Jääkiekkovalmentajan elämässä itku ja nauru ovat kuin sisar ja veli. Usein voiton ja tappion välinen ero on seitinohut.
Nämä alkusanat ovat kuin Hannu Karpon ohjelmasta Karpolla on asiaa, mutta kuluvalla SM-liigakaudella moni valmentaja on saanut kokea pettymyksen tuomaa itkua ja karvasta kalkkia. Kauteen kovin odotuksin lähtenyt Jokerit antoi kenkää valmentaja Tomek Valtoselle vasta muutaman kierroksen jälkeen. Valmentajavaihdos ei ole Jokereita piristänyt, sillä joukkue majailee yhä putoajan paikalla. Paikalliskilpailija HIFK jaksoi katsoa päävalmentaja Olli Jokisen rämpimistä pidempään, mutta lopulta hänkin sai lähteä. HIFK on ainoa joukkue, jonka peli piristyi valmentajan potkujen myötä.
Viimekaudella sensaatiomaisesti finaaleissa pelannut KooKoo on kuluvalla kaudella juuttunut sarjan hännille, eikä valmentajanvaihto Jouko Myrrästä takavuosien sateentekijään Kai Suikkaseen ole tuonut parannusta. Useita mestaruuksia juhlinut ja monet potkut saanut Suikkanen tietää, että ne ovat valmentajan elämässä part of the game.
Erikoisin episodi nähtiin kuitenkin Tampereella, kun Kari Jalonen erosi itse kertomatta eroamisensa syytä.
Suomen kiekkohistoria tuntee tapauksia, joissa valmentaja on saanut potkut suoraan piikkipaikalta. Kysykää vaikka Jouko Myrrältä tai Antti Pennaselta.
Potkuvaatimuksista kultajuhliin
Viikonloppuna Antti Pennasen johdattama Suomen jääkiekkomaajoukkue voitti EHT-turnauksen Helsingissä. Leijonat sai mediassa kovasti kiitosta otteistaan, mutta vielä helmikuun talviolympialaisten avausottelun Slovakia-tappion jälkeen Pennaselle vaadittiin potkuja. Lopulta Suomi saavutti olympiapronssia, mutta Pennasen potkut olivat vain reilun minuutin päässä puolivälieräottelussa Sveitsiä vastaan, jonka Suomi kuitenkin käänsi jatkoajalla voitoksi. Keväällä Suomi voitti vielä Pennasen johdolla jääkiekon maailmanmestaruuden, joten vuosia kestänyt median kritiikki Pennasta kohtaan hiljeni.
Samanaikaisesti kun Antti Pennasta kritisoitiin ankarasti mediassa ja fanien keskuudessa, KooKoon päävalmentaja Jouko Myrrä nostettiin lähes Rooman keisarin asemaan. Valmentajien kohtalot kietoutuvat yhteen Ilveksen syksyn 2022 yllätyspotkujen kautta – Myrrä sai lähteä Pennasen tieltä, vaikka Ilves johti sarjaa. Potkujen myötä tuleva maajoukkuevalmentaja veti pari kautta Ilveksen osalta vihkoon, kun taas Myrrä loisti parrasvaloissa. Keväällä 2026 miestä heiteltiin kuin kultatuolissa, kun KooKoo pelasi yllättäen SM-liigan finaaleissa.
Valmentajien saama kiitos ja kritiikki muistuttavat 1700-luvulla eläneen ruotsalaisen mystikon Emmanuel Swedenborgin opetuksia helvetin ja taivaan häilyvistä eroista. Jääkiekkovalmentaja ei kuitenkaan usein Swedenborgin opetuksista poiketen valitse itse paikkaansa helvetissä tai taivaassa, vaan sen tekevät muut.
Suomessa valmentajat ovat saaneet kritiikkiä myös siitä, pelaavatko he joidenkin media- ja muiden valmentajaklaanien mielestä pystysuunnan kiekkoa vai kiekonhallintaan perustuvaa Meidän peliä. Nämä klaanit ovat ajautuneet pelitapakeskusteluissa keskenään riitoihin, kun perisuomalaiseen tapaan on vaadittu vain yhtä, oman ryhmän edustamaa totuutta.
Myrrä sai KooKoosta kenkää, ja Pennanen jatkopestin Leijonista vuoteen 2030 saakka. Aika näyttää miten toisen kirous ja toisen lumous kestävät tällä kertaa. Ainakin moni suomalaisseura on Myrrän perässä.
Lue myös: Venäjän salainen B-suunnitelma paljastui – keksivät keinon osallistua MM-kisoihin
