Ensimmäisen pitkäsoittonsa julkaissut Hyrysysy on uuden sukupolven kokeellisen rap-musiikin ehdotonta kärkeä. Yhtyeen nimeä kantava levy on sekoitus jotain tuttua ja tunnistamatonta.
Hyrysysy
Hyrysysy
Dödstil
Hyrysysyn nimikkoalbumia Hyrysysy on varrottu tovi. Odotettu debyyttilevy julkaistiin perjantaina 2. lokakuuta. Ennen esikoisalbumia yhtyeeltä on kuultu ainoastaan satunnaisia singlejulkaisuja, jotka ovat tarjonneet lähinnä osviittaa sille, mitä Hyrysysy voisi olla.
Nyt julkaistu levy on tasapainoinen kaaos, samanaikaisesti saumaton ja rosoinen. Orvokki, eli Orvokki Oittila osoittaa jälleen kerran olevansa yksi kiinnostavimpia kotimaisia muusikkoja. Kappaleiden taustat ovat nokkelia ja yllättäviä. Äänimaailma on kotikutoinen ja underground, mutta maakellarin sijaan syysmetsäisen raikas, kuten kappale Metsä ystäväni.
Seremoniamestarina operoiva, Good Boysistakin tunnettu lyyrikko Mc Vatkain, eli Leo Minkkinen viimeistelee kappaleet oivaltavilla sanoituksilla ja ilmaisulla. Viimeistään tämän albumin myötä mc-etuliite on ansaittu, sillä Vatkain osoittaa sanoituksillaan hallitsevansa suvereenisti sen, mikä on rapissa tae laadusta: taitava sanojen käyttö.
Kielellä ja sanonnoilla kikkailu ovat ulosannin ehdoton vahvuus. Lisäksi lyriikoissa tavoitetaan jotain olennaista, kun kappaleiden tunnelmat keikkuvat euforian ja epätoivon välillä. Esimerkiksi kappale Nähdä lintuja luettelee niin kiihkeällä tempolla lintulajeja, että kuulijan on pakko uskoa kaiken kuormittavan katoavan lintulammen äärellä.
Omien sanojensa mukaan Hyrysysyn äänimaailma on ”kokeellinen singer-songwriter drum&bass jazzrap populaari underground hiphop”, ilman pilkkuja. Luonnehdinta on oikeilla jäljillä, mutta Hyrysysy on singlejulkaisujen asettamista odotuksista huolimatta pääosin rap. Biittien suhteen ei kuitenkaan tarvitse pelätä ylisanojen käyttöä, niitä ei nimittäin voi kehua liikaa.
Singlelohkaisuna julkaistu Kaikki kääntyy hipoo täydellisyyttä. Toisaalta Sinä siinä niine tärisevine käsinesi muistuttaa paikoin turhankin paljon kappaleella kuultavan Jodarokin eli Matti Salmisen Aivovuoto-yhtyeen tuotoksia. Alkupuolen Havahdus-kappale on puolestaan kiehotvan tulinen tilitys siitä, mikä on nykymaailmassa oikeasti olennaista ja arvokasta, laittaen asiat tärkeysjärjestykseen.
Hyrysysy on varsinainen rakkine. Kuulijan on oltava jatkuvasti varuillaan, sillä ote ei saa herpaantua hetkeksikään. Joko ailahtelevat taustat tai arvaamattomat sanoitukset nyrjäyttävät kappaleessa jotain sijoiltaan, jolloin myös niiden tulkinta muuttuu.
Lopputuloksena on kokonaisuus, joka on epäselvän eheä. Levy löytääkin nykypäivän kaaoksen ja paikoin epätoivonkin keskeltä kauneutta, jonka äärelle ei muutoin pysähtyisi.
Yksi asia on varmaa: Hyrysysyn albumi vyöryy kuin ylikuumentunut lokomotiivi, eikä sitä voi pysäyttää tai suistaa raiteilta.