Erika Kaipainen on huomannut, kuinka häviämisen pelko ja muiden mielipiteet voivat alkaa ohjata tekemistä. Nyt hän haluaa otella ennen kaikkea kehittyäkseen, mutta tulevan Immu Fight Nightin tavoitteet ovat selvät.
Yrittäjä, mediapersoona ja thainyrkkeilijä Erika Kaipainen astuu jälleen kehään tulevassa Immu Fight Night -tapahtumassa. Tällä kertaa vastassa on jo ennestään tuttu Mirjam Hänninen, mikä tekee kehään astumisesta Kaipaisen mukaan hieman helpompaa.
Sen lisäksi, että Erika on perehtynyt vastustajansa otteluvahvuuksiin etukäteen, hän on myös treenannut lähes päivittäin. Päivät koostuvat töistä, treeneistä ja Lupu-koiran huolehtimisesta.
Valmistautuminen otteluun eroaa aiemmista kuitenkin siten, että tällä kertaa voitto ei ole pakkomielle. Kun harjoittelu ja voiton tavoittelu alkoi tuntua pakkopullalta, Erika pysähtyi miettimään, mitä hän oikeasti haluaa.
– Totta kai jokainen urheilija haluaa voittaa ja se on päätavoite, mutta jossain vaiheessa häviämisen pelko meni minulla överiksi. Olen alkanut ajatella, että mitä järkeä voittamisessa on, jos en nauti siitä mitä teen. Matkasta nauttiminen ja kasvaminen ovat oikeasti se ykkösjuttu.
Ajatusten selkiytyminen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Kaipainen haluaisi voittaa. Tavoite on edelleen selvä: tyrmäys olisi ottelun ultimaattinen päätös.
– Mutta sitä ei voi pakottaa. Tavoite on ainakin satuttaa ihan helvetisti, Erika summaa.
Kaipainen on oivaltanut, ettei voittaminen voi tapahtua oman hyvinvoinnin kustannuksella.
Meri Sallinen
Yleisö ja adrenaliini sytyttää
Yleisön edessä kehään astuminen ei herätä Erikassa epävarmuutta. Adrenaliini saa kehon menemään tilaan, jota ei voi verrata mihinkään muuhun.
– Paljon kuumottavampi ja pelottavampi ajatus olisi, että olisimme pimeässä huoneessa tappelemassa. Minusta yleisöön liittyvä tunnelma sytyttää enemmän. Kun valmistaudut siihen, että joku oikeasti yrittää satuttaa sinua, siihen on vaikea löytää mitään vertailukohtaa elämässä. Siinä tulee vähän sellainen taistele tai pakene -tila.
Kokemuksen myötä Erika on oppinut enemmän hallitsemaan tunnetta. Ensimmäisissä otteluissa tekeminen on ollut enemmän selviytymistä ja täyttä ryminää, mutta nyt mukaan on tullut myös rauhallisuutta ja taktikointia.
Lue myös: Martina Aitolehden ja Nanna Karalahden ottelu varmistui – ex-ammattinyrkkeilijä ohjaa Karalahtea
Ego on ottelijan pahin vastustaja
Kaipainen on huomannut sen, miten voimakkaasti ego voi vaikuttaa kamppailu-urheilussa. Hän pitää rajana sitä hetkeä, kun omat valinnat eivät enää tähtää kehittymiseen. Esimerkiksi ottelusta kieltäytyminen vain siksi, että pelkää häviämistä, voi olla merkki egon menemisestä urheilun edelle.
– Jos alat tehdä valintoja sen perusteella, mitä muut ihmiset ajattelevat tai koska et halua hävitä, silloin mennään helposti ego edellä.
Egoa ei Kaipaisen mielestä pääse koskaan täysin pakoon, vaan se myös kuuluu inhimillisyyteen ja urheiluun. Erityisen näkyväksi ilmiö tulee hänen mielestään kamppailulajeissa, joissa vastakkain ovat kaksi ihmistä.
– Kamppailussa se on hyvin henkilökohtaista. Siinä olet sinä vastaan yksi.
Sosiaalisessa mediassa Erika kertoo saaneensa erityisesti nuorilta miehiltä viestejä, joissa häntä haastetaan ottelemaan. Taustalla hän näkee tarpeen todistaa oma kovuutensa.
Kaipaisen mielestä kamppailuharjoittelu tekee egolle hyvää juuri siksi, että laji pakottaa kohtaamaan oman todellisen tasonsa.
– Jokainen yleensä kuvittelee osaavansa tapella, kunnes menee ensimmäisen kerran kamppailutreeneihin. Kun saat ensimmäisen kerran joltain teknisesti lahjakkaammalta naiselta vähän pataa, todellisuus iskee nopeasti vasten kasvoja.
Yleisön edessä otteleminen ei herätä epävarmuutta, vaan luo taistelutahtoa. Kokemuksen myötä Erika on oppinut rauhallisemmaksi kehässä.
Meri Sallinen
Kamppailu-urheilua ei pitäisi koskaan aliarvioida
Kaipainen on itse noussut tunnetuksi niin sosiaalisen median, kuin Diili-ohjelmaan osallistumisen myötä. Työkseen hän tekee markkinointia sekä sosiaalista mediaa. Urheilun ja yrittäjyyden yhdistäminen on tuntunut luontevalta.
