Legendaarisia paikkoja lähes olemattomasta – tällainen on Laineen Kasperin Lappeenranta

Hiski Hämäläinen

Lappeenrantalaislähtöinen artisti teki uudelle albumilleen kappaleen entisistä kotikulmistaan.

Soolourallaan Jay-Z:täkin nopeamman eläkkeeltä paluun tehnyt Laineen Kasperi on julkaissut uuden levyn nimeltä Psyko Cowboy. Nimi viittaa 1990-luvulla suosittuun Psycho Cowboy -vaatemerkkiin, eikä ihan sattumalta: Bustaavien Budien tuottama pitkäsoitto on lappeenrantalaislähtöisen artistin kunnianosoitus ysärille.

Laineen mukaan albumilla fiilistellään ysäriä niin musiikillisen tyylisuunnan kuin sen sanoitustenkin sisällön osalta. Levyä on tehty myös siitä näkökulmasta millaisena nykymaailma näyttäytyy ja heijastuu ysäriltä tai vuosituhannen taitteesta käsin katsottuna.

Laine ja hänen Kaucas-kollegansa Raipati äänittivät platalle heidän vanhoille kotikulmilleen omistetun raidan, jolla kaksikko namedroppaa lokaatioita kaupungista jossa streititkin dokaa. Lappeenranta-kappaleelle kuvattiin heti Psyko Cowboyn julkaisuviikonlopun jälkeen video, jossa nähdään useita näistä paikoista.

Klangi tapasi Laineen videon kuvausten yhteydessä ”Los Lepradosissa” ja kiersi MC-tuottaja-DJ:n kanssa läpi muutamat hänelle keskeiset paikat kaupungissa. Tärkeitä kohteita olisi helppo listata loputtomiin, mutta alla niistä olennaisimmat.

Parkkitalo P-Tori

”Ajauduin graffitin pariin melko varhaisessa teini-iässä. Olin lapsesta asti ollut kiinnostunut piirtämisestä, bändien ja skeittifirmojen logoista sekä levyjen kansista, ja sitten kun näin elämäni ensimmäiset värikkäät piissit livenä seinällä, oli se rakkautta ensisilmäyksellä. Myöhemmin sain selville, että pari ystävääni harrasti grafujen maalaamista ja pääsin heidän avullaan aika nopeasti alkuun.

Joka päivä, päästyämme koulusta, menimme ensiksi kauppakeskus Iso-Kristiinaan hengailemaan. Kellon tultua 16.00 suuntasimme kulkumme Kauppatorin parkkihalliin, sillä tiesimme vartijan kierroksen juuri päättyneen siellä. Parkkihalli oli tuolloin ainoa mahdollinen sisätila ympärivuotiseen skedeykseen ja tästä syystä vietimmekin päivämme (varsinkin talvisin) siellä. Hiljalleen parkkihallin seiniin alkoi ilmestyä myös piissejä. Tämä ei luonnollisestikaan ilahduttanut vartijoita, jotka tosin harvoin näkivät vilahdustakaan meistä, koska tunsimme parkkihallin paikat ja piilot kuin omat taskumme.

Maalaaminen muuttui kohdallani aika patologiseksi. Vietin 18-vuotissynttärinikin maalaushommissa eikä baarit paljoa kiinnostelleet. Lopulta, kun piissimme olivat päässeet kauhisteltaviksi paikallislehteenkin ja kun koko kaupunki oli niin sanotusti meidän, jäimme luonnollisesti kiinni. Syyttäjän korvausvaade oli aluksi 300 000 markkaa, mutta päästyämme sosiaalitoimiston kautta sovitteluoikeuteen, vaade muuttui kesän kestoiseksi buffausduuniksi ja 3000 markaksi materiaalikulukorvauksia. Seuraavan kesän ahersimme tunneleita, meluvalleja ja parkkihallia puhdistaessa. Levittäessäni harmaata lateksia piissini päälle muistan vain ajatelleeni, että kyseisen harmaan päälle saan duunattua hyvät uudet lötkäreet, heti kun aurinko vain laskee. Parkkihallissa on edelleen muutaman lappeenrantalaisen maalarin (mukaan lukien minun) satunnaisia kyhäelmiä 90-luvun loppupuolelta.”

