Gorillazin uusi levy käsittelee vaikeita, eksistentiaalisia aiheita tutun, maailman musiikkia tihkuvan tuotannon avulla.
Gorillaz
The Mountain
Kong
Brittiduo Gorillaz julkaisi uuden albuminsa perjantaina 27. helmikuuta. Tämä bändin yhdeksäs albumi kantaa nimeä The Mountain ja tuttuun tapaan pursuaa vierailevia, psykedeelistä äänimaailmaa vahvistavia muusikoita. Damon Albarnin elektronista poppia ammentavat rytmit saavat tällä kertaa seurakseen muun muassa intialaisia melodioita sekä arabimaailman Habibi Funk -tuotantoa.
Gorillazin aikaisemmat albumit, kuten Humanz (2017) sekä Cracker Island (2023) toimivat erinomaisina edeltäjinä uusimmalle tuotokselle, joissa yhteiskunnallisia ja minuutta koskevia teemoja puidaan juuri moninaisen äänimaailman sekä bändin virtuaalisten jäsenten kautta. The Mountain jatkaa näihin aiheisiin pureutumista, mutta kääntyy nyt enemmän sisäänpäin.
The Mountain äänitettiin pääasiallisesti Intiassa sekä Lontoossa, ja sen tuoton aikana Albarn sekä ryhmän toinen jäsen Jamie Hewlett molemmat menettivät isänsä. Uusi albumi syventyykin henkilökohtaisiin aiheisiin, kuten kuoleman käsittelyyn sekä sen jälkeiseen elämään.
Kappaleet kuten Happy Dictator tai The Manifesto edustavat tätä Gorillazille tuttua monista genreistä koottua kokonaisuutta, ja kappaleiden synkähköt, kalmaa koskevat, monilla kielillä lauletut lyriikat luovat mielenkiintoisen kontrastin nousujohteisen sävellyksen kanssa. Muun muassa räppäri Black Thoughtin esittämät, itsetutkailua pursuavat verset sekä intialaista sarodia soittavat Amaan ja Ayaan Ali Bangashin sävellykset luovat syvyyttä albumin tematiikkaan. Kuolema on kaikkia koskettava, haikea mutta juhlallinen ja arvokas aihe.
Kokonaisuutena The Mountain toimiikin parhaiten. Eri äänien aktivoiman tunneskaalan läpikäynti heijastuu hyvin albumin tematiikkaan, ja Albarnin vuosikymmeniä kerrytetty tuottamiskokemus luo itsevarman pohjan tälle kuulon kirjolle. Kappaleet loksahtelevat yhteen, ja Rolling Stonesin haastattelussa Hewlett ilmoittaakin, että albumi on tarkoitus kuunnella kertaheitolla läpi.
– Älä valitse kirsikkaa kakun päältä, vaan kuuntele koko albumi. Me yritämme tuoda takaisin ajatuksen siitä, että asioihin pitää paneutua, tämän skrollaamiskulttuurin sijaan.
Kaiken kaikkiaan The Mountain on onnistunut kokopitkä trippi, joka kuljettaa kuulijaa mantereelta toiselle, hiljentyen ajoittain introspektiiviseksi taustamusiikiksi mutta sitten kasvaen taas ilotulitusmaiseksi ilotteluksi. Tämä vuoren kiipeämistä mukaileva progressio on alun äänimaailman kummastelun jälkeen nautinnollinen – erityisesti huippukohdassa albumin puolessa välissä, vaikka toisaalta ajoittain hieman hidas. Gorillazin kompastuskivenä on perinteisesti ollut äänimaailmojen moninaisuudesta syntyvä koheesion puute, mutta viimeisin tuotos onnistuu luomaan tarinan, johon antautuminen on suositeltavaa erityisesti aikana, jolloin kokonaisuuksiin keskittymistä karsitaan ja karsastetaan