Brayan Aspegren ei kaipaa helppoja vastustajia eikä ylimääräistä roolia häkin ulkopuolella. Seuraavaksi vastaan asettuu entinen UFC-ottelija André Fialho, jonka voittaminen veisi Aspegrenia askeleen lähemmäs suurinta tavoitettaan.
Vapaaottelija Brayan Aspegren, 29, valmistautuu parhaillaan tähänastisen uransa suurimpaan otteluun. Lauantaina 19. syyskuuta Ice Cage 8:ssa vastaan asettuu entinen UFC-ottelija André Fialho, joka tuo häkkiin kokemusta ja kovuutta aiempia vastustajia enemmän.
Aspegren palasi juuri kuukauden mittaiselta treenileiriltä Lontoosta. Leirin tarkoituksena oli valmistaa häntä mestaruusotteluun, ja jännitys tulevasta matsista tulee aaltoillen. Pääasiassa olo on kuitenkin innostunut.
– Valmistautuminen on ollut erilaista. Lontoossa oli paljon UFC-ottelijoita ja muita meritoituneita ottelijoita, joiden kanssa treenattiin. Kuukausi meni todella nopeasti.
Aspegren on tiimeineen pyrkinyt analysoimaan vastustajansa ottelutyyliä. Fialho on tunnettu kovana pystyottelijana, minkä Aspegren näkee myös etunaan.
Edellisessä Ice Cagessa Olli Santalahti hävisi luovutuksella Fialholle toisessa erässä.
– Fialho otteli Ollia vastaan ihan hyvin, mutta kyllä siitä näkyy tietty hitaus. Hän on aika yksipuolinen ottelija. Hän tykkää nyrkkeillä eikä hirveästi potki tai paini, vaan luottaa nyrkkeihinsä.
Pystyottelussa suurin vaara on Fialhon käsien voima. Aspegren luottaa kuitenkin omaan liikkuvuuteensa ja kykyynsä rikkoa vastustajan rytmiä. Hän kutsuu tyyliään ”kolumbialaiseksi rytmiksi”.
– Kyllä Fialholla on painavat kädet, jos se antaa osumat. Mun tyyli on tosi liikkuvainen ja mä rikon rytmiä paljon. Yleensä kun oon otellut, niin muhun on tosi vaikea osua kovin painavia osumia.
Ennakkosuosikin asema tuntuu Aspegrenista hieman yllättävältä, kun vastassa on kokenut entinen UFC-ottelija. Suomalaisten luotto omiin taitoihin tuntuu hänestä hyvältä, mutta ylimääräistä painetta se ei tuo.
– On aika jännä, että mä oon ennakkosuosikki, koska kuitenkin on niin kokenut kaveri vastassa. Oon mä jotain oikein tehnyt sitten. Suomella on kova luotto muhun ja arvostan sitä. Tuun antaa kyllä elämäni parhaan show’n.
View this post on Instagram
Näyttävä paluu muutti kaiken
Edellinen Ice Cage 7 muutti vapaaottelijan uraa merkittävästi. Hän palasi kahden vuoden ottelutauolta kehään ja tyrmäsi Bartosz Kwiatkowskin ensimmäisessä erässä.
Paluu tapahtui Nokia Areenalla lähes 15 000 katsojan edessä. Aiemmin Aspegrenin otteluita oli ollut katsomassa ehkä tuhat ihmistä.
– Siinä oli tietenkin hirveät paineet, kun kahden vuoden ottelutauon jälkeen tulen ottelemaan. Ja sitten se vastustaja, joka ei ollut ihan mikään taksikuski, oli kova paikka jo itsessään.
Ottelu päättyi nopeasti, vaikka Aspegren oli valmistautunut paljon pidempään taisteluun.
– Olin valmistautunut kolmeen erään sotaan. Olisi ollut kiva näyttää taitoja pidemmälle, en mä edes lämmennyt siinä matsissa.
Näyttävä tyrmäys teki silti tehtävänsä. Samalla Aspegren on aktivoitunut sosiaalisessa mediassa, jossa yleisö on päässyt näkemään enemmän hänen persoonaansa.
