Keikkaraportti: Machine Gun Kelly on todiste rap-kulttuurin muuttumisesta

Vimugraphy

Lähes kolmenkymmenen kappaleen setti räppiä, punkkia ja poppia sytytti The Circuksen liekkeihin.

Mitä? Machine Gun Kelly
Missä? The Circus, Helsinki
Milloin? 19.9.2019

Colson Barker, paremmin taiteilijanimellään Machine Gun Kelly tunnettu yhdysvaltalaisräppäri on viime kuukausina viihtynyt keikkalavoilla vähintäänkin riittämiin. Hotel Diablo -maailmankiertue on tulossa päätökseensä, ja kolmanneksi viimeisenä iltana kokonaisuus tuotiin Helsingin The Circukseen, jossa on muutenkin lähiaikoina nautittu vahvasta räppipainotteisesta ohjelmistosta.

Loppuunmyyty Circuksen ilta ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun 29-vuotias Machine Gun Kelly esiintyi Suomessa. MGK oli nähty pääkaupungissa aiemmin kolmeen otteeseen: Korjaamolla 2015, Virgin Oilissa 2016 sekä Tavastialla 2017. Viime vuonna visiitti jäi välistä, mikä varmasti vaikutti lippujen menekkiin positiivisesti Eminemin kanssa käydyn dissiträkkien vaihdon lisäksi.

Machine Gun Kelly painii musiikkinsa kanssa hyvinkin eri sarjassa kuin monet muut viime aikoina Suomessa klubikeikoilla nähdyt artistit. MGK yhdistelee musiikissaan räppiä, r’n’b:tä, poppia, metallia, punkkia ja kaikkea tältä väliltä. Myöskin keikkavideot aiemmilta kiertueen keikoilta ovat olleet vakuuttavia. Circuksen keikka ei varmasti tule olemaan poikkeus tähän, mietin kotoa lähtiessäni.

Saapuessani Kampin Narinkkatorin laidalle on jono jo vähintäänkin silmäänpistävä. Lähinnä ilmaisia ämpäreitä tai tarjouskahvia jonottamaan tottunut kansa oli todellakin aikaisin liikkeellä nähdäkseen illan pääesiintyjän. Parisadan metrin mittainen letka koleassa syysilmassa seisovia faneja tuo vahvan flashbackin mieleeni: samanlainen massa ihmisiä keikkapaikan edustalla nähtiin ainakin $uicideboy$in keikalla tammikuussa 2018.

Sisällä yleisö pakkautuu välittömästi lavan eteen, luultavasti koska illan aikana ei nähty lämppäreitä lukuunottamatta DOSĒ-kollektiivin Timur Tanin DJ-settiä. Ihmismassan läpi puskemalla pääsen lavan eteen, yleisön huutaessa samalla ”M-G-K! M-G-K! M-G-K! Hymyilen. Circus on ehdottomasti parhaimmillaan ollessaan tupaten täynnä ihmisiä.

Huudot muuttuvat nopeasti korvia rikkovaksi kirkumiseksi, kun lava menee pimeäksi ja lavarakenteisiin kiinnitetyt massiiviset led-näytöt syttyvät. Soittajien astellessa instumenttiensa luokse, lavalle nousevat suuret valonheitin-pilarit samalla kun introvideo alkaa pyöriä isoilla näytöillä, joita on useita porrasmaisen lavarakennelman edustalla. Sex Drive -kappaleen alkutahtien aikana itse päätähti laskeutuu lavalle rakennelman yläpäässä olevista ovista, joista tulee mieleen Cheekin viimeisen kiertueen samantyyppinen asetelma.

Keikka alkaa todella rauhallisissa merkeissä. Savuja tai suurta valoshowta ei ensimmäisten biisien aikana tunnu olevan ollenkaan, kun artisti hyräilee hiljaa mikkiin Habits-kappalettaan. Lavakäyttäytymisestä huokuu alusta asti puhdas ammattimaisuus – MGK esimerkiksi heittelee mikrofonia tottuneesti käsissään lainien välissä. Pienet, varmat liikehdinnät tuovat esitykseen hyvää lisämaustetta.

Keikan alun rauhallisuutta ei kauaa kestä, sillä show ottaa nopeasti metallimaisen otteen yleisöstä. Räppärinä kunnostautunut MGK ei tosiaan pelkästään räppää ja laula, vaan on myös virtuoosi kitaran soittamisessa. MGK onkin erityisen hyvä todiste rap-kulttuurin muuttumisesta viime vuosina: usein räppikeikoilla nähdyt tuplaajat ja DJ:t voivat olla korvattuna kokonaisella bändillä, pitäen shown kuitenkin räpille aitona. Pitkät rumpu- ja kitarasoolot ovat todella erikoinen, mutta hyvin esitykseen sopiva osa: katsoja saa monen genren parhaat puolet yhdessä puolentoista tunnin mittaisessa paketissa.

