Kirja-arvostelu: Kolmetoista kertaa kovempi – Räppärin käsikirja

Mikko Rossi

Karri ”Paleface” Miettinen, Esa Salminen
Kolmetoista kertaa kovempi – Räppärin käsikirja
Like

Normaalistikin tuotteliaalla Palefacella on selkeästi ollut viime kuukausina jonkinlainen Makaveli-mode päällä. Kalpeanaama on muun muassa kuratoinut kokoelman suomiräpin underground-harvinaisuuksista sekä Chi Modun valokuvanäyttelyn, jossa myös itse Nas pistäytyi Sideways-keikkansa yhteydessä. Lisäksi Palelta tippui tämä opaskirja sekä uusi EP, jonka tarkoituksena on osoittaa että pitkän linjan tekijä todellakin tietää mistä puhuu.

Kotimaisen hiphop-kentän ollessa murroksessa on hienoa, että Paleface haluaa välittää vanhan koulukunnan oppia uudelle sukupolvelle. Kirjan esipuheessa todetaankin, että kulttuuri kehittyy eteenpäin harppauksin ainoastaan jos osaamista jaetaan. Mutta onko noin viisisataa sivua painettua sanaa liikaa hektiseen somemaailmaan tottuneiden nykynuorten keskittymiskyvylle?

Edesmenneen Ezkimon muistolle omistetussa ja Esa Salmisen tuella kootussa kirjassa tekee ensimmäisenä vaikutuksen sen ulkoasu. Upeista kansista vastaa Suomen tunnetuin graffititaiteilija EGS. Tarkkanäköinen lukija saattaa huomata, että EKG-käyriä muistuttavat viivat ovat itse asiassa tekstiä. Kannessa on esimerkiksi katkelma aiemmin Avaimena tunnetun Asan Punainen tiili -klassikon sanoituksista.

Solosen ja Kosolan tuotannosta nimensä lainannut kirja lähtee ehkä hiukan kankeasti liikkeelle, ainakin jos alun asiat eivät ole lukijalle uusia. Toisaalta perusteet on pakko käsitellä, onhan kirjan määrä toimia nimensä mukaisesti räppärin käsikirjana.

Lukukokemus muuttuu onneksi kuitenkin sitä kiinnostavammaksi mitä pidemmälle kirjaa lukee. Teksti ei ole turhan kurttuotsaista, joten mistään vanhan parran vuorisaarnaasta ei ole kyse. Mukana on huumoria sekä lähes eevilstöömäistä otetta Palefacen nostaessa esimerkkejä omasta tuotannostaan ja puhuessaan välillä itsestään kolmannessa persoonassa.

Kaikki esimerkit eivät luonnollisestikaan ole Palefacen omasta tuotannosta, kuten eivät ohjeetkaan. Oppaaseen on haastateltu kymmeniä räppäreitä sekä muita hiphop-kentän vaikuttajia, ja monilta heistä on saatu todella hyviä kommentteja heidän työstään. Erikoisesti jopa kaikkea julkisuutta kammoksuvaa Jussi Valuuttaa on onnistuttu haastattelemaan kirjaan, ja Mouse avaakin tekemisiään mielenkiintoisesti.

Daddy Pales vaikuttaisi tuovan esiin keskeisimmät asiat ämseetyöskentelystä ja siitä mitä kentän kärkinimiltä oikeasti vaaditaan. Useammassakin kohtaa tulee havahtuneeksi siihen, että monet itsestäänselvyyksiltä tuntuvat asiat vaativat todellisuudessa valtavasti treeniä. Näin toimittajan näkökulmasta olisin silti kaivannut näkyvyyttä ja markkinointia käsittelevään osioon ohjeistusta siitä, kuinka mediaa kannattaa lähestyä oman materiaalin kanssa. Omien kokemusteni pohjalta se olisi ollut vähintäänkin paikallaan (pro tip aloittelijoille: älä lähetä pelkkää linkkiä tekemääsi kappaleeseen, jos haluat sille huomiota).

Palefacen esikoiskirja RappiotaidettaSuomiräpin tekijät sisälsi lukuisia asiavirheitä ja jätti tunteen, että HelsinkiShangriLan jälkeen tuli kiire takoa kuumaa rautaa. Valitettavasti samoista ongelmista kärsii tämäkin kirja: kansien välistä löytyy paljon pieniä asiavirheitä, jotka olisi voitu välttää muutamalla ylimääräisellä oikolukukerralla. Toivottavasti ne saadaan korjattua tuleviin painoksiin, vaikka mistään isoista mokista ei puhutakaan.

Samoin kuvapuolesta on pakko antaa hiukan miinusta: näin kunnianhimoiseen projektiin olisin toivonut astetta spessumpia kuvia. Nyt useimmat fotoista ovat artistien promokuvia tai levynkansia, jotka on nähty useaan otteeseen muualla. Toki mukana on niiden ohella tämän kirja-arvostelun pääkuvaksi lainatun kuvan kaltaisia harvinaisuuksia, mutta sellaisia olisi saanut olla enemmänkin.

Lopuksi herää totta kai kysymys: löisinkö tällaisen opaskirjan rap-musiikin tekemisestä kiinnostuneen käteen? En ehkä ihan heti ensimmäiseksi, mutta myöhemmin ehdottomasti. Ensimmäisten omien räppien suhteen kehottaisin Obi-Wan Kenobi -henkisesti luottamaan omiin tuntemuksiin tahtilajeista lukemisen sijaan. Joniveljen sanoin: ”Jos se kuulostaa hyvältä, se on hyvää”. Siitä eteenpäin kannattaa ilman muuta ottaa opit haltuun yhdeltä suomalaisen hiphopin tärkeimmistä uranuurtajista.

ARVOSANA: 4/5