Juhlavuodestaan huolimatta suomirap-legenda Kemmuru esiintyi ainoastaan yhdellä keikalla tänä kesänä. Klangi jututti pitkän linjan tekijöitä keikkailusta, musanteosta ja siitä, miksi tekoälyä käy sääliksi.
– Just tossa Matille sanoin ennen keikkaa et biisit ja esiintyminen ei juuri jännitä, toteaa Aksim, kun häneltä tiedustelee keikkajännityksestä.
Suomirapin myyttinen kokoonpano Kemmuru nähtiin vuoden ainoalla keikallaan 11. heinäkuuta. Viitteitä siitä, että ura olisi kestänyt jo 25 vuotta, ei ole juurikaan jaeltu.
– Me kummatkin kuitenkin, Aivovuodolla Matti ja mä Shakkiilla ollaan oltu tosi aktiivisia viime aikoina, niin tuntuu esiintyminen tosi helpolta, jatkaa Aksim keikan jälkeisistä fiiliksistään.
Klangi jututti Aksimia, eli artistia ja tuottajaa Miska Soinia sekä Jodarokina tunnettua artistia Matti Salmista lauantaina suoraan lauteilta. Kokoonpanoon kuuluu myös J-Laini, eli DJ:nä tunnettu Jussi Laine.
Aksim ja Jodarok ovat molemmat omien yhtyeidensä keulahahmoja, mutta molemmat isokenkäiset mahtuivat yhdessä lavalle.
– Ainoo sellanen jännitysmomentti hyvällä tavalla on se keskinäinen lavakemia, koska ollaan kummatkin totuttu omilla bändeillä johtamaan sitä tilannetta ja ollaan tavallaan pitkästä aikaa siinä uudessa ympäristössä, Aksim kertoo.
Kemmuru sai alkunsa vuonna 2001, kun Jodarok matkasi Aksimin luo Jakomäkeen. Siellä syntyivät ensimmäiset kappaleet.
– Siihen asti se kaikki oli ollu vaan puheen tasolla, Jodarok toteaa.
Molemmat olivat vastikään muuttaneet Helsinkiin ja musiikinteko kiinnosti.
– Me tehtiin varmaan Elämä laittaa saiffaa ja Unohtunut siinä alussa. Sitten Patolassa Oulunkylässä on tehty loppuun juttuja, Jodarok lisää.
Debyyttialbumia saatiin vartoa tovi, sillä Mite se teiä…? näki päivänvalon vasta 2003.
Ainoana riskinä tasapaksu rutiiniveto
25 vuoden kokemus tuottaa yllättäviä haasteita. Vaatii panostusta, että keikka ei olisi vain rutiinisuoritus. Toistoja on nimittäin tullut vuosien saatossa.
– Musat on tehty kauan sitten ja vedetty satoja keikkoja, niin haluu että siinä on sen hetken fiilis. Se ois niin helppo vetää autopilotilla, mutta ei haluu missään nimessä sellaseen rutiinisuoritukseen, kertoo Jodarok.
Vaikka projektit ovat keskittyneet Aivovuodolle ja Shakkiille, lähtevät Kemmurun kappaleet silti vähäisellä treenaamisella.
– Kun joitain vuosia sitten tehtiin ensimmäiset paluukeikat niin silloin oli ehkä vähän karumpi herätys se, et paljon on tavallaan unohtanu niistä biiseistä, mut seki lähti ihan muutamilla treeneillä. Kaikki palaa jostain lihasmuistista takas, kertoo Aksim.
Keikkailu Kemmurun kokoonpanolla tarjoaa toisaalta vaihtelua. Kun ei itse tarvitse olla jatkuvasti äänessä, ehtii lavalla muutakin.
– Se on siistii et ehtii välillä vilkasta vähän yleisöönki. Aivovuoto-keikoilla mä papatan puoltoista tuntia putkeen ni emmä ehdi hirveesti yytsiä, ni ku Miska räppää voi keskittyä tanssimooveihi ja sellaseen, kertoo Jodarok.
Keikkailu on molemmille sen verran rutiininomaista, että mitään erityisiä kikkoja ei tarvita valmistautumiseen.
