Seremoniamestari – Su-ilta

Seremoniamestari – Su-ilta

Säe #1 

                            Oot löytäny sen oikeen ja onnesta soikee,
meet himaan poikkee, sitä kaveri hoitelee
Se ystävyyttä tavallaan koettelee, vaik toinen soittelee
tavoittelee ja pahoittelee, sanoo et se ohi menee - ei mee 

Vaik kokemus ei oo omakohtanen enkä mä oo pikkumainen
arvelen et se on kohtalaisen vittumainen
Paljon tienaa ja missä asuukaan ei nappaa hippuukaan
koska kaveril' johon ei luota ei - sil ei tee vittuukaan 

Mun manifesti on et ystävyys on testi
toisilla se hiipu, joillain kesti ikuiseti
Tupakaveri tai bestis - sanon ihan avoimesti
et kerran sen voi mokata, muttei kahdesti 

Sen testin voi reputtaa jos ottaa liikaa kepukkaa
jos sen menee ja hukkaa - se ketuttaa
Ei voi juuri vaikuttaa, millon se pukkaa
ja tää koskee joka jannua ja letukkaa 

Vaikkei mun piireissä löydy spedeissä
ei tiiä mitä on edessä ja kuka on megessä loppupeleissä
Tulee mieleen jyvä ja akana, taas sama metafora
kelatessa näit juttui tälleen sunnuntai-iltana            

Säe #2 

                            Naiset - ei voi tietää mitä ne tarkottaa
ja kaikkee kornii joutuu tekee mikä luonteelle ottaa
ja punottaa korvii, siis meinaan nolottaa
Joutuu aina odottaa ja mestoihin jonottaa 

Miehet on rivoja sikoja ja naiset kivoja
siis enkeleitä joist' ei löydy lainkaan vikoja
Pitäs kai olla filosofinen, runollinen, sporttinen
ja sen sortinen ettei oo puute luottokorttien 

On testi kova joka pojan, etenkin rahattoman
hoitaa lasku auringon ja ravintolan
Parasta pastaa italiasta, punaviinii ranskasta,
vihjeitä että rakastaa (ahaa) ja muuta paskaa 

No joo, eihän se nyt ihan noin oo
Voi toivoo jotain enemmän ku pelkkää hoitoo
mut jos kuulen sanan "parisuhde" ha! - mä sekoon
Helvetti soikoon, se läppä alkaa jo etoo 

Vaik tää meni herkäks, niin alas en voi vajota
et kirjottasin runoja ilman loppusointuja
Tulee nukkuma-aika ja päättyy tää tarina
jonka sepittelin tässä joskus sunnuntai-iltana