Samaistuttavaa räppiä kaikille

Eri etnisten taustojen diversiteetti ja edustus suomalaisessa rap-skenessä on laajempaa kuin koskaan, mutta näin ei ole aina ollut.
Tamba Budiarsana

Jos katsotaan ajassa taaksepäin, 2010-luvun alkupuolen suomalaisella räpillä ei ollut vielä kovin vahvaa olemusta suomalaisessa yhteisössä.

Nykyään, eri etnisten taustojen diversiteetti ja edustus suomalaisessa rap-skenessä on laajempaa kuin koskaan ja se vain jatkaa laajenemistaan. Meillä on isoja tekijöitä, jotka ovat nimenneet kappaleita alkuperänsä mukaan, kuten esimerkiksi Sexmanen Senegal Sniper. Artistit mainitsevat lyriikoissaan alkuperästään jotain tai suoraan sisällyttävät sanoja äidinkielestään lyriikoissaan, esimerkiksi Blacflaco ylpeästi mainitsee vuonna 2021 julkaistussa jättihitissä WEST SIDE BABY olevansa ’’nuori somali’’ ja tänä vuonna julkaisi hyvin vastaanotetun LC-kappaleen musiikkivideon kera, jonka kertosäkeessä kuullaan ’’Still lacag chasing’’. T Swoop otti Suomen kesän omiin käsiinsä viime vuonna kappaleellaan Mon Ami, jossa hän mainitsee yhden hänen rakkaudenkohteistaan odottamassa häntä Kosovossa. Nämä esimerkit ovat vain murto-osa kokonaisuudesta, mutta ehkä tutuimmat massoille. Edustusta ja inkluusiota voidaan aina katsoa joinain, mitä parantaa ja hioa, mutta tästä aiheesta olen itse tuntenut ylpeyttä ja kiitollisuutta suomiräpissä nykyään. Suurimmaksi osaksi myös siksi, että tiedän hyvin, kuinka tilanne ei aina ollut tällainen.

Jos katsotaan ajassa taaksepäin, 2010-luvun alkupuolen suomalaisella räpillä ei ollut vielä kovin vahvaa olemusta suomalaisessa yhteisössä ja ainoat suuret nimet tai kappaleet, joita kuulit enimmäkseen, olivat niin sanottua bilemusiikkia ja yleensä sisälsivät tähän teemaan liittyviä lyriikoita. Muistan itse, kun ympärilläni kuunneltiin myös jotain vähemmän tunnettuja paikallisia artisteja, joiden teemat ja lyriikat ei ollut sopivia eikä samaistuttavia omiin korviini. Tämä tunnetaan nykyään suomiräpissä paremmin nimityksellä ’pussikaljaräppi’. Minä, suoraan sanottuna boikotoin suomalaista räppiä monta vuotta juuri tästä syystä. Vasta muutaman vuoden päästä kuulin ensimmäistä kertaa kaverin JBL-kaiuttimesta koulussa kappaleita artisteilta nimeltä CleanZizou, JustSeSomali, Gracias ja monia muita. Nämä kaverit muuttivat kaiken minulle.

Me olimme pienemmästä kaupungista, melkeinpä kaikki ulkomaalaistaustaiset lähes tunsivat toisensa, joten yhteisömme oli tiukka, mutta ei suinkaan olematon. Yksi ’meistä’ oli jo saanut nimensä esille suomalaisessa musiikissa, mutta se silti kaipasi sitä mitä aikaisemmin mainitut kaverit toivat meille. Vaikka ei varsinaisesti näyttänyt samalta kuin he, tuntui hyvältä kuulla jonkun olevan röyhkeästi ylpeä alkuperästään ja puhua samalla lailla ja käyttämässä samoja sanoja ja slangia kuin me. 2014 julkaistussa Mist sä tuut? kappaleessa kuulee Graciaksen säkeen alussa ’’Vielki iha v*tun mamuna, en tiiä mis on Barona’’, viitaten Espoon Metro Areenaan, joka tunnettiin ennen nimellä Barona Areena. Tämä oli ensimmäinen kerta minulle, kun kuulin koskaan suomiräpissä samaistuttavan baarin. Iho meni kananlihalle ja pyysin isosiskoani heti kelaamaan kappaletta taaksepäin, varmistamaan kuulinko varmasti oikein.