Ilta lainehtii puolin ja toisin, kosiskellen artistin poppimaista puolta ja palaten siitä takaisin aggressiivisempaan tuotantoon. Settilistalla ei säästellä mitään – 26 kappaleen lista tuo artistin tunnetuimmat kappaleet yleisön huudettavaksi, mutta myös vanhempaa tuotantoa saadaan kuulla illan aikana. Suurimmat käsimeret ja huudatukset saavat osakseen  megahitit kuten Bad Things ja Glass House. Yhdessä YUNGBLUD:in ja Travis Barkerin kanssa tehdyn I Think I’m OKAY -rallin aikana MGK kehottaa aloittamaan moshpittejä, mutta lavan edusta on liian tukossa. Kehotukseen ei yksinkertaisesti ole mahdollista vastata. Tämä yksittäinen huomio tiivistää mielestäni hyvin, missä illasta on kyse: lavakarisma ja koko ajan vaihtuva esitys ei saanut ketään lähtemään tupakalle kesken kaiken.

Viime vuonna MGK:ta ei Suomessa tosiaan nähty, mutta siitä huolimatta mies pysyi silti suomalaistenkin huulilla. Huomiota herättänyt Eminem-dissi Rap Devil ja sitä seurannut biiffi osapuolten välillä jakoi koko genren kuuntelijakuntaa selkeästi kahtia. Sen huomasi olevan ihmisten mielessä edelleen, kun esimerkiksi Blockfestin tekemä julkistuspostaus keikasta sai alleen kommentteja:

”Mitä, elääks se viel. Mä luulin et Eminem murhas sen..”

”Ei me tarvita hologrammia. #ManBunKelly is already dead and buried.”

Näillä kommenteille viitataan tietysti Eminemin Rap Devil -vastineeseen eli Killshotiin, jolla Slim Shady monien mielestä ”murhasi” MGK:n. Noh, eipä Machine Gun Kellyn ura ole mitään Ja Rule -henkistä syöksykierrettä kohdannut, päinvastoin. Sen sijaan illan tähti tuntuu monella tapaa olevan uransa huipulla. Tätä vahvemmaksi klubikeikka ei hirveästi voi enää edes mennä, jos homman haluaa pitää nautinnollisena katsojalle.

Kohubiiffi on unohtunut muutoin loistavan keikan aikana lähes kokonaan, kunnes lavan näytöille ilmestyy piirretty kuva Eminemin kasvoista ja tähtäin tämän päällä. Mukaan on liitetty hautajaistyylillä räppilegendan syntymä- ja ”kuolinvuosi”, 1972-2018. Paljon keskustelua herättänyt kappale jakaa hyytävästi yleisöä myös keikalla: puolet yleisöstä hyppii täysillä mukana, kun toinen puolisko kaivaa puhelimet esille.

Tarvitsiko esitys Rap Devil -momenttia? Ei todellakaan, mutta miksipä sen jättäisi setistä poiskaan. Tulee ainakin selväksi, etteivät näiden kahden riitapukarin sotakirveet ihan haudattuina ole.

Spektaakkeliksi luonnehdittu Hotel Diablo -ilta saa päätöksensä artistin noustessa soittamaan kitaraa Circuksen mikserikopin reunalle. Massa kurkottavia käsiä näyttää upealta parvelta katsottuna: kaikki tuntuvat heti unohtavan, että Rap Devil edes kuultiin 10 minuuttia aiemmin. Ehkä ihan hyvä niin. Machine Gun Kelly ei todellakaan tarvitse Eminemin dissausta ollakseen menestyvä muusikko ja esiintyjä.

Keikka oli vähintäänkin yksi tämän vuoden mielenkiintoisimmista. Virkistävä, todella tarkkaan suunniteltu ilta ja sen rakennelma yhdessä hyvin viilatulla otteella esiintymiseen antoivat yleisölle juuri sitä, mitä he olivat tulleet katsomaan. Lähes puolentoista tunnin mittaisen keikan aikana ajantaju tuntui häviävän kokonaan, kun genrerajoja ylittävä tykitys ja yleisön huudatus jatkui jatkumistaan. Keikan jälkeen astellessani ulkoilmaan oli itselläni takki todella auki – tuntui kuin olisin elänyt kolme erillistä keikkaa yhdessä illassa. Toivottavasti tällaiset genrerajoja rikkovat esitykset ovat tulleet jäädäkseen.