostaa joillakin muilla keinoilla kuin stereotyyppisillä sukupuolirooleilla?
Vaikka olin turhautunut tutkielmani tekoprosessin aikana rap-musiikkiin, olin kuitenkin samalla rakastumassa rapiin. Mitä syvemmälle kaivauduin genren syövereihin, sitä enemmän ymmärsin, kuinka puhuttelevasta taidemuodosta on kyse. Rap on runoutta, minkä taitavat riimit kuvastavat ihmismielen synkimpiäkin tunteita. Olen huutoitkenyt Lauri Haavin Rakkauteen-kappaletta, koska kävin itse samankaltaista eroa lävitse. Iben Sateenkaarenpää puolestaan veti minut sanattomaksi, koska teini-iän minäni olisi kaivannut jonkun huutavan hänelle ”ja joku vitun perkele on vallannu sun pään”. Melon Kauneuden eteen pitää kärsii puolestaan sanoitti erinomaisesti omat itsetunto-ongelmani vuosien varrelta.
Palautettuani tutkielmani tyhjyys valtasi kehoni. Matkani oli tullut päätökseen ja jättänyt ristiriitaiset tunteet. Rap oli antanut minulle lohtua, tukea ja turvaa omiin mielensisäisiin ajatuksiini. Miten jokin voi olla samaan aikaan jotain niin kaunista, mutta niin myrkyllistä?
Käyttämillämme sanoilla on siis voimaa niin hyvässä kuin pahassa. Siksi onkin tärkeää ymmärtää, että kieli on vallankäyttöä. Kuten Naisjärjestöt yhteistyössä eli Nytkis ry:n vuoden 2024 kyselytutkimuksessa selvisi, että kaikki miehet eivät ihannoi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, mutta aivan liian moni. Rap-lyriikoiden aktivoima valta voi herättää negatiivisia ja jopa vaarallisiakin tunteita naisia kohtaan. Pahimmassa tapauksessa nämä tunteet voivat muuttua konkreettisiksi teoiksi. Nainen ei ole objekti, jonka tarkoituksena olisi tyydyttää seksuaaliset halut. Ei edes taiteen nimissä.
Aino Ollikainen
opiskelija
Lukijan mielipiteet ovat Klangin lukijoiden kirjoittamia tekstejä, jotka menevät Klangin toimituksen suodattimen läpi. Voit jättää mielipidekirjoituksen Uutiset-osiossa sijaitsevan Kirjoita mielipide -napin kautta.