Levyarvostelu: Gettomasa – Diplomaatti

Loasteeze

Gettomasa
Diplomaatti
PME Records

Kun Gettomasa kertoo tarinoita, on lähtökohtana oman elämän tapahtumat, joita väritetään rap-maailmalle ominaisella 50 Cent -henkisellä flexaamisella omista onnistumisista. Masan lenkkarit ovat silti tukevasti maassa, mikä kuuluu musiikista ja näkyy siinä, miten hitaasti mutta varmasti asiat etenevät.

Tulokset puhuvat kuitenkin puolestaan, ja lähes kaikki jyväskyläläisartistin parin viime vuoden aikana julkaistuista kappaleista ovat yltäneet kultarajaan ja jatkaneet kohti platinaa. Erikoistahan tässä on se, että musiikkinsa suhteen Masa ei ole tehnyt minkäänlaisia kompromisseja saadakseen enemmän kuuntelijoita. Loistavaksi esimerkiksi tästä voidaan nostaa kappale Johtotähti (E-mix), jossa ei ole edes kertosäettä.

Kun vielä Chosen Onen kannessa artisti istui lasten fillarin päällä, niin Diplomaatin kanteen hänet on kuvattu nojaamassa uudenkarheaan Mercedes Benziinsä. Kansi tuo mieleen Jay-Z:n Vol. 2… Hard Knock Lifen, joka toimi aiemmin lähinnä räppipäät vakuuttaneen Jiggan lopullisena läpimurtona valtavirtaan. Voisiko Diplomaatti toimia samanlaisena vedenjakajana Gettomasalle?

Tärkeänä teemana albumilla onkin se, että Gettomasa on saavuttanut asemansa tinkimättä milliäkään linjastaan. Heti avausraidassa hän riimittelee: ”Sanoin Pressois et haluun autoja ja rahaa / mut siihen aikaan niitä sai vaan nauhottamal kamaa / joka haiskahti popille, kävin laittaa sen stopille / ja nykyään se on räpil mahollist, mun parkkipaikal on todiste”.

Kanye Westin luoman mallin mukaisesti albumilla on ainoastaan seitsemän raitaa, joista Muijii stadis ja Enemmän julkaistiin jo aiemmin singleinä. Tuottajina projektilla ovat toimineet RuubenMD$, Matti Laukkanen sekä LX-Beats eli Rekami, ja levyn äänimaailma onkin kautta linjan priimaa. Fiittaajia on kaksi, Masan tuplaajanakin toiminut Joosu J sekä vastikään itsekin PME:n kautta oman EP:nsä julkaissut Lauri Haav. Molemmat heistä laittavat albumilla parastaan.

Heti aloitusraitaan on lainattu laulumelodia 2Pacin postuumisti julkaistusta Troublesome ’96 -kappaleesta. Mikäli kuuntelija muistaa sen sanat, niin alitajuntaan saattaa kantautua viesti: ”Masaveli” on tulossa eikä pyytele anteeksi. Kappaleessa artisti pohtii omaa paikkaansa räppipelissä sekä kritiikkiä jota on saanut osakseen – esimerkiksi Lössin sanoituksiin tarttuneille on tiedossa pientä tiputtelua vastalahjaksi.

Platinarajan rikkonut Muijii stadis on kappaleena levyn parhaimmistoa, ja siitä välittyy hyvä fiilis Freddie Gibbsin tyylisillä smootheilla ”yee, yee” -huudoilla. Kappaleen tuotanto on hiottu minttiin Ruubenin ja MD$:n toimesta. Kevin Tandu -samplella varustetussa Räkiksessä Masa taas läksyttää ”clout chasereita”. Biitti on leikkisä ja kappaleesta kuulee, että se on myös hieman kieli poskella tehty kun Masa virnistellen antaa oman tuotantotiiminsäkin kuulla kunniansa. Levyn vakavampaa puolta edustaa Pressoi, joka toimii taidonnäytteenä artistin tarinankerrontakyvyistä. Siinä Gettomasa pohtii menestystä ja rahaa huumeena, joka ei ikinä riitä. Kappale toimii soundiensa ja rumpujensa puolesta varmasti myös klubilla.

Eniten kritiikkiä Masa on saanut Enempää-biisistä, jossa hän laulaa J Husin hengessä afrobeat-henkiseen brittisoundiin. Kappale eroaa paljon Gettomasan aiemmasta tuotannosta, eikä siksi istu monien pitkän linjan kuuntelijoiden mielestä hänen katalogiinsa. Itselleni tämä ei kuitenkaan ole ongelma: Masa on ottanut askeleen kohti jotain uutta, mikä on välttämätöntä artistin uudistumiselle.

Levyn päätöksenä toimii sen äärimmäisen hieno nimikkoraita, jolla Gettoma$e viimeistään lunastaa kutsumanimensä Chosen One. Kappaleen vahva ja suora viesti laittaa varmasti monet Gettomasan kollegoista pohtimaan omia tekemisiään. Masa antaa tulla ”iskelmäräppäreille”, jotka suoltavat suomijunttidiskoa hiphopin nimissä. Ilmassa on paljon spekulaatioita kenestä Masa kappaleella puhuu, mutta träkki taitaa olla omistettu kaikille tällä kentällä toimijoille.

Diplomaatti hipoo täydellisyyttä. Levy on 25-vuotiaan kortepohjalaisen julkilausuma, jossa hän nimittää itsensä suomiräpin uudeksi suunnannäyttäjäksi. Ei hän tässä mielestäni väärässäkään ole. Tätä hiotumpaa ja tinkimättömämpää räppilevyä, joka toimii myös kaupallisesti, saa tästä maasta etsiä. Peli on muuttunut ja Diplomaatti on välitöntä klassikkomateriaalia.

ARVOSANA: 4,5/5