Yllätyksenä faneilleen F julkaisi musiikkivideon kappaleesta, jota on tähän asti kuultu vain keikoilla. Klangin haastattelussa artisti kertoo kuinka hänen vuosi sitten Instagramissa julkaisemansa kannanotto seksismiin johti useiden käänteiden kautta siihen, että uuden biisin musiikkivideolla esiintyy 30 naisvihaa vastustavaa julkisuuden henkilöä.
F julkaisi tänään yllätyksenä uuden kappaleen, joka on ensivilkaisulla Mariah Careyn inspiroima heleästi sointuva joulubiisi. Todellinen yllätys on kuitenkin kaikki se, mikä tapahtuu harmonisen intron jälkeen: jouluinen vaahtokylpy vaihtuu oikeussaliin, tunnelma sähköistyy sormia napsauttamalla, ja biisin todelliseksi aiheeksi paljastuu naisviha ja seksismi.
Kyseessä on F:n tänä vuonna keikoillaan esittämä Taas mennään -biisi, joka on nyt saanut virallisen julkaisunsa ja musiikkivideon. Videolla esiintyy 30 julkisuuden henkilöä, jotka ovat tunnettuja politiikan, urheilun, musiikin ja kulttuurin aloilta. Heihin lukeutuvat Fatim Diarra, Sointu Borg, Ellu G, Ina Mikkola, Mona Bling, Hanna Pakarinen, Sara Siipola ja Kiki; koko listan nimistä näet musiikkivideon lopusta.
– Oli sairaan jännää kysyä ihmisiä mukaan tekemään tuollaista projektia, sillä joidenkin silmiinhän biisin viesti voi olla hyvin provosoiva. Vaikka mun mielestä se on kyllä ihan no-brainer, F eli Fanni Sjöholm sanoo puhelimessa uuden kappaleen julkaisua edeltävänä iltana.
Lopulta kuitenkin vain yksi ihminen kieltäytyi aikataulusyihin vedoten ja pari jäi pois sairastamisen vuoksi. Videolle päätyneet ihmiset ovat henkilöitä, joita Sjöholm kertoo ihailevansa ja katsovansa ylöspäin.
– Mua myös hermostutti pyytää ihmisiä antamaan aikaansa huvin vuoksi jollekin mun tekemälleni jutulle. Mutta oli ihan uskomatonta, kuinka innoissaan kaikki olivat! Kun sä lähetät kädet täristen viestiä ihmisille, ja jengi vastaa 10 minuutissa, että vittu jes, tehdään – se on hyvin liikuttavaa.
Koko prosessi oli Sjöholmin mukaan lämmin ja good vibes, vaikka kappaleen aihe ei sitä olekaan. Hän toivoo, että videosta välittyisi keveys ja jopa humoristisuus.
– Aihe on iso, mutta kun se viedään taiteen kontekstiin, ei sitä tarvitse käsitellä liian ryppyotsaisesti.
Reilu vuosi sitten Sjöholm julkaisi Instagram-tilillään videon, jonka otsikko oli ”Seksismi suomiräpissä”. Siinä hän kertoo naisvihan olevan ikään kuin pyramidi, jonka huipun muodostavat äärimmäinen väkivalta, kuten raiskaukset ja muut radikaalit teot, ja jonka alareunassa taas on kieli, jota olemme tottuneet käyttämään. Yksittäiset sanoitukset räppibiiseissä saattavat tuntua vähäpätöiseltä asialta, mutta esimerkiksi naisen typistäminen seksiobjektiksi on todellisuudessa askeleen ottamista kohti pyramidin huippua eli väkivaltaa.
Kyseisen kannanoton seurauksena hänelle alkoi tulvia viestejä, jotka sisälsivät haukkumista, häirintää ja raiskaus- ja väkivaltafantasioita.
– En ollut hyökännyt kenenkään kimppuun, enkä kohdistanut videota kenellekään yksittäiselle ihmiselle, vaan puhuin ystävällisesti ja rakentavasti. Silti sain ihan uskomattoman hirveää palautetta vain siksi, että käsittelin sitä aihetta.
