Geezerin vuosi -albumin julkaissut Hazard jutteli Klangin kanssa ihmissuhteista, musiikkialasta ja omien heikkouksien hyväksymisestä.
Rap-artisti Hazard julkaisi 12. kesäkuuta toisen albuminsa nimeltä Geezerin vuosi. Sitä edelsivät tapahtumarikkaat vuodet, joiden aikana Hazard muun muassa voitti Red Bull Sana Sanasta -kilpailun ja julkaisi kaksi albumia 6kulma!-yhtyeessä, jonka hän muodostaa Hugo Toosin kanssa. Musahommien lisäksi Hazard opiskelee yliopistossa ja teki kanditutkielmansa valmiiksi tänä keväänä.
– Tuntuu kuin kahdessa vuodessa olisi elänyt viisi vuotta. Geezerin vuosi voi kestää esimerkiksi kolme vuotta, Hazard sanoo.
Hän kertoo kärsineensä tuona aikana masennuksesta, joka teki olosta tahmean ja päihitetyn.
– Se väritti kaikkea. Se oli sellaista takertelua. Luojan kiitos se lähti sitten pois.
Vaikeinakin hetkinä Hazard teki musiikkia. Uuden albumin biiseissä tunnetilat vaihtelevat aurinkoisesta aivan päinvastaiseen, mikä on hänelle tyypillistä.
– Mulla on taipuvaisuutta tietynlaiseen ajatteluun, jossa oletan helposti pahinta. Olen itselleni aika paha jarru. Se näkyy mun biiseissä, ja saa näkyäkin, koska se on ainakin sitten mua.
Ilakointi taas voi herättää Hazardissa jopa aggressiivisia tunteita.
– Mun on vaikea ottaa vakavasti artisteja, joiden musiikissa on vähän liian hyvä meininki. Ei siinä sinänsä mitään, enkä halua olla ilonpilaaja, mutta en usko, että kenelläkään menee neljän albumin ajan pelkästään hyvin.
Toisaalta taiteen ja viihteen välillä on olennainen ero. Taide tarjoaa näkökulmia, joiden kautta voi pureskella todellista elämää, kun taas viihteen perimmäinen tarkoitus on saada ihminen unohtamaan tosielämä, Hazard sanoo.
– Toki nämä voivat myös mennä limittäin, ja taidekin voi viihdyttää. Mäkin pidän viihteestä, mutta usein se tuntuu pliisulta.
Ihailua ilman kateutta
Kaikki Geezerin vuosi -levyn kappaleet ovat omakohtaisia kertomuksia, mutta ne eivät kerro suoraan tietyistä ihmisistä.
– Mulla oli yksi pitkä ja hyvä suhde, joka loppui, ja se näkyy monissa biiseissä. Pitkän suhteen jälkeen oli monia vähän pienempiä suhteita, tällaista sarjamonogamiaa. Niistä syntyi monta novellin pituista tarinaa, joista loin kokonaisuuden.
Kappaleissa Hazard käsittelee omia tuntemuksiaan ihmissuhteiden kontekstissa, minkä vuoksi levyllä on aistittavissa myös esimerkiksi katkeruuden tai ärsyyntymisen kaltaisia tunteita. Biisien kautta hän on saanut työstettyä hankalia oloja pois.
– Suhde on aina kahden kauppa. Mikään ongelma ei ole pelkästään yhden ihmisen vika.
Geezerin vuosi -albumi ilmestyi kesäkuun 12. päivä. Se on Hazardin toinen sooloalbumi.
Aarni Artemjeff
Chekataa-kappaleessa esimerkiksi käsitellään sotkuisten erojen jälkimaininkeja: ”Selän takan sniikisti koittanu nussii mun frendei, semi hämmentävä endgame”, Hazard räppää. Seuraavassa versessä hän kuitenkin reflektoi asiaa toiselta kantilta: millaisia virheitä itsessä on, ja miten ne ovat myötävaikuttaneet suhteen päättymiseen.
