EP:lla artisti onnistuu etenkin olemaan aiempaa kuuntelijaystävällisempi, kirjoittaa Aku Havukainen Kuuntelussa-juttusarjassaan, joka keskittyy kotimaisiin musiikkikokonaisuuksiin.
D1 Dani julkaisi jälleen uuden projektin ja se kantaa nimeä Eilinen on elohopee. Artisti tunnetaan trap-juonteisesta vaihtoehtomusiikista, joka liukuu hyperpopin kautta aina eurodance- ja shoegaze-vaikutteisiin saakka.
Debyytti-EP Euro Eleganssi näki päivänvalon 2022, mikä johti lopulta levytyssopimukseen, jonka julkistuksen yhteydessä julkaistiin kakkos-EP Stadifornication. Debyyttialbumi antaa kuitenkin vielä odottaa itseään, sillä uusi projekti on jälleen uusi EP-levy. Kuuntelukokemus on miellyttävä ja artisti onnistuu jatkamaan kehityskulkua, jota Stadifornication teki suhteessa paikoin kaoottiseen debyyttiin nähden.
Artisti astuu esiin aiempaa enemmän
Tuore EP kuulostaa aiempaa tuotantoa henkilökohtaisemmalta teokselta. Toki edelliselle projektille mahtui biisi Faija, joka arvatenkin kertoo isäsuhteesta. Tällä kertaa kuitenkin biiseistä yhä useampi kertoo tarinoita, jonka veroisia ei vielä aiemmin ole artistin suusta kuultu. Artistin musiikille on aina ollut ominaista kertoja, joka vielä etsii itseään – uudella projektilla kertoja kuitenkin sanoittaa solmunsa entistä samaistuttavammin.
Selkeästi levyltä erottuu biisi Swägän suomenmestari, joka välittää puolestaan sopivan ignoranttia rap-narratiivia vaatteiden shoppaamisesta – tuotanto kappaleella on jota kuinkin taivaallinen ja sillä vierailee artistin suoranainen tutkapari Rosluv.
Kokonaisuudessaan EP on oodi outoudelle ja kaikelle epänormaalille. Se kannustaa kuulijaa vaeltelemaan oman pään sisällä juuri niin paljon, kuin sielu sietää. Avausraita John Deere on suoranainen haahuilijan anthem, jonka leijuvan kepeä tuotanto starttaa levyn oivallisesti. Rillit huurussa puolestaan todistaa, kuinka nörtteys voi olla hyvinkin cool.
Kipuilun kautta rauhaan
Synkimmästä päästä on singlenä julkaistu Omakuva, jonka kerronta huokuu itseinhoa nähden kuitenkin valoisamman tulevaisuuden. Myös Ballerina-biisillä on kuultavissa kipuilua, mutta toiveikkaiseen sävyyn – välillä on ok pyöriä ympyrää kuin ballerina ja ottaa rintakehään pari iskua miekasta. Myös jonkin sortin pohdintaa rakkaudesta mahtuu mukaan biisillä Käsi kädes.
Levy esittelee jälleen kertojan, joka kulkee omaa mutkikasta polkuaan, mutta antaen itselleen luvan eksyä. Tätä korostaa etenkin singlenä julkaistu Onnenonkija, joka päättää levyn menevän tanssittavaan paukkeeseen ja muistuttaa kliseisesti, mutta osuvasti siitä, kuinka onnea ei löydä onkimalla.
Levy on kaikille, jotka kokevat maailman sotivan heitä vastaan tai olonsa jotenkin erilliseksi ja ulkopuoliseksi. Se kehottaa jatkamaan sotimista, niin kuin D1 Dani sotii perinteisiä musiikin normeja vastaan. Erityisen mausteen levylle, kuin myös aiempaankin artistin tuotantoon tuo murteellisuus. Monista lyriikoista ja niiden lausumisesta voi kuulla artistin juuret. Onkin jopa koomista, mutta toimivaa, kuinka tyylitietoiseen mikrogenre-musiikkiin on upotettu Oulun murretta.
D1vari-musiikkia parhaimmillaan
EP:lla artisti onnistuu etenkin olemaan aiempaa kuuntelijaystävällisempi sekä laulunkirjoittajana, että myös musiikillisen osaamisen kehityksen myötä. Artistin musiikki kuitenkin leijuu edelleen omassa urbaanissa kuplassaan. Tuotanto levyllä on huippuluokkaa ja siitä vastaavat tutut nimet, kuten Nonexx, Djacy ja V1li. Tuottajien ja artistin välillä tuntuu olevan selkeä kemia ja levyn äänimaailma tukee artistin ulosantia – tuotanto välittää tunteita siinä missä artistikin.
Djacy V1li, D1 Dani ja Rosluv muodostavat myös D1vari-kollektiivin, joka on viime aikoina alkanut kerätä tuulta purjeisiinsa. Porukkaa yhdistää vahvasti vaihtoehtoinen soundi, joka alkaa pikku hiljaa löytämään paikkaansa suomalaiselta musiikkikentältä.
