Cledoksen uusi EP tarjoaa jenkkityylistä räppiä. ”Ennen kaikkea tuntuu siltä, että Cledos on tilanteessa, jossa uuden musiikin julkaiseminen on aina tarkan seulan alla”, kirjoittaa Aku Havukainen Kuuntelussa-juttusarjassaan.
Cledos julkaisi perjantaina uuden #Ultra-nimisen EP:n. Artistin Instagramissa julkaisemissa promopätkissä taustalla soi Roel A. Garcian First Killing ja The Flying Picketsin Only You, mutta niin kuin ”Leipä”-singlen perusteella odottaa saattoi, pitää julkaisu sisällään jotain aivan muuta.
Alun perin artisti tuli tutuksi Töis-singlestään, joka on kiistatta yksi keskeisimpiä biisejä koko uuden suomirap-aallon historiassa. Cledos siis otti heti kättelyssä roolin jonkin sortin trend setterinä, joka tuo Suomeen vaikutteita ulkomailta. Vuosien mittaan tavaramerkiksi on muodostunut mystinen imago ja se, että artistin musiikki tarjoaa räpin eri sub-genrejä.
EP on jälleen uuden alagenren ilmentymä
Tähän yhtyy myös uusi EP; ensimmäisenä mieleen tulee jo lähes omaksi mikrogenrekseen muodostunut Playboi Cartin perustama levy-yhtiö Opium. Heti ensimmäisellä raidalla kuullaankin vierailija Yhdysvalloista, kun underground-artisti Uneek jätti versensä biisille Vika. Vierailu on lyhyt; se istuu biisin, muttei varsinaisesti tuo lisäarvoa projektille. Kyseessä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun Cledoksen biisillä vierailee ulkomainen artisti. 2021 julkaistulla Kazama EP:lla nimittäin kuultiin brittiläistä Lancey Fouxia – biisi jääköön ikuisesti suomalaisen räpin historiankirjoihin.
Tuore EP myös muistuttaa tavallaan kolmen vuoden takaisesta julkaisusta; projekteista kummallakaan ei ole lähdetty metsästämään kotimaan trendaavinta soundia, vaan tuomaan maan valtavirtaan jotain uutta, joka on ulkomailla kovassa huudossa. Viimeisimmät julkaisut, pois lukien EP:n ainut single ”Leipä”, ovat tarjonneet popimpaa ja valtavirran mukaisempaa tyyliä. On siis isona artistina rohkea veto lähteä eksperimentoimaan soundilla, jonka kysynnälle Suomessa ei ole vielä varmuutta.
Lyriikan tasolla EP on onnistunut omassa genressään hyvin. Mukaan mahtuu paljon hauskoja baareja etenkin rahasta, mutta myös suoranaisia biisin aiheita. Biisit Joku jonka tunsin ja Ei riitä käsittelevät selkeästi toimimatonta rakkautta. Vika ja ”Leipä” puolestaan ovat rehellistä fleksaamista, mutta tyylikkäällä tavalla. Biisien tekijätietoja tarkkaillessa nousee esiin Cledoksen kohdalla biisinkirjoittajana tuttu nimi, Daniel Lewizki eli Lewi.
Kritiikiksi nostettakoon EP:n lyhyys – neljän biisin mittaista kokonaisuutta olisi nimittäin kuullut mielellään lisää. Toki ”ongelma” on tässä tapauksessa artistin kannalta positiivinen.
Uusien soundien maahantuoja
Kokonaisuudessaan levy on kuitenkin toimiva kokonaisuus – Cledoksen luottotuottaja Fractious Frankin loihtimat videopelimäiset biitit ja artistin kokeellinen äänenkäyttö luovat yhdessä tummanpuhuvan äänimaiseman. Neljän biisin mittainen EP on tervetullut tuulahdus suomalaisen musiikin kentälle. Toistaiseksi Cledos on ainoita isoja suomalaisia artisteja, joka on hypännyt Opium-tyyliin – ylitarjontaa ei siis ainakaan vielä ole.
Artisti tarjoaa EP:lla mahdollisuuden kuunnella maailmalla suosittua musiikkia ikään kuin suomenkielisenä versiona. Mitään ainutlaatuisen omaperäistä se ei ole, mutta hyvää musiikkia kuitenkin. Ennen kaikkea tuntuu siltä, että Cledos on tilanteessa, jossa uuden musiikin julkaiseminen on aina tarkan seulan alla. Koska artisti ei tullut tutuksi liukuhihnapopparina, vaan urbaanimman soundin maahantuojana, aiheuttaa Cledoksen musiikki aina paljon mielipiteitä.
Herää kysymys, mitä tämä suomitrapin sanansaattaja keksii seuraavaksi?
