Lauri Haav käänsi katseet itseensä viimeistään Vain elämää -ohjelmassa, joten uuden albumin julkaisu on artistille suuri näytön paikka.
Lauri Haav
No Haav No Love
PME Records
Lauri Haav on viimeisten vuosien aikana raivannut tiensä kirkkaimpaan parrasvaloon. Viimeistään visiitti Vain elämää -ohjelmassa teki alun perin jopa outolinnuksi tituleeratusta jyväskyläläislähtöisestä koko kansan Laurin. Nyt, muutama kuukausi myöhemmin, artisti teki sen mitä keneltä vaan ohjelmassa vierailleelta uuden sukupolven artistilta sopisi odottaa – julkaisi uuden albumin. Parrasvalo on nyt kääntynyt Haavin kohdalle, joten näytön paikka on suuri.
Voisi luulla, että artisti laskee ilmoille koko kansalle helposti uppoavan albumin, jota kuvailla esimerkiksi ”mukiinmeneväksi kokonaisuudeksi”. Näin ei kuitenkaan ole. Sen sijaan kyseessä on pitkä albumi, joka laskee kuulijan entistä lähemmäksi artistia. Tämä on Haavin tapauksessa jo itsessään saavutus, koska artistia on jo aiemmin ollut kiittäminen siitä, että hän on tunteistaan rehellinen.
Haav on aina ollut mestari siinä, mitä tulee sydänsurubiiseihin. Nyt hän kuitenkin kertoo sanoja säästelemättä muun muassa perheensä sisäisistä asioista ja ulkopuolisuuden tunteesta. Mainittakoon, että singlenä ennakkoon julkaistu Perhonen on omistettu edesmenneelle äidille ja debyyttialbumin biisi Missä oot nyt kertoo mitä ilmeisimmin hankalasta isäsuhteesta. Henkilökohtaisia teemoja on siis käsitelty aiemminkin, mutta kyseiset kappaleet kuitenkin kertovat tarinansa lähinnä nerokkaiden kielikuvien kautta.
Toisin on uuden albumin kappaleiden Ovi kii. ja Monsteri (feat. Rajaton) kohdalla, jotka kertovat asiat suoraan kaunistelematta tippaakaan. Ensin mainittu on suoranainen dissibiisi isälle, kun taas jälkimmäinen kertoo vaihe vaiheelta äidin menettämisestä. Näitä seuraava Kuka hitto sen päättää ei myöskään säästä kuulijaa kyyneliltä. Yhtä vahvaa tunneskaalaa kolmen peräkkäisen biisin aikana saa hakea.
Albumi ei kuitenkaan jää pelkkään synkistelyyn. Mukaan mahtuu myös rehellistä fiilistelyä, lähinnä menestykseen liittyen. Se ei kuitenkaan pistä ärsyttämään, sillä Haav tekee sen tyylillä. Mainittakoon esimerkiksi albumin ylivoimaisesti pisin biisi, Paperi T:n tähdittämä 911. Kappaleella Haav riimittelee toteutuneista unelmista aina punaisesta Porschesta puolisoon kompastumatta kuitenkaan latteaan rap-kliseeseen.
Tyylikkään ulosannin mahdollistaa suuresti myös albumin tuotanto. Siitä kuuluu kiittäminen Aleksi Asialaa ja Aaro Virkkalaa, jonka kanssa Haav on kulkenut matkaansa aina legendaarisesta ”Aaron porukoiden kellarista saakka”. Albumin tuotannossa on paljon Kanyemaista kunnianhimoa ja tyylitajua. Etenkin 808:n säästelemätön käyttö tuo hymyn rap-fiilistelijän huulille. Tuotannolle annetaan myös paljon tilaa. Etenkin 911-biisin kaltaiset pitkät välisoitot ovat melko poikkeuksellisia suomalaisessa valtavirtamusiikissa.
Lauri Haav teki rohkean ratkaisun julkaistessaan pitkän albumin, joka ei pelkää käsitellä vaikeita aiheita. Taiteellisen vision suhteen ei ole myöskään tehty kompromisseja ja se on syy sille, miksi voimme puhua oikeasti merkittävästä albumista. Lauri Haav teki sen, mitä muut saman kokoluokan artistit harvoin tekevät – hän meni taide ja sydän edellä.