– YouTuben ja Instagramin kautta jengi näkee vähän paremmin, millainen persoona ja ihminen mä olen. Ihmiset näkevät itsevarmuuden ja tietävät myös mun taustasta. Mä oon tullut lastenkodista ja sitten saanut vielä lihansyöjäbakteerin. Kyllä mä uskon, että yleisö näkee mut oikeana taistelijana.
Lue myös: UFC-legendalta karu arvio mestaruudesta luopuneesta Tom Aspinallista
Häviäminen ei pelota
Aspegrenille häviäminen ei ole asia, jota pitäisi pelätä. Hän tottui tappioihin erityisesti amatööriaikoina, jolloin elämäntavat eivät tukeneet urheilijan uraa.
– Söin huonosti ja kävin paljon ulkona. Se näkyi tuloksissa, koska hävisin paljon amatöörimatseja.
Ammattilaiseksi siirtyminen ja urheilua tukevat elämäntavat muuttivat suhtautumista häviämiseen.
– Jos sä lähdet siihen, että sä alat pelätä häviämistä, niin sä et saavuta elämässäkään mitään. Mä oon hävinnyt häkin sisäpuolella ja mä oon hävinnyt myös elämässä. Se kuuluu elämään. Mieluummin mä yritän ja häviän kuin luovutan pelon takia.
Ajatus kuvaa myös Aspegrenin suhtautumista vapaaotteluun. Hän haluaa otella vain kovia vastustajia vastaan, eikä mennä helpoimman kautta.
Aspegren haluaa olla monipuolinen ottelija.
Meri Sallinen
Vapaaottelu vaatii koko elämän
Aspegrenin mukaan ammattilaisuus tarkoittaa paljon muutakin kuin salilla käymistä. Jos tavoitteena on maailman huippu, koko elämä pitää rakentaa lajin ympärille.
– Sun pitää tehdä paljon henkistä työtä. Salillakin pitää keskittyä ja miettiä, mitä teet hyvin, mitä huonosti ja missä voit kehittyä. Sen jälkeen pitää mennä kotiin, syödä oikein, mennä ajoissa nukkumaan, tehdä kehonhuoltoa ja ehkä opiskella sitä, miten vapaaottelua tehdään maailmalla.
Ennakkoluuloja, joita Aspegrenin mukaan vapaaottelijoihin liitetään ovat ylimielisyys, röyhkeys ja egoilu.
Hänen kokemuksensa on päinvastainen.
– Rehellisesti, vapaaottelijat ovat maailman kilteimpiä äijiä. Se tulee ehkä siitä, että sua hakataan saleilla ja jalat laitetaan aika nopeasti maahan. Ei siinä jaksa hirveästi aukoa päätä.
Vapaaottelua on pitkään markkinoitu provokatiivisesti, ja ottelijan on myös osattava hyödyntää sitä.
– Tietyllä tavalla tässä tarvitaan myös egoa. Kun ollaan presseissä, siellä pitää pystyä sanomaan, että mä olen paras. Mutta sen kanssa pitää osata tasapainotella.
Aspegren on myös alkanut rakentaa ympärilleen muuta toimintaa. Hänellä on oma managerifirma, jonka kautta hän haluaa auttaa nuoria ottelijoita.
– Olen mukana managerifirmassa, jonka kautta pyrin auttamaan nuoria ottelijoita, jotta niiden ei tarvitsisi käydä yhtä kivistä polkua kuin itse jouduin käymään sponsoreiden ja sopimusten kanssa.
Aspegren kiittää esimerkiksi Max Hynnistä siitä työstä, mitä Ice Cage -organisaatio on tehnyt suomalaiselle kamppailu-urheilulle. Ottelijan ympärille voidaan rakentaa esimerkiksi valmennus- ja tukitiimi, jolloin urheiluun voi keskittyä täyspäiväisesti.
– Nykyään myös ammattilaiset saavat kunnon palkkaa, ja se muuttaa koko gamea. Urheilijan ei enää tarvitse käydä töissä ja tulla sieltä väsyneenä treeneihin.
Persoonaa ei tarvitse esittää
Sosiaalisen median ja ottelijapersoonan merkitys on Aspegrenin mielestä kasvanut osaksi nykyaikaista vapaaottelua.
