Mirellan toinen albumi tarjoilee vahvaa poppia, mutta yllättää turvallisuudellaan

Mirella ja nyt mä kerron promokuva
Albumi on striimannut kaksinkertaista platinaa jo ennen julkaisuaan.
Tuomas Vihavainen

Mirellan 13. marraskuuta julkaistu albumi on vahva popkokonaisuus, joka käsittelee kasvua, ihmissuhteita ja oman äänen löytämistä. 20 kappaleen mittaiseksi venyvä albumi yllättää kuitenkin ennen kaikkea turvallisuudellaan.

Mirellan ja nyt mä kerron albuminkansi

Mirella
Ja nyt mä kerron
Universal Music

Ja nyt mä kerron on 20 kappaleen mittava kokonaisuus, joka sisältää peräti 14 täysin uutta kappaletta. Vuonna 2024 ilmestyneen debyyttialbumin Kunpa oisin kertonut tarinaa jatkava levy suuntaa katseensa artistin omaan kasvuun ja identiteettiin.

Albumin alkupuolella korostuvat itsensä etsiminen ja muiden odotuksista irrottautuminen. Luonnonlapsi erottuu edukseen romanitaiteilija Anneli Sarin Luonnonlapset-kappaleesta otetun samplensa ansiosta. Romanijuuriensa kunnioittaminen tuo Mirellan musiikkiin henkilökohtaisen ja kulttuurisesti merkityksellisen ulottuvuuden. Samplen käyttö tekee kappaleesta myös tuotannollisesti kiinnostavan ja raikkaan poikkeuksen muuten yhtenäisessä kokonaisuudessa.

Vihata tai rakastaa -kappaleella muiden odotuksista irrottautuminen nousee erityisesti esiin.

”Oon pitäny aina niin kovaa kii

Siitä et miellytän muit ihmisii
Oon pelänny katseit tuomitsevii
Mut antaa muiden aatella mitä vaan”

Mirellan musiikin vahvuus on hänen kykynsä yhdistää herkkyys helposti lähestyttävään popmusiikkiin. Kauniit melodiat ja samaistuttavat aiheet tekevät kappaleista vaivattomasti lähestyttäviä. Myöskään laulutaidosta ei jää epäselvyyttä. Mirella on lahjakas laulaja, jonka tulkinta pääsee todella oikeuksiinsa albumin kappaleissa. 

Musiikillisesti albumi on kuitenkin melko turvallinen kokonaisuus. Radioystävällinen pop ei itsessään ole ongelma, ja albumin tyylipuhtautta voi pitää myös tietoisena valintana. Kappaleet ovat melodisesti vahvoja ja helposti lähestyttäviä, mutta paikoin kuulijana herää kysymys siitä, ovatko kappaleet liiankin helppoa kuunneltavaa. Sanoituksissa ei juuri leikitä monitulkintaisuudella, vaan asiat sanotaan pitkälti sellaisina kuin ne ovat. Toisaalta juuri konkreettisuus ja selkeys saattavat olla niitä tekijöitä, jotka tekevät Mirellan musiikista niin toimivaa.

Enkeli on kappale, joka pääsee yllättämään artistille epätyypillisemmällä, raskaammalla minimalistisella biitillään. Kappaleen kokeilevampi outro katkaisee hetkeksi albumin tuttua linjaa.

”Linnunlailla lennät pois, kun sua taas ahdistaa
En haluis nähdä, kun katoot yksin ilmaan”

Lue myös: Mirellan uusi albumi striimasi tuplaplatinaa ennen julkaisua – ”Tän levyn tekeminen tuntui leikiltä”

Kymmenen kappaleen jälkeen kuultava Haamu interlude rytmittää pitkää kokonaisuutta ja toimii eräänlaisena hengähdystaukona. Sen lause ”Kun päästät yhen haamun sisään, on niit jatkos vaikee kieltää” tarjoaa myös kaivattua tulkinnanvaraisuutta. 

Yksi albumin mielenkiintoisimmista sanoituksellisista hetkistä löytyy kappaleelta Alas. Kappaleen kiinnostava tarina pysäyttää kuuntelemaan. Sen voi tulkita kuvauksena tähteydestä ja itsensä kadottamisesta ulkoisten odotusten tai oman intohimon alle.

”Huudat syn ystäville, et ne ei tajuu
Oot tähti, josta kaikki tääl palan haluu
Ja aamuyöllä, kun sä sammut
Sä putoot alas, alas
Ja yksin oot”

Hento sydän, Anteeksi vaan ja Syksyllä edustavat albumin herkintä puolta. Anteeksi vaan -kappaleella pelkistetty piano toimii kauniisti, kun taas Syksyllä-kappaleen leikittelevät tuotannolliset yksityiskohdat tukevat onnistuneesti sen sanomaa. 

Liekki tuo albumikokonaisuuteen herkkyyden vastapuoleksi itsevarmuutta ja voimaa.

”Sä et multa saa sitä valtaa
Et alkaisin sun takii itteeni muuttamaan”

Albumin päättävä Sun Luo on puolestaan rehellinen rakkauslaulu, joka sulkee kokonaisuuden henkilökohtaisilla lyriikoillaan.

Ja nyt mä kerron osoittaa Mirellan vahvuudet popartistina. Niitä ovat kappaleiden järkkymätön tasokkuus ja artistin kyky käsitellä kuulijalle tuttuja tunteita. Vaikka 20 kappaleen kokonaisuus on pitkä, yksittäiset kappaleet onnistuvat pääosin säilyttämään oman identiteettinsä eivätkä huku albumin massaan. Kokonaisuus yllättää silti turvallisuudellaan. Peräti kuuden tuottajan ja neljän sanoittajan kädenjälki albumilla lupailee monipuolisuutta, mutta kokonaisuus jää melko riskittömäksi. Ehkä juuri siksi albumin parhaat hetket ovat niitä, joissa on uskallettu tehdä jotain totutusta poikkeavaa. 

ARVOSANA 3,5/5

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *