Keikkaraportti: What the duck?! GZA:n keikasta muodostuikin tamperelaisen veljeskaksikon näytös

Lasse Pääsky

Wu-Tang Clan -perustajajäsenen esiintyminen Sorsaklubilla jää unohtumattomaksi kokemukseksi.

Mitä? GZA
Missä? Tampere-talo
Milloin? 3.3.2019

Sorsapuistossa tuoksuu dänkki. Läheisen lätkäkaukalon suunnalta kantautuu puolestaan teräviä kilahdusten ääniä, kun ulkojäiden lepakkovuorolaiset rankovat maalitolppia lämäreillään. Maaliskuinen sunnuntai-ilta on jo ehtinyt hämärtyä. Astelen kirpsakassa pakkasessa kohti sinisenä hohtavaa Tampere-taloa, jonne Klangi on allekirjoittaneen lähettänyt.

Nimittäin samaan aikaan kun ENCE aloittelee Counter-Striken Major-finaalia Katowicessa, on vanhemman koulukunnan rap-diggareille tarjolla GZA:n soolokeikka Tampereella. Show on paitsi osa Wu-Tang Clan -legendan pitkälle huhtikuuhun kestävää Euroopan kiertuetta, myös yksi etappi uudesta konseptista nimeltä Sorsaklubi.

Tänä vuonna lanseerattu klubi on iloinen, mutta samaan aikaan hämmentävä yllätys paikallisessa tarjonnassa. Näin ulkomuistista sanoisin, ettei Tampere-talon uumenissa ole ensinnäkään järin paljoa rap-keikkoja nähty. Lähivuosilta poikkeuksina mieleen nousee Blockfestin toteuttama Monsp elävänä -tapahtuma (2011), Paperi T:n Alfan pelko -konsertti (2016), Grandmaster Flash (2018) sekä tuleva Pyhimyksen konsertti.

Sen sijaan uudella Sorsaklubilla nähdään monipuolisia bookkauksia kuukausittain: Kubesta Uniikkiin, Asasta Cledokseen ja Gaselleista yhdysvaltalaiseen Smokepurppiin. Jostain syystä saman nimen alla järjestettiin myös Pandoran tähdittämät Ysäribileet helmikuussa, mutta mitä näistä. Klubin ilme on raikas ja sen järjestämispaikka, Sorsapuistosali, tuo mukavaa vaihtelua samojen keikkapaikkojen kiertämiseen.

Havahdun ajatuksistani takaisin nykyhetkeen, kun sisäänkäynnin yhteydessä pyydetään tyhjentämään kaikki taskuissa olevat esineet pöydälle. Sen jälkeen järjestyksenvalvoja haluaa vielä skannata kropan. Turvatoimet huvittavat, sillä illan yleisöksi on odotettavissa lähinnä pieni joukko keski-ikäistyviä miehiä, joiden uhkaavinta antia edustanee korkeintaan kaapin perukoilta kaivetut erilaiset Wu-Tang -paidat.

Voisin kuvitella, että GZA:n esiintyminen olisi vielä kymmenen vuotta sitten vetänyt runsaasti jengiä puoleensa. Huonosta keikkapäivästä tai toisesta Suomen setistä (livenä myös Helsingin Tavastia-klubilla maanantaina) riippumatta. Nykyään tilanne on kuitenkin haastavampi. Kovan luokan ulkomaisia esiintyjä virtaa niin festareiden kuin yksittäisten iltojenkin kautta säännöllisesti näille leveysasteille rakkaan, mutta reitityksen kannalta hankalan maamme haaviin.

Samalla on muistettava, että Liquid Swords -klassikkoalbumista (jonka mukaan tämäkin kiertue on nimetty), laajasta sanavarastosta ja myös musiikin ulkopuolisista ponnisteluista tunnettu The Genius ei suuren yleisön silmissä lukeudu Wu-Tang Clanin säkenöivimpiin hahmoihin. Myönnän itsekin kuuluvani joukkoon, jolle GZA:n soolotuotantoon tutustuminen on jäänyt pintapuoliseksi, esimerkiksi Ghostface Killahiin tai Method Maniin verrattuna.