– Halusin rakentaa biisiin draaman kaaren, jossa eka verse on tulta ja tappuraa ja tykitystä. Kukaan ei edes toiminut tuossa tilanteessa suoranaisesti väärin, mutta kun kyseinen ystäväni kertoi minulle siitä, mitä oli tapahtunut, voin sanoa, että verse syntyi siinä tunnekuohussa aika nopeasti. Tosi paljon jätettiin seuraavana päivänä pois, mutta se asia piti saada itsestä ulos.
Pettämistä tapahtuu maailman sivu, ja se voi hetkellisesti tappaa uskon rakkauteen, Hazard sanoo.
– Mutta sellaisille asioille ei pidä antaa liikaa painoarvoa. 20 vuoden päästä voimme katsoa taaksepäin ja todeta, että kundit ja likat sekoilivat keskenään. Se on inhimillistä ja osa meidän ihmeellistä muurahaispesäämme, joka on niin täynnä tunteita.
Äsken mainitussa kappaleessa vierailee Arman, jonka lisäksi levyllä feattaavat Aina, Andrei, Are, Varomato, Riski ja Röge. Albumin vastaavana tuottajana on toiminut Oouuddyy.
– Aren kirjoittamisen ja huumorin takia heräsin aikoinaan suomiräppiin, joten ympyrä sulkeutui, kun hän tuli mukaan albumille. Ihailen myös Rögen tapaa tehdä ja kirjoittaa. Hän onnistuu kanavoimaan oman tekstinsä kautta sellaisia idoleita, joita mullakin on, ja hän tekee sen paremmin kuin mä. Usein mulla tulee kateutta mukaan mun ihailuun, mutta Rögen kohdalla ei tule. Se on hirveän vapauttavaa.
Saturoitunut suomiräppi
Hazard kertoo törmänneensä argumenttiin siitä, että elämme tällä hetkellä suomiräpin kulta-aikaa. Se pitää hänen mielestään paikkansa siinä mielessä, että räppiä tehdään paljon ja monipuolisesti, mutta samaan aikaan musiikkikenttä on täysin saturoitunut.
– Se on niin täynnä kaikkea, että tämän genren kulta-aika värittyy sen takia huonoon valoon. Musa-ala on täynnä mössöä, josta suurin osa on yhtä ja samaa. Välissä on pilkahduksia, joista voi löytää sitä kultaa.
Toki pienessä maassa on vain tietty määrä kuuntelijoita, joiden huomiosta artistit joutuvat kilpailemaan, Hazard lisää.
– Mutta se pitäisi muistaa, että vaikka joku on isoa, se ei välttämättä tee siitä hyvää. Jos me seuraisimme sitä logiikkaa, niin Luokkakokous olisi Suomen paras elokuva.
Joutuuko Hazard itse tasapainottelemaan sen välillä, tavoitteleeko listasijoituksia vai pysyykö uskollisena itselleen?
– Eivät ne välttämättä sulje toisiaan pois. Mutta jos yrität tehdä jotain luovaa siitä näkökulmasta, mitä ihmiset haluavat kuulla, niin se tappaa luovuuden. Kyllä mä usein mietin, että sanoinko mä jotain liian vaikeasti, tai oliko mun tekemä jotenkin liikaa. Mutta en ole koskaan tehnyt sellaista kompromissia, että olisin katunut sitä jälkeenpäin.
Kukapa toisaalta ei haluaisi olla rakastettu, nähty ja haluttu, Hazard sanoo.
– Se on niin syvällä meissä ihmisissä. Mutta sellaista voi saavuttaa esimerkiksi olemalla osa jotain ystäväporukkaa, eikä se riipu suosiosta tai tulotasosta.
Aitopäinen laumasielu
Räppiura on tuonut Hazardille suosiota tavalla, jota hän kuvailee ”ruohonjuuritason fanittamiseksi”. Esimerkiksi freestylestä innostuneet fanit saattavat lähestyä häntä kadulla tai baarissa.