Nikolain vallit

Haho asusti Lappeenrannan kirkon eli ”Punaisen kirkon” takana. 2000-luvun taitteessa kirkkoa ympäröivän vallin suojaisista varjoista saattoi hyvinkin löytää Hahon, Hullu A:n (Aztra), Kaislan tai allekirjoittaneen punomasta juonia ja mitä lie footbagia potkimasta.
Täällä koin myös yhden ensimmäisistä onnistumisen tunteista räppihommien saralla.

Olin ryhtynyt juuri duunaamaan Antikristus-nimistä CD-R -julkaisua ja saanut sen ensimmäisen biitin ja räpit äänitettyä. Nousin kirkon valleille ja törmäsin Aztraan. Annoin hänelle toisen nappikuulokkeen ja laitoin Universum-nimisen biisin soimaan. Soittaessa toiselle omaa musaa pystyy kokemaan sen ikään kuin toisen kautta tai toisen korvin. Usein tällaisessa tilanteessa oma musa kuulostaa melko kauhealta, mutta tällä kertaa olin itsekin että ohhoh miten kovaa materiaalia! Myös Aztra hehkutti matskua ja muistan saaneeni siitä paljon uskoa tuottajaminääni.

Olen myös satunnaisina kesäöinä nukkunut täällä.”

Räppiluola

”Meillä lappeenrantalaisilla on aina ollut taipumus luoda lähes olemattomasta jotain legendaarista, jotain mitä fiilistellä ja hehkuttaa. En osaa lainkaan sanoa, että miksi alun perin aloimmekaan hengailemaan täällä, mutta jostain syystä niin vain kävi.

Uskon, että nimi ”Räppiluola” syntyi joidenkin maailman päräyttävimpien freestylerinkien tuloksena. Ehkäpä tämänkin paikan etu on sen yksityisyys ja lyhyt etäisyys keskustasta.

Tuossa vieressä oli myös legendaarinen Huopatehdas, joka toimi useampia vuosia maalaushommien päivämestana.”

Lappeenrannan Tahiti

”Lappeenrannan Tahiti sijaitsee Kirkkopuiston (vai onks se Keskuspuisto oikeesti) kulmassa, Oleksin holleilla. Se on oikeastaan kaiken keskellä. Useina kesäyön aamutunteina sen penkeille on kokoontunut paikallisia muusikoita ja suunsoittajia päästelemään höyryjä.

Tahiti sai nimensä jonain kauniina ja kuumana kesäpäivänä, kun tuon puun oksan lehdet loivat jokseenkin välimerellisen varjon tämän puistonpenkin ylle.

Tahiti on toiminut vuosikaudet kaupungin yöelämän tupakka- sekä jamittelupaikkana.”

Lucky Monkeys

”Lappeenrannan keskeisin tapaamispaikka. Lucky Monkeys eli Apina on toiminut kaltaisteni kokoontumispaikkana niin kauan kuin se on tässä ollut.

Apina on strategisessa paikassa, aina matkan varrella ja korttelista löytyy paljon muutakin äärioleellista, kuten uniikki Hoi Sie -galleria. Apinan tuntumassa sijaitsee myös erinomaisia yömättö-mestoja.

Olen soittanut ja todistanut useita keikkoja Apinassa ja meno on ollut usein aika ”eläväinen”. Apina on myös siinä mielessä erikoinen baari, että Lappeenrannassa on bändi, jonka kaikki kappaleet kertovat Apinasta.”

Kuuntele Psyko Cowboy -albumi alta. Lappeenranta-kappaleen musiikkivideo julkaistaan myöhemmin kesällä.