Tulossa ovat ainakin No Way Out 2 ja Port of Miami 2: Born to Kill.
Vuosi 2019 tuo taas tuhansien tuntien edestä uutta materiaalia musiikinkuluttajien pureskeltavaksi. Yksi erikoinen ilmiö tulevien julkaisujen listalla on jatko-osat vanhoille klassikoille, jotka ovat tyypillisesti tekijöidensä debyyttialbumeja.
Tänä vuonna jatkoa saavat ainakin Puff Daddyn ja Rick Rossin esikoisjulkaisut. Moguleilla on omilla tahoillaan työn alla albumit No Way Out 2 sekä Port of Miami 2: Born to Kill.
Puffyn alkujaan Hell Up in Harlem -nimiseksi kaavailtu, mutta Biggien kuoleman seurauksena uuden nimen saanut No Way Out julkaistiin kesällä 1997. Ensimmäisen osan ja jatko-osan välillä on siis kulunut aikaa jo päälle 20 vuotta, mikä on genren sisällä poikkeuksellista.
Ei Bad Boy Entertainmentille aikoinaan havitellun Rozayn esikoinenkaan ihan toissapäivänä tullut. Port of Miamin kanssa samoihin aikoihin tähän maailmaan tulleet lapset aloittavat nimittäin syksyllä yläasteen.
Toisaalta yhtä lailla esimerkiksi Ras Kass ja Redman ovat työstäneet jatko-osia omille klassikoilleen. Molemmilla on katse vuodessa 1996, jolloin räppipäät saivat käsiinsä Muddy Watersin ja Soul On Icen. Lisäksi AZ on suunnitellut jatkoa vuoden 1995 Doe or Die -klassikolleen, mutta sen julkaisu vaikuttaa koko ajan epätodennäköisemmältä.
Hiphopissakin on tehtailtu jatko-osia vaikka kuinka paljon, mutta mitkä niistä ovat ilmestyneet lähes tai yli vuosikymmen alkuperäisen albumin jälkeen? Alla Klangin kahdeksan poimintaa.
Warren G – Regulate… G-Funk Era Pt II (2015)
Warren G:n soolouran aloittanut Regulate… G-Funk Era on selkeästi tekijänsä tärkein aikaansaannos, eikä vähiten Regulate-hitin ansiosta. Ei siis ihmekään, että Dr. Dren pikkuvelipuoli halusi palata albumin tunnelmiin vielä 21 vuotta myöhemmin. Vaikka Warren G:n 213-kollega Nate Dogg siirtyi ajasta ikuisuuteen jo vuonna 2011, on hän silti mukana myös jatko-osalla.
Bone Thugs-N-Harmony – The Art of War: World War III (2013)
Bone Thugs-n-Harmonyn ensimmäinen tuplalevy The Art of War myi aikoinaan nelinkertaista platinaa. Sen 16 vuotta myöhemmin julkaistu seuraaja jäi kuitenkin vähälle huomiolle ja on tämän katsauksen albumeista sieltä unohdettavimmasta päästä. Noh, ainakin kiekko osoitti kuinka tärkeitä Krayzie Bone ja Wish Bone ovat kokoonpanolle heidän panoksensa jäätyä minimiin levynteon aikana.
Raekwon – Only Built 4 Cuban Linx… Pt II (2009)
Yksi Wu-Tang Clanin jäsenten tärkeimmistä soololevyistä on Raekwonin vuoden 1995 ”The Purple Tape”, joka sai onnistunutta jatkoa 14 vuotta myöhemmin. Myös muut klaanilaiset ovat hakeneet inspiraatiota klassikoistaan, sillä GZA on suunnitellut jatko-osaa Liquid Swordsille ja Ghostface Killah Supreme Clientelille. Molemmista on kuitenkin puhuttu jo vuosikausia, joten hengitystä ei ehkä kannata pidätellä odotellessa.
Eminem – The Marshall Mathers LP 2 (2013)
Eminemin magnum opus sai jatkoa The Marshall Mathers LP 2:n muodossa yli 13 vuotta ilmestymisensä jälkeen. Aloitusraita Bad Guy jatkaa Stanin tarinaa kertomalla Eminemin pakkomielteisen fanin pikkuveljen Matthew’n kostosta. Kappaleella Em pääsee myös sanomaan hahmon suulla sen, mitä moni ajattelee yleisesti jatko-osien tekemisestä klassikoille.
Capone-N-Noreaga – The War Report 2: Report the War (2010)
Kesä ’97 oli jo niin sanotun ”shiny suit eran” aikaa. Sitä ei kuitenkaan huomaa Capone-N-Noreaga -duon The War Reportista, sillä kaksikon kohdalla homman nimi oli enemmänkin Timbsit ja camokuosit. Levyä pidetään yhtenä 1990-luvun loppupuolen itärannikon rap-skenen kulmakivistä. Blockfesteilläkin keikkaillut taistelupari toimitti toisen sotaraporttinsa Queensin kaduilta vasta 13 vuotta myöhemmin.
Ja Rule – PIL 2 (2012)
Vuosituhannen taitteessa Ja Rule piti itseään suunnilleen 2Pacin reinkarnaationa, tai siltä se ainakin vaikutti ulospäin. 2Pac-efekti kuitenkin loisti poissaolollaan hänen julkaistessaan vankilatuomionsa aikana vuoden 2001 Pain Is Lovelle jatko-osan, joka jäi kauas Billboardin piikkipaikasta. Toisaalta se ei ollut millään tasolla ihme: Ja Rulen ura oli laitettu pakettiin jo vuosia aiemmin, kiitos biiffin 50 Centin ja Shady / Aftermath / G-Unit -leirin kanssa.
The Game – The Documentary 2 (2015)
Pelkän kannen perusteella The Gamen kakkosalbumi Doctor’s Advocate olisi voinut olla The Documentary 2. Todellisuudessa ”oikea” jatko-osa julkaistiin vasta yli kymmenen vuotta Comptonin tunnetuimman namedroppaajan esikoisalbumin jälkeen. The Gamen ja G-Unitin biiffin aikaan kasatusta Doctor’s Advocatesta poiketen platalla kuullaan myös Gamen oppi-isän Dr. Dren panosta.
Method Man & Redman – Blackout! 2 (2009)
Ehkä kaikkien aikojen energisimmän rap-duon yhteistyöprojektin oli alun perin tarkoitus olla nimeltään America’z Most Blunted. Da Rockwilder -hitin tukemana Blackout! nousi muutamassa kuukaudessa platinasarjaan, mutta jatkoa sille seurasi vasta keväällä 2009. Kolmannesta osasta on myös puhuttu – ehkä Method Man ja Redman tiputtelevat näitä kymmenen vuoden sykleissä ja trilogia saadaan kasaan tänä vuonna?