Sjöholm on aiemminkin kohdannut samanlaisia hiljentämisyrityksiä, sillä kyseessä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun hän puhui seksismistä julkisesti.
– Viime aikoina pintaan on taas noussut useita ahdistelu- ja raiskaustapauksia. On tärkeää, että käymme keskustelua teoiksi muuttuneen seksismin ympärillä. Se muistuttaa, että yksittäiset sanatkin ovat osa sitä pyramidia, ja ne voivat johtaa tekoihin, jollemme puutu niihin.
F on toistuvasti puhunut naisvihasta julkisuudessa.
Paula Pörsti
Sjöholm toivoo, että misogyniaa vastaan taisteleminen ei jäisi vain pienen porukan harteille, vaan että keskusteluun uskaltaisivat osallistua enemmän myös miehet. Yhtenä rohkaisevana esimerkkinä hän nostaa esiin Sexmanen ja tämän keskiviikkona ilmestyneen Comeback-singlen, jossa artisti räppää: ”Äijäräppärit Suomes: misogynisii paskoi / Meinaan, mä tiiän enemmän äijii jotka on huorii / Sä disrespectaat mimmei mut mä pidän niiden puolii”.
Kappaleen valossa Sjöholm toteaa, että tilanne kotimaisessa hiphop-kulttuurissa saattaa olla liikahtamassa parempaan suuntaan.
– Tähän asti se on ollut yhdenlainen keino erottua joukosta, että sanoo biisissä jotain hirveää ja alentavaa, mutta nyt alan aistia pientä vastareaktiota siihen. Esimerkiksi nyt Sexmane, joka on hyvin spesiaali hahmo monella tavalla muutenkin, levittää viestiä siitä, että räppäri voi sisällyttää yleisöönsä ihan kaikki ja olla uskottava ilman, että hänen tarvitsee olla epäkunnioittava naisia kohtaan.
Toiveikkuudestaan huolimatta Sjöholm muistuttaa, että töitä on edelleen tehtävä, sillä kaikki tilat eivät missään nimessä ole vielä turvallisia.
– Välillä olen tosi väsynyt sen takia. Tilanne vaikuttaa suoraan muhun ja mun kollegoihin, meidän saamiimme mahdollisuuksiin olla esillä ja tulla otetuiksi vakavasti. On mykistävää ja surullista kuinka paljon järjestelmällistä vihaa ja häirintää naiset joutuvat sietämään.
Räppärin ei tarvitse olla epäkunnioittava naisia kohtaan ollakseen uskottava, F toteaa.
Ira Aaltonen
Sjöholm oli yksi niistä, joita pyydettiin osallistumaan Bämä-kollektiivin Kaiken takana on bämä -biisiin, mutta juuri silloin hänellä ei ollut voimavaroja käsitellä teemaa. Viime keväänä hän kuitenkin oivalsi, että aihe pyöri edelleen hänen mielessään.
– Tajusin, että en ehkä ollutkaan vielä sanonut kaikkea. Ja että olin vihainen. Joten tein biisin ja esitin sitä kevään ja kesän keikoilla, ja siitä tuli selkeästi yksi fanien suosikkikappaleista. Osittain siksi se julkaistaan nyt.
Visuaalisesta näkökulmasta katsottuna kappale on osa isompaa tarinaa, joka kuullaan kokonaisuudessaan Sjöholmin ensi keväänä julkaistavalla albumilla. Levyn nimi on Selfhelpless, ja se on kertomus siitä, kun ei kuulu oikein mihinkään, eikä sovi muotteihin tai odotuksiin. Kokonaisuus on hakenut visuaalista inspiraatiota ysärin kohublondeista, kuten Anna Nicole Smithista ja Pamela Andersonista.
– Siinä on sellainen hahmo, jonka seksivideot ovat vuotaneet julkisuuteen, ja nyt ilmestyneessä musavideossa niiden takia mennään oikeuteen. Siitä se tarina jatkuu, Sjöholm kuvailee.
– Meihin kohdistuu tässä ajassa tosi paljon odotuksia erinomaisuudesta, onnistumisesta ja äärimmäisestä individualismista. Levyllä käsittelen sitä, että mitäs sitten, kun asiat eivät etenekään kuten niiden pitäisi?
