Ruusujen uusi albumi Mä valvon ja sä valvot mun kaa syntyi yhtyeen tarpeesta olla aiempaa suorempi ja henkilökohtaisempi. Nyt julkaistu elektroninen popkokonaisuus sijoittuu öiseen Helsinkiin.
Kotimaisen kokeellisen popin kärkinimiin kuuluva Ruusut, eli Ringa Manner, Miikka Koivisto ja Samuli Kukkola julkaisi viidennen studioalbuminsa Mä valvon ja sä valvot mun kaa perjantaina 24. huhtikuuta.
Albumin avaussanat ”surullinen klubilla, ihan liikaa tunteita” on pahaenteinen alkusoitto, hetki ennen yökerhon repeytymistä kappaleiksi. Kokonaisuuden aloittava Outo kesä samplaa alussa DJ Kridlokkin kappaletta USB, jonka riimit antavat raamit koko levylle: luvassa on vaikeita ja voimakkaita tunteita tahditettuna klubimaisella bassonjytkeellä.
– Meil ei ole mitään tiukkoja rajotteita siinä et millasta musaa me voidaan Ruusuilla tehdä, kaikki bändissä säveltää ja tuottaa ja ideoita lentää ajoittain aika massiivinen määrä. Joka demossa kuitenkin löytyy se hetki kun se alkaa ”tuntumaan Ruusuilta” tai sit se hylätään, eikä sitä voi aina tarkasti sanoa mikä se ominaisuus on joka tekee mistäkin jutusta meitä, yhtye kertoo luomisprosessistaan.
Suomalaisen pop-musiikin uudistajaksikin tituleeratun yhtyeen lähtökohta musiikin tekemiseen on yksinkertainen.
– Uudella levyllä me ajateltiin että haettas klubimaisempaa, vähän stydimpää ja suoraviivasta saundia, vaikka toki sekaan mahtuu aina kaikenlaista. Ihan koko ajan se ei siltä vaikuta, mut meidän lähtökohta alusta saakka on ollut kaikessa yksinkertaisuudessaan ”tehdä suomenkielistä pop-musiikkia”.
Albumin teemat liikkuvat vaikeiden suhdekuvioiden ja haikeiden hetkien välillä. Vaikutteita musiikkiin napsitaan vähän sieltä ja täältä.
– Me ollaan kaikki musan suurkuluttajia ja aikamoisia nörttejä niin meidän biiseihin päätyy iso määrä kaikenlaisia sekalaisia vaikutteita. UK-painotteinen tanssimusa on varmaan tän levyn isoin yksittäinen genre-inspis saundillisesti. Jotenkin me alusta asti mietittiin että tää levy tapahtuis yöllä, ehkä jopa yhden yön aikana, eri hahmojen kautta jotka siellä pyörii, kohtauksia Helsingin yöstä.
Sanoituksissa yhtye pyrki aiempaa suorempaan ilmaisuun. Edellinen julkaisu, albumit Melankolia 1 ja Melankolia 2, olivat sanoituksiltaan monisyisiä.
– Tekstillisesti meillä oli tarve olla jotenkin suorempia ja henkilökohtasempia kuin aiemmin, niin että kuulijan ja tekstin välillä olis mahdollisimman vähän portaita. Yöllä harvoin on tarvetta turhaan kiertelyyn.
Lue myös: Mikael Laurent julkaisi toisen albuminsa – Emma-palkitut Jaakko Kulta ja Evelina vierailevat levyllä
Ruusuilla ei ole tiukkoja rajoja sen suhteen, millaista musiikkia he tekevät.
Juuli Kangasniemi
Mitään tiettyä kaavaa yhtyeellä ei ole musiikin luomiseen. Jokaisen jäsenen kädenjälki jää työstettävään kappaleeseen.
– Me tehdään kaikki tahoillamme eriasteisia demoja ja pätkiä ja lähetellään raitoja toisillemme ja jatketaan ja lisäillään niihin. Meil on tapana myös pitää useampien päivien ”leirejä” jossa kasataan ideoita yhessä. Biiseillä on tosi erilaisia tapoja kehittyä, jotkut valmiit biisit kuulostaa pitkälti ensimmäisiltä versioilta, toiset saattaa ottaa tosi monta erilaista muotoa prosessin aikana. Varsinkin tekstit saattaa liikkua träkistä toiseen monta kertaa. Se on sellasta metsästämistä, välillä se menee kaoottiseksi.
Levyn vastaavana tuottajana on toiminut Aku Raski ja sanoituksien työstämisessä on ollut mukana Henri Pulkkinen.
– Tällä levyllä meil oli mukana Suomalaisen konemusan legenda Aku Raski, joka toi mukanaan rujoja rumpuja ja isoja saundeja. Akun kanssa duunaaminen oli opettavaista ja tosi inspiroivaa. Me mietittiin levyä tehdessä aiempaa enemmän live-tilannetta, ja Aku toi siihenkin paljon näkökulmaa.
Yhtyeellä ei ole omaa selkeää suosikkikappaletta albumilla, sillä hyvistä vaihtoehdoista on vaikea valita.
– Tosi paljon vaihtelee, kai sitä on aika tyytyväinen levyyn kun melkein vois sanoa minkä tahansa. Sonic Youth -biisistä tekee spessun se että onnistuttiin saamaan yks meidän lempilaulajista Bizi mukaan meiän träkille tosi onnistuneesti.
Uuden albumin myötä yhtyeellä on onnistunut fiilis. Myös lisää projekteja on luvassa, mutta ensin on keskityttävä tulevaan keikkaan.
– Tosi hyvät fiilikset, tehtiin tosi tarkkaa ja perinpohjasta työtä ton kanssa ja on onnistunut olo. Ihmisten reaktiot ei erityisesti uran tässä vaiheessa enää jännitä, mut kiva päästä kuulemaan että mitä kaikkea jengille tulee tosta mieleen ja hauskaa toki jos se ottaa mukaansa ja inspiroi. Meil on jonkin verran lisää musaa olemassa ja fiiliksiä jatkaa julkaisuja kohtalaisen pian mut ihan lähiaikoina ollaan keskitytty live-setin työstöön ja treenaamiseen, levyjulkkarit on Helsingin Jäähallin Black Boxissa 13.5. ja sitä ootellaan kun kuuta nousevaa!
Perinpohjaisesta työstä kertoo yhtyeen taito muuntua ja yllättää, mikä kiteytyy albumin päätöskappaleeseen. Juuri, kun kuulija luulee päässeensä perille levyn äänimaailmasta, vyörytetään eteen kappale OOKOO, joka vääntää vielä kerran käsitystä siitä, mihin Ruusut kykenevät.
Loppujen lopuksi albumi on kuunteluelämyksenäkin kuin parisuhteen päättyminen tanssilattialle – yllättävä, tunteikas ja ohi liian nopeasti. Jäljelle jää vain hämmennys: tähänkö tää loppui?
Lue lisää ajankohtaisia musiikkiuutisia!