Ollakseen pehmeä ei tarvitse olla ”ovimatto” – haastattelussa uuden albuminsa julkaissut Evelina

Kimi Issakainen

Evelinan uudella albumilla on hattaraisia biisejä, isoja kontrasteja ja positiivista aggressiota.

Evelinan neljäs albumi Pehmee ilmestyi Suomen Def Jamin kautta elokuun viimeisenä perjantaina, kolmisen vuotta artistin edellisen kokopitkän jälkeen. Viime vuoden elokuussa Evelina julkaisi välityönä räppipohjaisen -EP:n, jonka särmikkyyteen verrattuna uusi albumi on nimensä mukaisesti korostetun lempeä ja jopa hoivaava kokonaisuus.

Levyllä vierailevat Senya, Ani ja Nelli Matula, ja sen tuotannosta vastaavat Los Rollos ja Tido.

Kappaleet eivät kuitenkaan ole pelkkää pumpulia. Klangin haastattelussa Evelina avaa ääripäitä, joita rakkausteeman alle mahtuu, ja pohtii askeleita, joita hän on viime vuosina ottanut kohti pehmeää elämää.

Lähtölaukaus Pehmee-albumille tehtiin siinä vaiheessa, kun edellinen levy oli valmis. Evelina kuitenkin sanoo, että levyllä kuuluvat asiat ovat nousseet esiin eri vaiheissa pitkin elämää. Ekat demot ovat syntyneet kolme, neljä tai viisi vuotta sitten, mutta silloin aika ei vielä ole ollut kypsä niiden julkaisemiselle.

Se, miksi uusin levy tuli näyttämään juuri siltä kuin se näyttää, johtui Pehmee-nimen hahmottelusta ja teeman alle kertyneistä biiseistä.

– Jokaisessa biisissä lauletaan rakkaudesta. Se on tavallaan aika nössöilylevy, mutta on siellä aggressiivistakin kulmaa. Tietynlainen pehmeys tulee siitä rakkaudesta, mutta kun sinne sukeltaa, alkaa avautua, että mitä kaikkea rakkaus voi olla, Evelina tiivistää.

Levyllä on useita niin sanotusti hattaraisia biisejä, joissa ihmisen loputtoman onnelliseksi tekevä rakkaus on yhtä vaaleanpunaista pumpulia.

– Kun tekee tuollaisia rakkausbiisejä, siinä lähes automaattisesti pukee ruusunväriset ja sydämenmuotoiset lasit silmille ja sukeltaa siihen tunteeseen. Esimerkiksi Sydän sulaa on hyvä esimerkki sellaisesta kappaleesta, mutta ei mun elämäni oikeasti ole yhtään sellaista, Evelina toteaa.

Siksi hän näkee kappaleet enemmän omina yksittäisinä maailmoina tai tv-sarjan jaksoina.

– Mennään sinne fantasiatodellisuuteen ja ollaan siellä kunnolla, ja sitten seuraavassa biisissä voi olla ihan eri meininkiä.

Pitkin albumia esiin nousee asenne, joka osoittaa Evelinan olevan subjekti, ei objekti. Hän kertoo käsitelleensä teemaa omassa elämässään esimerkiksi siitä näkökulmasta, että haluaa pystyä tekemään asioille jotain itse.

– Ei sen esiin tuominen levyllä ole ollut tarkoituksellista, mutta olen yrittänyt valjastaa omaa positiivista aggressiotani, mikä varmasti kuuluu siellä. Positiivinen aggressio voi olla esimerkiksi flirttailevaa seksuaalienergiaa, joka aktiivisesti menee kohti ja tekee asioita. Se on myös rajojen vetämistä ja elinvoimaa.

Kimi Issakainen

Kimi Issakainen

Albumin ykkösbiisi Diana oli valmistuessaan selkeä avausbiisi, Evelina muistelee. Kappale kertoo epävarmuudesta ja surusta, joka syntyy silloin, kun itselle tärkeä ihminen onkin kiinnostuneempi toisesta.

– Levyn olisi voinut aloittaa lämpimillä käsivarsilla, että tulkaa tänne, täällä on kaikki hyvin. Mutta mua kiinnostaa kontrastit. Siksi pamautin heti alkuun tuollaisen, että asiat ovat vähän perseellään, ja se sattuu. Se tuntui oikealta.

Isot kontrastit määrittävät koko levyä, sillä hattaraisten kappaleiden vastapainoksi siltä löytyy biisejä, jotka muistuttavat, että rakkaus ei suinkaan ole pelkkää unelmaa. Evelina sanoo, että rakkauteen liittyy myös varjopuolia, sillä niin romanttisissa kuin ystävyyssuhteissakin rakkaus ja pehmeys voivat loppua. Rakkaudesta täytyy pitää huolta, muuten sille voi käydä huonosti, Evelina huomauttaa.