Myös kamppailu-urheilun muuttuminen yhä viihteellisemmäksi on hänen mielestään pääosin hyvä asia.
– Suomalaiset ovat lähtökohtasesti niin vaisuja, että viihteellisyyden tuominen urheiluun on hyvä asia. En sano, ettei mauttomuuden rajoja oltaisi koskaan rikottu, mutta tällä hetkellä viihde, bisnes ja urheilu kulkevat käsikädessä.
– Eri asia on pienet amatöörikilpailut, niihin ei kuulu samanlainen uhoaminen. Mutta kun mennään isolle jäähallille, totta kai yleisö haluaa viihtyä.
Samalla hän muistuttaa, ettei kamppailu-urheilun vaarallisuutta pidä unohtaa viihteen nimissä.
– Kamppailu on oikeasti vaarallinen laji. Siinä voi tapahtua mitä tahansa.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
Lue myös: Analyysi: Onko Immun ja Karalahden julkistettu ottelu viimeinen yritys pelastaa Immu Fight Night?
Kaipaiselle on tarjottu ottelua miestä vastaan, mistä hän kieltäytyi heti. Hänen mielestään on hyvä pohtia, missä viihdeotteluiden rajat lopulta kulkevat.
– Milloin tulee mies vastaan nainen? Milloin kaksi vastaan yksi? Milloin mennään paljain nyrkein? Ihmiset tuppaavat haluamaan aina lisää ja enemmän ekstraa. Siksi olen miettinyt, missä se raja menee.
Henkilöbrändi rakentuu aitouden varaan
Kaipainen on rakentanut ympärilleen henkilöbrändiä, mutta kokonaan erillisen ottelijapersoonan rakentaminen tuntuu vieraalta. Hän uskoo, että lopulta aitous kantaa pidemmälle kuin jatkuva show.
– Minulle tuli vähän läpällä nimi ”Hullu Erika”. Se on aika provosoiva nimi, mutta olen silti aika lailla oma itseni.
Kaipainen haluaa rakentaa pitkäkestoisen henkilöbrändin, jonka kanssa myös suuret ja tunnetut yritykset voivat tehdä yhteistyötä.
– Haluan nähdä itseni pitkäkestoisena henkilöbrändinä ja kuitenkin suht kliinisenä urheilijana. Haluaisin, että isot ja tunnetut brändit voivat tehdä kanssani yhteistyötä.
Hän tunnistaa saaneensa sosiaalisen median kautta hieman nopeamman väylän otteluihin, kuin perinteinen urheilupolku olisi ehkä tehnyt.
– Olen kuitenkin tajunnut, että tämä on se väylä. Miksi en tekisi sitä ja toteuttaisi omaa unelmaani, jos tiedän, että siitä on minulle lisäarvoa?
33-vuotiaana parempi kuin kaksikymppisenä
Erika löysi tiensä thainyrkkeilyn pariin jo nuorena, mutta erilaiset syyt johtivat hetkellisesti taukoon lajin parissa ennen paluuta.
Kaipainen on aiemmin puhunut ajatelleensa joskus, että olisi ehkä liian vanha tavoittelemaan varsinaista thainyrkkeilyuraa. Nyt ajatus ei tunnu enää yhtä yksinkertaiselta.
– Yksilölaji antaa mahdollisuuden rakentaa omaa polkua eri tavalla kuin esimerkiksi joukkuelajit. Jos ottaisin ottelun kaksikymppistä itseäni vastaan, pieksisin sen.
Syynä hänen mukaansa ei ole niinkään fyysinen ylivoima, vaan henkinen kasvu.
– Olen nyt ihan eri ihminen. Suurin osa siitä on varmasti henkistä kokemusta. Kamppailulajeissa lopulta on kyse niin paljon henkisistä valmiuksista, että kyllä minä kaksikymppisen Erikan voittaisin.
Milloin Ice Cage?
12. syyskuuta järjestettävän Immu Fight Nightin jälkeen Erikalla ei ole seuraavaa ottelua tiedossa, mutta treenaamista hän aikoo edelleen jatkaa. Tällä hetkellä yksi haave lajin parissa on Ice Cage -tapahtumaan osallistuminen.
– Ice Cage on onnistunut nousemaan isosti pinnalle, mutta edelleen siellä on liian vähän naisottelijoita, joita olisi siistiä nähdä enemmän. Lupaisin toimittaa viihdettä ja olen valmis kohtaamaan Suomen parhaimmat naisottelijat.
Kaipainen haluaisi myös lähteä Thaimaahan treenaamaan. Mahdollisuus siihen on olemassa, ja päätös on vielä pohdinnassa. Samalla hän seuraa, millaisia ottelutarjouksia tulevaisuus tuo.
Erika Kaipainen – pikakysymykset
Aamu- vai iltareeni?
Aamu.
Sparri vai tekniikan hionta?
Sparri.
Thaimaa vai Suomi treenipaikkana?
Thaimaa.
Vaikein tekniikka?
Joku tornado-kick tai kierrepotkut.
Mieluisin tekniikka?
Kyynärpäät.
Aliarvostetuin tekniikka?
Sweepit.
Clinch vai etäottelu?
Etäottelu.
Mikä kappale soi täydellisessä sisääntulossa?
12. syyskuuta sisääntulossa soi Etta.