Siitä eteenpäin aloin ottamaan suomiräppiä enemmän tosissaan ja tämä kulki käsi kädessä faktan kanssa; enää ei ollut noloa tehdä Suomessa räppiä. Oli sitten ulkomaalaistaustainen tai ei, suomiräppi ei ollut pelkästään niin sanotusti ’cringeä’, vaan sieltä saattoi tulla ihan laadukastakin kamaa. Kingfish, tunnettuna myös nimellä JustSeSomali, toi raakaa energiaa ja ylpeyttä, jota en ollut nuorempana koskaan kuullut. Vuonna 2016 julkaistu kappale ’JustSeSomali’ on täydellinen esimerkki siitä, mitä Kingfish toi meille. Takit, joissa on Somalian lippu hihoissa, Suomen liput heilumassa taustalla samaan aikaan kuin lyriikat sanovat ’’Valkonen Suomi silmieni edest ohi meni’’, saivat kaikki minun kaveriporukassani nauramaan ja hurraamaan kovaan ääneen ja tajuamaan, tämä on jotain ennenäkemätöntä ja ikimuistoista. Kingfish sai meidän silmissämme todella nopeasti leiman validiudesta. Hänen juoksunsa suomiräpissä on jättänyt jälkensä ja on muistelemisen arvoista. Kaveri on suorastaan materiaalia historian kirjoille.

Monet artistit julkaisivat silloinkin videonsa ja kappaleensa perinteisesti Youtubeeen ja Spotifyhin, mutta Ylilautaan jakaminen, varsinkin jonkun ulkopuolisen toimesta, oli leima ja kunnianosoitus räppipäiltä. Etsiessäni tietoa viimeisestä artistista, josta halusin kertoa, törmäsin lankaan Ylilaudassa, jossa ihmiset olivat valmiina rahat kädessä maksamaan hänen vanhoista biiseistään. Kyseinen kaveri on tietenkin yksi ainoa CleanZizou. Legendaarinen musiikkivideo kappaleelle Sä tiedät mun tyylin keräsi 100 000 näyttökertaa yhdessä kuukaudessa vuonna 2017. Nämä olivat hurjia lukuja siihen aikaan, ei ainoastaan nuorelle vähemmän tunnetulle räppärille Pikku-Huopalahdesta, vaan kelle tahansa suomiräppärille. Aggressiiviset trap-taustat, ranskalaisen trap-musiikin energialla musiikkivideossa kaveriporukansa kanssa ja sanoituksissa, sisältäen lukuisia eri viittauksia jalkapalloon ja eri pelaajiin, loi täydellisen tunnelman meille meidän matkoihimme omiin jalkapallopeleihin ja -turnauksiin. Tietenkin, jalkapallo on mainittu useamman kerran suomalaisessa räpissä, mutta näin jalkapallokeskeistä räppiä ei näkynyt ennen Cleaniä eikä jälkeen, kunnes Ege Zulu julkaisi kaikille tunnetun Valmiina futaa kappaleen vuonna 2021, jonka videolla vierailee itse CleanZizou.

On mahdollisuus, että osa on lukenut näin pitkälle, eikä ole ottanut tosissaan kirjoitusta eikä voi samaistua kirjoitukseen, ja jälkimmäinen on normaalia ja validia. Tämä ei välttämättä ole kaikkien kokemus suomiräpin kanssa, tämä on minun. Tunnen, että artistit ovat osuneet kohderyhmäänsä, ei ainoastaan siksi, että minä kirjoittelen heistä vajaa kymmenen vuoden päästä suurena räppipäänä arvonantokirjoitusta, vaan myös siksi, että tässä me olemme vajaan kymmenen vuoden päästä käsi kädessä suomalaisen räpin kulttuurissa, joka tekee lukuja enemmän kuin koskaan ennen, suurella tarjonnalla artisteista ja näemme nuoria artisteja kaikenlaisista eri taustoista tekemässä omia juttujaan. Räppi on saavuttanut Suomessa saman kuin muualla maailmassa, sitä löytyy kaikkialta kaikenlaisena. Se, että koemme tätä taiteenlajia näin monipuolisena, täytyisi olla meille ylpeyden ja kiitollisuuden asia, jolla yritämme sulkea sukupolvien välinen kuilu. Monelle räpin monipuolisuus aiheuttaa tyypillisen väitöksen, että jokin ei ole ’aitoa’ räppiä, mutta asiaa voi katsoa sillä silmin, että se on aitoa juuri siksi, sillä sitä tehdään tahdosta ja taiteellisella vapaudella, jolla yritetään rikkoa ne laatikot, joihin joskus tunnemme olevamme survottuja sisään. Jos jokin ei kuulosta hyvältä omiin korviin, kuten esimerkiksi minä alkuvuosina suomiräpin kanssa, täytyy kysyä itseltään; onko tämä tehty minua varten?

Rron Krasniqi

Lukijan mielipiteet ovat Klangin lukijoiden kirjoittamia tekstejä, jotka menevät Klangin toimituksen suodattimen läpi. Voit jättää mielipidekirjoituksen Mielipide-osiossa sijaitsevan Kirjoita mielipide -napin kautta.