Pehmee-albumi on syntynyt myös sellaisten realiteettien pohjalta, jotka ovat kaikkea muuta kuin pehmeitä ja mukavia. Evelinan edellinen levy ilmestyi ensimmäisen koronavuoden syksynä, jolloin koko musiikkialalla vallitsi valtava epävarmuus. Se herätti Evelinassakin paljon kysymyksiä siitä, miten keikkailu ja musiikkiura tulisivat tulevaisuudessa luonnistumaan.

– Vaikka homma on nykyisin kaikilla ihan hanskassa, koen että ilmoilla on edelleen pientä kollektiivista kysymysmerkkiä. Korona on runnellut alaa niin paljon.

Koronavuosien aikana Evelina sai ADHD-diagnoosin ja hiljattain myös autismidiagnoosin. Hän kertoo tarkastelleensa elämäänsä niiden myötä uusista näkökulmista, ja pyrkineensä myös olemaan itselleen aiempaa lempeämpi.

– Onhan se helppo sanoa, että mä koitan olla itselleni kiva. Ja niin mä oikeasti yritänkin, mutta ei se helppoa ole. Mä en ole kovin hyvä siinä, että puhuisin itselleni nätisti ja kärsivällisesti. Mutta mä harjoittelen. Pehmeys, joka mussa on tapahtunut sen opettelun myötä, kuuluu tällä levyllä.

Kimi Issakainen

Kimi Issakainen

Evelina kertoo huomanneensa, että kun uskaltaa olla haavoittuvainen, siitä rakentuu uudenlainen voimavara, joka perustuu omaan herkkyyteen nojaamiseen. Joskus suuret muutokset muodostuvat näennäisen merkityksettömistä pikkuseikoista, kuten siitä, minkälaiset vaatteet pukee päälleen.

– Luon mun arkea lukuisilla pienillä valinnoilla. Jos valitsen vaatteet, jotka tuntuvat pikkuisen epämukavilta ja puristavilta, mulla on koko ajan vähän huono olo. Mutta jos laitan XL-kokoisen t-paidan ja isot farkut, mulla on heti paljon kivempaa. Pyrin siihen, että tekisin aktiivisesti elämästäni itselleni mukavaa.

Koska elämme ulkonäkökeskeisessä yhteiskunnassa, Evelina myöntää, että itsensä riittäväksi tunteminen ei useinkaan tapahdu vaivattomasti.

– Mutta mä en voi vihata itseäni johonkin tiettyyn kokoon tai ulkonäköön. Se ei yksinkertaisesti toimi, vaan tekee pelkkää vahinkoa. Mä olen kokeillut sitä aika pitkään, mutta näin 28-vuotiaana on ollut pakko luovuttaa ja miettiä muita keinoja.

Yksi niistä keinoista on hyväksyntä.

– Vaikka mä en tykkäisi esimerkiksi siitä, miten mun hiukset asettuvat jonain päivänä, niin silloin totean, että tämä on nyt se miltä mä tänään näytän, ja tällä mennään.

Radikaalit elämäntapamuutokset eivät Evelinan mukaan sovi hänelle, eivätkä tuo pysyvää muutosta. Sen sijaan epämukavuuden pehmentämisellä hän on päässyt pitkälle.

– Kulttuurin, perheen, kasvatuksen ja ympäristön opettamien mallien murtaminen voi olla tosi pelottavaa. Joku on kertonut, että näin nämä asiat tehdään, ja silloin se tuntuu turvalliselta. Mutta jos niistä rakenteista uskaltaa päästää irti, voi parhaimmillaan vapautua aika paljon tilaa kivemmille jutuille.

Evelina kertoo oivaltaneensa myös sen, että rajojen vetäminen helpottuu, kun osaa olla itselleen pehmeä. Silloin on helpompi olla kova niissä kohdissa, joissa se on tarpeen.

– Mun ekoissa albumeissani on sellaista uhoa, että mä olen edgy muija, eikä mua kiinnosta yhtään. Meanwhile mua on kiinnostanut ihan vitusti, Evelina nauraa.

Nykyään hän kokee ilmaisevansa omia tarpeitaan täysin eri paikasta, ilman tarvetta vakuutella kenellekään mitään.

– Se ei ole uhoa, vaan autenttista. Tiedän mitä edustan. Pehmeys ei tarkoita ovimattoilua, vaan sitä, että asettaa kovia rajoja, jotta voi pitää pehmeydestään kiinni.

Kimi Issakainen

Kimi Issakainen

Pehmee-levyn kappaleet eivät kerro pelkästään romanttisesta rakkaudesta, vaan voivat Evelinan mielestä sopia juuri siihen tarpeeseen, joka kuuntelijalla milloinkin on. Hän kertoo pitävänsä siitä, että voi tarjota kattavan tarinan, joka kuitenkin jää tarpeeksi avonaiseksi kuulijan omille tulkinnoille.