– Jos et hyppää siihen mukaan, en usko, että pärjäät tällä alalla. Sun pitää muokkautua siihen, miten maailma menee.
Hän ei silti halua rakentaa itsestään väkisin sellaista persoonaa, joka ei tunnu omalta.
– Mullekin on sanottu, että pitäisi haukkua vastustajaa ja tehdä tietynlaista show’ta. Mutta en halua lähteä siihen, koska se ei ole minä.
Tämä näkyy myös ottelupäivänä, jolloin tunnelma on pitkälti rauhallinen. Edellisessä Ice Cagessa Aspegren vietti aikaa tiimiläisten kanssa, kävi syömässä, treenasi vähän ja nukkui hyvin. Aiemmin kehään astuminen aiheutti enemmän jännitystä, kun luotto omaan valmistautumiseen ei ollut kohdillaan.
Kehässä Aspegren ei helposti provosoidu.
– Jotkut saattavat suuttua, jos tulee pari tykkiä naamaan, mutta itse olen rauhallinen persoona.
Sama pätee kehän ulkopuolella, jossa Aspegrenin tarvitsee harvoin suuttua. Suurimmaksi vahvuudekseen hän kuvaa positiivisuutta ja myönteistä elämänasennetta.
– Suomessa ei oikein ole sellaista kulttuuria, että pusketaan ja kannustetaan eteenpäin toisia. Pyrin itse siihen.
Brayan Aspegrenilla on pian edessään tähänastisen uransa suurin ottelu.
Meri Sallinen
Lihansyöjäbakteeri pysäytti
Yksi Aspegrenin elämän merkittävistä käännekohdista oli vakava sairastuminen lihansyöjäbakteeriin pari vuotta sitten. Kun vapaaottelu joutui tauolle, hän joutui miettimään identiteettiään uudelleen.
– Kun sulta otetaan joku asia pois, mitä sä oot tehnyt kymmenen vuotta aamusta iltaan, niin sä vähän niin kuin mietit, että kuka mä oikeasti oon ilman tätä mun vapaaottelua ja urheilua.
Hän kertoo käsitelleensä myös aiempia asioita terapiassa. Sairastuminen muutti suhdetta elämään.
– Se ajatus vahvistui varmasti myös lihansyöjäbakteerin jälkeen. Siinä oli lähellä, että henki olisi lähtenyt, jos asioihin olisi reagoitu myöhemmin.
Kokemuksen kautta tuleva mestaruusottelu on saanut uuden merkityksen.
– Nyt kun mä katon kaksi vuotta taaksepäin, niin matka on ollut tähän päivään asti niin siistiä. Nyt mä ottelen mestaruudesta, niin tämä on paljon merkityksellisempi mulle.
Vapaana kohti huippua
Jos Aspegren ei olisi vapaaottelija, hän todennäköisesti haluaisi joka tapauksessa esiintyä jossakin muodossa.
– Joskus jopa haaveilin, että olisin räppäri, mutta siihen ei löydy taitoja.
Ottelija karsastaa oravanpyörämäistä elämää, jossa joutuisi työskentelemään täysin muiden ehdoilla. Erilaisia hanttihommia on tullut kokeiltua, mutta siihen hän ei enää palaisi. Kunnianhimo juontaa juurensa menneisyydestä ja halusta näyttää menestyvänsä.
– En oikeastaan tiedä mitään biologisista vanhemmistani, mutta jollain tapaa haluan näyttää heille, että olen tehnyt elämässä jotakin merkityksellistä. Yhtälailla haluan osoittaa kykyni itselleni ja niille ihmisille, jotka epäilevät ja kirjoittavat huonoja kommentteja. Haluan olla paras.
Suurin tavoite on UFC. Sen rinnalla Aspegren haluaa elää vapaata elämää, olla hyvä ihminen ja tulevaisuudessa mahdollisesti muuttaa ulkomaille, jonnekin missä paistaa aurinko.
Nuorille vapaaottelijoille hänellä on yksi neuvo.
– On pakko olla rohkea, jotta pystyy toteuttamaan itseään. Ja kun toteutat itseäsi, huomaat pian, että sua aletaan epäillä. Silloin pysy omassa jutussasi.