Louna0nlinen 30.10. julkaistu debyyttialbumi Starseed osoittaa, kuinka artisti voi yhdistää oman tunnistettavan tyylinsä rohkeaan kokeellisuuteen ja luoda jotain aidosti raikasta ja tyylikästä.
Louna0nline
Starseed
Starseed on albumi, joka kutsuu kuulijan sukeltamaan pintaa syvemmälle. Louna0nlinen heleä, mutta vahva ääni yhdistyy timanttiseksi hiottuun tuotantoon ja paikoin viiltävänkin teräviin lyriikoihin. Albumi luo kokonaisen oman maailmansa. Kokonaisuus pääsee täysiin oikeuksiinsa vasta, kun sen kuuntelee yhdeltä istumalta alusta loppuun. Tuotannon yksityiskohdat palvelevat kappaleita poikkeuksellisen hyvin. Tästä esimerkkinä toimii 3310, jonka päättyminen puhelimen tuuttaukseen on merkityksellinen yksityiskohta.
Yksikään kappale ei tunnu täytebiisiltä, vaan jokainen kertoo oman tarinansa albumin laajemman tematiikan ympärillä. Albumi kertoo yksinäisyydestä, kaipuusta ja ihmisen omien toimintatapojen tarkastelusta. Lyriikat eivät jää pintapuolisiksi, vaan tarjoavat paikoin hyvinkin raakoja ja ristiriitaisia ajatuksia. Avausraita Katana kiteyttää osuvasti albumin terävän ja itseäänkin kyseenalaistavan ilmaisun.
”mun katana pistää molemmist päistä”
Rakkaus ja läheisyys näyttäytyvät albumilla usein ristiriitaisina tunteina. Aavikko on rakkauslauluksikin tulkittavissa, mutta sen tunnelmassa on jatkuvasti jotakin sisäisesti epämukavaa. Läheisyys ja epävarmuus kulkevat rinnakkain.
”Istun niiku tähtäin otsalla
Ja sit sä katot mua tol taval
Tän on oltava
Näytät pimeessä niin hohtavalt
Mut sun iho tuntuu polttavalt”
Taitavista lyriikoistaan tunnetun Paperi T:n kanssa tehty Vampyyri puolestaan tiivistää kaipuun ja yksinäisyyden välisen ristiriidan. Kappaleessa halutaan irtaantua jostakin, jonka läsnäolo halutaan kuitenkin säilyttää ikuisesti.
”Mä haluun sut kauas, mut nimes mun nimeni vierelle kiveen”
Oikees on lyriikoiltaan piikittelevä ja kertojan oman arvon tunnistava. Keiju tuo yhtälöön oman itsevarman mausteensa. Kappale on albumikokonaisuudessa merkittävässä osassa, sillä se tuo kontrastia seesteisyyteen ja melankoliaan, sekä sen henkilökohtaisuus nostaa samaistumispinnan aivan uudelle tasolle.
Albumin musiikillisesti kiinnostavimpiin hetkiin kuuluu Celeste, jonka pitkä instrumentaalinen alku ja loppu kehystävät lähes runomaisen, yhden säkeistön mittaisen kokonaisuuden. Perinteisestä kappalerakenteesta poikkeaminen antaa lyriikoille tilaa hengittää. Kyse ei ole pelkästä tunteissa märehtimisestä, vaan niiden tarkastelusta ja tunnistamisesta.
”Vessanpeili kehon mitoosina toistaa
Haluun päästä kotiin, mutta en vaa pääse poiskaan
Haluun olla yötä jossain iha toisaal
Haluun katoo, haluun hävii, haluun voittaa”
Albumin päättävä nimikkokappale Starseed jatkaa samaa linjaa. Utuinen, lähes unenomainen äänimaailma ja Louna0nlinen jopa korostetun heleä tulkinta luovat elokuvallisen tunnelman. Yhden säkeistön jälkeen kappale luottaa instrumentaaliin ja antaa kuulijalle aikaa huomata tuotannon yksityiskohtia. Koko albumin päättävä lause jää kaikumaan mieleen.
”Haluun tuntee sut niin etten tunne enää mitään muuta”
Starseed on kokonaisuus, joka pakottaa kuulijansa tulkitsemaan kuulemaansa. Se ei tarjoa mitään valmiiksi pureskeltuna, vaan toimii pikemminkin alustana, joka vie mukanaan jonnekin muualle – ehkä lopulta jopa kuulijan omaan sisäiseen minuuteen. Albumin suurin vahvuus on sen kyky luottaa sekä omaan ilmaisuunsa että kuulijan kykyyn löytää siitä merkityksiä.