– Ehkä mun rituaali on ollu sellanen suhtautuminen, että mä en yritä kontrolloida sitä et missä mielentilassa mä oon ollu ennen keikkaa. Mä oon huomannu et yleensä se keikka kuitenki onnistuu et en turhaan stressaa sitä et nyt mä oon liika tätä tai liikaa tota, Aksim kertoo.
Kemmuru ei tahdo missään nimessä sortua tasapaksuun keikkasuoritukseen.
Maija Rodas
Kemmurun alkuvuosina haipattiin paljon Joensuuta
Kolmelle vuosikymmenelle mahtuu lukuisia keikkoja. Aksim mainitsee unohtumattomimmiksi Joensuun Kellariravintolan keikat yhtyeen alkuajoilta. Yleisöä oli ahtautunut tilaan yli sallitun rajan ja meno oli Jodarokin sanoin ”mayhem”.
– Ne oli varmaan sellasia et siin tajus tehneensä jotain mikä kantaa pitkälle, et niinku nähdään niin se on kantanu näinki kauas, Jodarok toteaa.
Aksim huomauttaakin, että vaikka molemmat artistit olivat jo helsinkiläistyneet, haipattiin Joensuuta paljon Kemmurun alkuvaiheen tuotannossa. Yhtyeen jäsenistä tosin vain Jodarok on joensuulaislähtöinen.
Tiedusteltaessa kaikkien aikojen parasta Kemmuru-biisiä haastateltavat eivät epäröi. Jodarokin suosikki on Kobehärkä.
– Siinä ollaan ehkä tekstillisesti jollain vähän eri levelillä kuin mitä alkupään biiseissä, joiden teemana oli sellanen persaukinen nuori mies. Me ollaan sitä siinäkin kyllä, mutta siinä on myös sellaisia tekstitasoja mistä mä oon tykänny ja biitti on älyttömän hyvä.
Aksim on samoilla linjoilla.
– Joo, juuri sanoin tossa Stöölle, että siinä on ehkä mun lempiverse siltä ajalta.
Toisaalta myös Elämä laittaa saiffaa saa maininnan.
– Se oli aika kova tämmönen eka demo ja aika onnistunut summaus siitä mielenmaisemasta, että oltiin köyhiä taiteilijoita. Siinä on summattu hyvin kivalla tavalla myös näitä asioita sellaseen runolliseen räppimuotoon, Aksim pohtii.
Lue myös: Taianomaisia elokuvamaailmoja ja piittaamattomuutta trendeistä – haastattelussa Shakkii
Biisien lyriikat ovat Kemmurun mukaan ladattu täyteen piilomerkityksiä, joita on vaikea selittää vuosien jälkeen.
Maija Rodas
Tekoälyä käy sääliksi
Kysyttäessä suosikkilainiaan Aksim kertoo säälivänsä nykyisiä tekoälysovelluksia.
– Ei kannata mistään Geniuksesta niitä katsoa. Mua säälittää AI:n puolesta, joka sieltä yrittää oppia jotain. Ne lyriikat on 80 % väärin, kun joku on ne kuullut väärin ja sitten kirjottanu sinne totuutena.
– Ei kyllä millään voi valita. Monet on sellasia, että yksittäinen rivi viittaa johonkin meidän elämässä ja tekemisessä, mikä ei välttämättä välity siitä biisistä, Jodarok kertoo.
Sanoitusten taustoihin liittyvät kokemukset ovat hänen mukaansa se osa jäävuorta, joka jää vedenpinnan alle. Niitä on mahdoton ymmärtää, jos ei ollut paikalla näkemässä ja kokemassa.
Myöskään mitään dramaattista estettä sille, että Kemmuru julkaisisi uutta musiikkia, ei ole.
– Me ollaan tehty omia juttuja ja taiteellista ambitiota eri suuntiin, oman kiinnostuksen mukaan. Se on määritelly, mitä ollaan tehty nyt ja miksei tekisi yhdessä, Aksim toteaa.
Lue lisää ajankohtaisia musiikkiuutisia!