Muistatko Turnin’ Festin? Tällainen oli Blockfestin edeltäjä – tsekkaa kooste!

Koostevideolla nähdään materiaalia useiden edelleen aktiivisten artistien keikoilta.

Normaalisti tähän aikaan kerrattaisiin kuluneen viikonlopun tapahtumia Blockfesteiltä, mutta koska vuosi 2020 on mitä on niin täytyy kehitellä jotain muuta. Lähdetään siis nostalgiatripille toisille samassa kaupungissa järjestetyille hiphop-festareille, joita voisi ehkä jopa pitää jonkinlaisena Blockfestin prototyyppinä.

Mutta mitä samaa Blockfestin ja kesällä 2005 järjestetyn Turnin’ Festin DNA:ssa on? Mennään hetkeksi ajassa taaksepäin 2000-luvun alkuvuosiin.

Moni suomalaista hiphopia pidempään seuranneista muistaa Syvällä Pelissä -median, joka aloitti toimintansa Atlantin takaisen SMACK:in kaltaisten DVD-julkaisujen kotimaisilla vastineilla. Mediasta sai lopulta alkunsa Blockfest, jonka nimessäkin oli Syvällä Pelissä -etuliite sen ensimmäisellä järjestämiskerralla elokuussa 2008.

Blockfestin vastaava tuottaja Kalle Kallonen huolehti vuosina 2005-2008 useammastakin Syvällä Pelissä -julkaisusta, mutta alun perin brändi kuului kahdelle hiphop-pioneerille. Skemille ja Sportille DVD:t olivat kuitenkin ainoastaan pieni osa isompaa palapeliä, joka oli alkanut muodostua heidän levy-yhtiönsä pohjalta.

Tamperelaiskaksikko oli vaikuttanut hiphop-piireissä pidemmän aikaa heidän perustaessaan vuonna 1998 ensimmäisen kotimaisen hiphopiin erikoistuneen levy-yhtiön Open Recordsin. Sen menestyksen myötä he alkoivat rakentaa omaa hiphop-imperiumiaan, jonka ensimmäinen laajennus oli heidän kotikaupungissaan joulukuussa 2002 avattu Turnin’ Point -vaateliike.

Graffititarvikkeitakin Turnin’ Paint -nimen alla myynyt Turnin’ Point laajentui nopeasti Helsinkiin, ja syksyllä 2004 Open Records uudelleenbrändättiin Turnin’ Recordsiksi. Samoihin aikoihin alkoivat Turnin’ Fest -tapahtumat, joiden ideana oli esitellä monipuolisesti hiphop-kulttuuria niin musiikin, graffitin kuin breikkaamisenkin muodossa.

Turnin’ Fest -nimellä järjestettiin ensin kolme yhden illan sisäfestaria kokonaan kotimaisella lineupilla, jonka vakioelementtinä oli Turnin’ Recordsin koko silloinen artistirosteri. Ensimmäinen tapahtumista järjestettiin Hämeenlinnan Verkatehtaan Kulttuuritukussa marraskuussa 2004, kun taas kaksi muuta toteutettiin Jyväskylän Lutakossa ja Tampereen Pakkahuoneen Klubilla alkuvuodesta 2005.

Suomen virallinen ”räppiripari” Pipefest sai Turnin’ Festistä nopeasti kovan luokan haastajan, kun Skem ja Sport ilmoittivat oman kaksipäiväisen ulkoilmafestarinsa järjestämisestä Tampereella Härmälän leirintäalueella. Laajasti ympäri Suomea mainostettua tapahtumaa markkinoitiin heti alusta lähtien Pohjoismaiden suurimpana hiphop-festarina – sittemmin sama markkinointislogan on siirtynyt ansaitusti Blockfestille.

Vuokatissa järjestettyyn Pipefestiin nähden Turnin’ Festillä oli yksi huomattava etu: se järjestettiin maantieteellisesti paljon keskeisemmällä paikalla. Myöhemmin Blockfest vei idean tamperelaisesta hiphop-festarista vielä pidemmälle järjestämällä oman festarinsa kaupungin keskustassa, mikä mahdollisti vaivattomat siirtymät suoraan jatkobileisiin.

Tärkeä yhteinen piirre molempien tamperelaisfestarien välillä on se, että molempien järjestäjät halusivat tarjota kävijöilleen laajan kotimaisen kattauksen ohella ajankohtaisia ulkomaisia nimiä. Toki muutkin olisivat halunneet, mutta esimerkiksi Pipefestille ulkomaiset esiintyjät aiheuttivat päänvaivaa jo pelkästään logistisista syistä isojen nimien vaatimista keikkaliksoista puhumattakaan.

Turnin’ Fest sai silti oman osansa ulkomaisten artistien kanssa tuskailuista kun tapahtuman isoin nimi, tuolloin erittäin kovassa nosteessa ollut The Diplomats -räppäri Juelz Santana perui keikkansa. Dipset-jäsenen tilalle Härmälään tuotiin alun perin jatkobileisiin kaavailtu brittikaksikko S.A.S..

Yhdysvaltalaisista nimistä Turnin’ Festin lavalle nousivat Masta Ace ja Slum Village. Oman mausteensa ohjelmaan toi brittiläinen Killa Kela, joka oli muista esiintyjistä poiketen tehnyt itselleen nimeä beatbox-virtuoosina.

Kotimainen kattaus oli monipuolinen, vaikka Rähinä Recordsin artistien poissaolo herättikin huomiota: 3rd Rail Music, 91 Recordings, Alarm Entertainment, Cheek, Konala Cartelli, Paleface, Redrama, Ritarikunta, Ruudolf,  Sere & SP… Luonnollisesti lauteilla nähtiin myös paikallisista Turnin’ Recordsin artisteista Maajoukkue, Raimssi ja Majakka, joista jälkimmäinen heitti Turnin’ Festeillä ensimmäisen keikkansa ikinä.

Festarialueelta löytyi päälavan lisäksi ohjelmateltta, jossa käytiin viikonlopun aikana kovat mittelöt breikkauksen, turntablismin, beatboxaamisen ja open micin merkeissä. Peinttaajat huomioitiin 200-metrisellä Wall of Famella, ja paikan päälle olikin kutsuttu kotimaisten osaajien ohella muun muassa hiphopin syntysijoilla New Yorkin Bronxissa perustettu Tats Cru -graffitijengi.

Turnin’ Festin oli tarkoitus saada jatkoa Vantaalla, mutta Härmälän leirintäalueella ja muilla lähialueilla edellisenä kesänä ilmenneet ongelmat töhrimisen ja graffitin kanssa herättivät liikaa vastustusta. Oman lisänsä tilanteeseen toi Skem muutto New Yorkiin, joten suunnitelmat jatkosta jäivät toteutumatta.

Kaksikon yrittäjähenkisyyden perusteella Turnin’ Festistä olisi ainakin teoriassa voinut hyvinkin kasvaa ajan mittaan ”Blockfest” ennen Blockfestia. Kulttuurin kannalta lopputulema oli joka tapauksessa hyvä kun miettii millaisia tapahtumia Blockfest on onnistunut luomaan Tampereelle – ehkä jotakin Turnin’ Festistäkin oppimalla.

Kesän 2005 Turnin’ Festistä oli aikoinaan suunnitteilla DVD, joka jäi kuitenkin julkaisematta. Materiaalista on kuitenkin nyt kasattu Pirkka Räisäsen ja Marko Lampisen editoima kooste, jonka näet alta.

Ei siis muuta kuin ihmettelemään viidentoista vuoden takaista streetwear-muotia. Pää kenoon!