”Kaikessa mystisyydessään Ibe on ainakin luonut jotain poikkeuksellista – eturivin artistin, joka ei piittaa säännöistä tai odotuksista”, kirjoittaa Aku Havukainen Kuuntelussa-juttusarjassaan.
Ibe ilmoitti kuukausi sitten Instagram-tilillään kahdeksannen albuminsa, X:n, julkaisusta. Kryptinen nimi ja artistin saatesanat: ”Fuck snippetit. Joudut odottaa sitä et levy on ulkona ennen kun voit kuunnella sitä vähän niin kun ennen vanhaan”, jättivät ilmoille lähinnä kysymyksiä.
Julkaiseeko juuri Helsingin Veikkaus Arenan loppuunmyynyt artisti isoja massoja miellyttävä hittikatalogin vai kenties 2022 julkaistun ViO:n kaltaisen taidealbumin?
Nyt, kuukautta myöhemmin, albumi on nähnyt päivänvalon ja ensi katsauksella se muistuttaa enemmän jälkimmäistä. Kuluvan vuoden aikana Ibeä on kuultu useallakin biisillä, joista Masiina ja Areksen tähdittämä Ikilapsi olivat potentiaalisimpia albumin singlejä, mutta levyllä ei ole yhtäkään singlejulkaisua eikä myöskään vierailevaa artistia.
Lue myös: JVG:n kahdeksas albumi kosiskelee aiheillaan tavallisia suomalaisia
Erillisyyden perikuva
Ensikuuntelulla huomio kiinnittyy monipuoliseen biisikatalogiin ja tematiikkaan. Albumilla on paljon tyyliltään keskenään erilaisia biisejä, joiden kantavaksi teemaksi muodostuu erillisyyden ja yksinäisyyden tunteet.
X polkaistaan käyntiin jokseenkin hengellisellä biisillä Kunniaksi, jolla raikaa sample Jean Sibeliuksen virrestä Soi kunniaksi luojan. Sitä seuraa videopelimäisella tuotannolla varustettu Näkymätön, joka osoittaa että mitä vaan voi olla vielä tulossa.
Kolmas biisi Lohikäärme puolestaan tuo sisään rytmikkäät kitarasoundit. Kappaleella kertoja tekee itsestään kuin tarunomaisen olennon, koskemattoman, mutta yksinäisen. Jos levy pitäisi kiteyttää yhteen biisiin, olisi se tämä.
Yllätyksellisesti mukaan mahtuu myös rakkautta. Nimittäin Yonaa samplaavalla biisillä Muistuta, jossa kaiken sekasorron keskellä seisova kertoja on varma edes yhdestä asiasta, rakkaudesta uskottuaan kohtaan.
Hengellisyyttä ja eksistentialismia
Albumi sisältää paljon eksistentiaalisen tason kriiseilyä ja viitteitä kristinuskosta. Vaikka ne aatteina ovat jokseenkin kaukana toisistaan, tuntuvat ne molemmat mahtuvan kertojan maailmaan.
Kysymyksiä on paljon, mutta lopullista vastausta ei tunnu löytyvän. Lukuunottamatta biisiä Puu, joka löytää edes hetkellisesti tyydyttävän olotilan – pysähtyneisyyden. Samaisella biisillä on myös viitteitä uskonnosta, muun muassa shoppailureissu, joka päättyy raamatun ostamiseen. Hengellinen teema näkyy myös albumin promokuvassa, jossa artisti seisoo saarnapenkissä.
Kaikessa mystisyydessään Ibe on ainakin luonut jotain poikkeuksellista – eturivin artistin, joka ei piittaa säännöistä tai odotuksista. X tuntuu samalla kuin antiteesiltä nykyajan julkaisukulttuurille ja albumina se tarjoaa kuulijalleen paljon. Ja mikä tärkeintä, se kuulostaa kuuntelu kuuntelulta aina entistä paremmalta.
Lue lisää ajankohtaisia musiikkiuutisia!