Siinä vaiheessa kun keikka vähitellen käynnistyy (ilmoitetusta aikataulusta reilusti myöhässä), tunnelma muuttuukin hieman kiusalliseksi. DJ Symphony testailee soittokamoja. Oletettavasti kiertuemanageri ja turvamies saapuvat lavalle. Lopulta myös 52-vuotias Brooklynin kasvatti kapuaa yleisön eteen ja huomaa jengiä olevan Sorsapuistosalin kapasiteettiin nähden valitettavan vähän.

”Näyttää siltä kuin oltaisiin jossain vitun lukion auditoriossa”, GZA aloittaa. ”Tiivistäkää keskelle!”

Maestro ei jää kuitenkaan tilanteessa neuvottomaksi. Ensimmäisten biisien aikana hän päättää hypätä yleisön joukkoon räppäämään. Takaisin lavalle kiivettyään GZA jatkaa itseironian voimalla. ”Taitaa olla ensimmäinen keikkani teidän kaupungissa”, mies veistelee, mihin eturivistä vastataan räppärin olleen Tampereen Blockfesteilla vuonna 2013. ”Okei, Wu-Tang Clanin kanssa? Sen on täytynyt olla jotain aivan toisenlaista kuin tämä.”

GZA seurailee yleisön reaktioita seuraavien biisien aikana ja päättää tehdä uuden peliliikkeen. Hän tiedustelee onko paikalla mahdollisesti muita mc’eitä. Noin kolme tai neljä tyyppiä nostaa kätensä. Tovin kuluttua artisti pyytää kaksi heistä lavalle.

Vapaaehtoisiksi on ilmoittautunut Söderströmin veljekset, artistinimiltään Lil’E ja Söde. Heidät tunnetaan Monsp Recordsille levyttävästä triosta nimeltä MdB, jonka kolmas lenkki on Jontee. GZA pyytää heitä räppäämään äidinkielellään vapaasti. Kaksikko ottaa lavan haltuun erittäin itsevarmasti eikä yleisössä tarvitse pelätä sekuntiakaan myötähäpeän tunteiden ilmestymistä. GZA:n jengi näyttää myös vakuuttuneelta. Nuorissa on toivoa!

Arvostan suuresti jengiä, jotka tajuavat GZA:n nerouden päälle ja saapuivat väijymään keikkaa. Heille ilta oli varmasti onnistunut. Erittäin korkealle nostan hattuani MdB:lle, jolle GZA:n kanssa esiintyminen rinta rinnan jää varmasti unohtumattomaksi kokemukseksi. Rohkeutensa ansiosta saivat myös uusia faneja, mukaan lukien minut.

Tavoistani poiketen päätin kuitenkin moukkamaisesti poistua about seitsemännen MdB:n kanssa vedetyn kappaleen kohdalla, kun tuntui ettei keikka etene mihinkään ja seuraavan aamun työreissu kolkutteli takaraivossa. Tähän mennessä keikalla kuultiin ainakin Liquid Swords -pitkäsoitolta nimikkobiisi, Duel of the Iron Mic, Gold, Living in the World Today sekä Cold World. Narikkalappua ojentaessa seinän takaa kantautui vielä Ol’ Dirty Bastardin Shimmy Shimmy Ya -klassikon ensitahdit, vähemmän yllättäen.

Sorsapuistosali näyttää soveltuvan hienosti tällaisten iltojen järkkäämiseen. Mesta oli tehty viihtyisäksi ja kaikesta näkyi, että Sorsaklubiin halutaan selkeästi panostaa. Ehdotonta plussaa lähtee myös piristävistä bookkauksista kuten juuri GZA:sta sekä Smokepurppista. Toivottavasti Tampere-talolla riittää kärsivällisyyttä rakentaa konseptia pitkäjänteisesti ja yhtä ennakkoluulottomasti, vaikkei yleisö heti löytäisikään paikalle.