Kun kasvatusalan some-tili teki Ikinä koskaan -kappaleen sanoituksiin pohjaavan päivityksen, jossa käsiteltiin lapsen kokemaa eroahdistusta, Evelina ilahtui.

– Siinä puhuttiin siitä, miten lapsella voi olla pelko, että kun aikuinen nousee ja lähtee, hän ei tule koskaan takaisin. En olisi ikinä itse tullut ajatelleeksi tuollaista näkökulmaa, mutta ihanaa, että sellainenkin löytyi.

Joskus saattaa käydä niinkin, että joku ulkopuolelta kertoo, että jokin kappale on varmasti kirjoitettu esimerkiksi seksistä.

– Todellisuudessa en ehkä ollenkaan ole tarkoittanut sitä, mutta silloin totean vain, että ok, selvä pyy. Kappaleet ovat mun käsissäni niin kauan kuin en ole julkaissut niitä, mutta sen jälkeen ihmiset voivat tehdä niillä mitä haluavat. Musta on siistiä, että kaksi ihmistä voi kuulla samassa kappaleessa ihan eri asioita.

Faija kertoo siitä, miten Evelinan isä kuoli Evelinan ollessa vielä lapsi. Hän ei ole puhunut aiheesta julkisesti aiemmin.

– Nuorempana huomasin, että joidenkin sukulaisten silmissä mun isäni kuolemasta tuli osa mun identiteettiä. Heidän silmissään mä olin aina se, jonka isä oli kuollut, ja mä olin että ei, mä olen Eve, puhu mun kanssa jostain muusta! Leiki mun kanssa tai piirrä mun kanssa, mutta älä voivottele sitä, kuinka rankkaa mulla on. Me ei voida sille rankkuudelle enää mitään, niin tehdään jotain kivaa, Evelina selittää.

Vastareaktiona hän ei halunnut sekoittaa isänsä kuolemasta puhumista musiikkiuraansa, sillä niillä ei ollut mitään tekemistä toistensa kanssa.

Kunnes hän oivalsi, että hänellä on omanlaisensa vapaus puhua aiheesta silloin, kun kukaan ei odota sitä.

– Saan itse jakaa asian sen sijaan, että se otettaisi multa. Sen tekee mielellään, kun saa itse määrittää kuinka vakavaan tai leikkisään sävyyn siitä puhuu. Silloin on erilainen valta siihen omaan tarinaan.

Kimi Issakainen

Kimi Issakainen

Onnellinen-kappale taas syntyi, kun Olavi Uusivirta pyysi uransa juhlavuoden kunniaksi Evelinaa versioimaan vuonna 2005 julkaisemaansa On niin helppoo olla onnellinen -klassikkoaan. Kappale istui hyvin Pehmee-albumin teemaan, sillä siinä käsitellään keskeneräisyyttä.

– Sun ei tarvitse olla valmis. Olavin versiossa vellotaan siinä, miten nuorena ei saada mistään kiinni, mutta saadaan tehdä mitä halutaan, ja se on tavallaan perseestä, mutta tavallaan ihanaa.

Sen sijaan Evelinan versiossa, johon hän pyysi mukaan Nelli Matulan, haikeus tulee eri paikasta. Heidän kappaleessaan käsitellään jatkuvaa kiirettä, työorientoitunutta yhteiskuntaa ja grindauskulttuuria.

– Mä itse elän aika hidasta tahtia silloin kun saan päättää itse, ja on kivaa, että se alkaa olla enemmän ja enemmän ok. Tuotteliaisuus ei ole ainoa ihmisarvon mittari.

Evelina kertoo halunneensa tehdä Nellin Matulan kanssa musiikkia jo pitkään. Matula on hänen mielestään Suomen parhaita vokalisteja.

– Nelli on älyttömän lahjakas. Tuo biisikin käytännössä katsoen synnytti itse itsensä.

Myös tuotannollisesti albumi rakentui helposti, Evelina kertoo. Siinä missä viime kesänä julkaistu 3½-EP oli tuotannoltaan rouheita hiphop-elementtejä ja back to the roots -träppiä, kuten Evelina sanoo, Pehmee-albumin biitit mukailevat albumin teemaa.

– Olen siitä onnekkaassa asemassa, että olen päässyt tekemään niin taitavien tyyppien kanssa, että kokonaisuus kolahti tosi äkkiä kohdilleen.

Kimi Issakainen

Kimi Issakainen

 

Markkinoinnin evästeet tulee hyväksyä, jotta näet upotuksen. Muuta evästeasetuksiasi.