– Totta kai mä tykkään siitä, jos joku antaa tunnustusta. Se tuntuu ihanalta.
Myös kokeneet räpintekijät ovat tukeneet Hazardia läpi hänen uransa. Esimerkiksi hänen debyyttilevynsä 1. Luku (Herttoniemi) (2022) ilmestyi Rekamin pyörittämän Pihlderbergin kautta. Hazardin musiikissa myös kuuluu vanhemman sukupolven tekemän räpin vaikutus.
– Mä kasvoin kuunnellen ja ihaillen räppiä. Sellaiset asiat, jotka ovat niin sanotusti aitopäämielessä peruspilareita ja isoja juttuja räpissä, niin niistä mäkin tykkään.
Aitopäisyyden termi on toisaalta nykyisin saastunut, Hazard jatkaa.
– Se pitää sisällään oletuksen siitä, että jos olet aitopää, olet kaikkea muuta vastaan. Mä olen straight up aitopää, mutta viime vuoden Flow’ssa Olgan live oli parasta, mitä näin koko mestassa. Tällainen leirien jakaantuminen poistaa myös mahdollisuuden olla muuntautumiskykyinen, tehdä eri soundeja ja yhteistyötä muiden kanssa.
Hazard luokittelee itsensä aitopääksi, mutta ei termin perinteisessä mielessä.
Aarni Artemjeff
Geezerin vuosi -albumia tehdessään Hazard kuunteli vähemmän suomiräppiä kuin koskaan aikaisemmin.
– Mä kompastun vertailuun, vaikka en haluaisi myöntää sitä. Olen heikko ihminen ja täynnä näitä kompastuskiviä. En ole ihan niin teflonia kuin toivoisin olevani.
Uuden albuminsa somepostauksissa Hazard jakoi paljon kiitosta ihmisille, jotka olivat mukana levyprosessissa. Hän kertoo olevansa ennen kaikkea porukkaduunari, joka saa eniten tekstiä aikaiseksi ihmisten seurassa.
– Jos mä en ole poistunut mun kämpästä kahden tunnin sisään heräämisen jälkeen, niin mä olen syrjäytymisvaarassa. En edes sisusta mun kämppää, koska inhoan olla mun himassa. Käyn heittämässä kamat ja nukkumassa siellä, ja sitten voin taas mennä sinne, missä on muita.
Yhdessä tekemistä avittaa se, että Hazard ei tunne vetoa ”spartalaisuuteen”, kuten hän itse kuvailee.
– Mä en ymmärrä, missä kohtaa jostain tietoisesta yksinäisyyden valitsemisesta on tullut positiivinen tai arvokas valinta. Yksin ihminen ei ole mitään. Me olemme laumaeläimiä, jotka loistavat joukossa, halusimme tai emme.
Itseironia kunniaan
Geezerin vuosi -albumi ilmestyi itsenäisesti, mutta Pihlderbergille ei ole tapahtunut mitään, Hazard vakuuttaa. Se on edelleen olemassa ennen kaikkea kaveriporukkana ja yhteisönä. Viime vuosilta Hazardilla on myös kokemusta suuren levy-yhtiön kanssa työskentelemisestä.
– Syventymättä hallinnollisiin asioihin sanon vain, että kokemukseni niiltä ajoilta oli aika negatiivinen ja henkisellä tasolla rampauttava. Levy-yhtiön kiinnostus asioihin, joilla olisi ollut pienemmälle artistille merkitystä, niin… no, mä en koe, että siitä oli mulle hirveästi hyötyä.
Suuren levy-yhtiön läsnäololla oli vaikutusta lähinnä siihen, että Hazardin jokainen single nousi listoille, ja Tiktokiin riitti mainosrahaa.
– Mirellan kaltaiselle artistille isolla levy-yhtiöllä on varmasti paljon enemmän annettavaa. Mutta samalla me elämme aikaa, jossa indienäkin voi nousta listaykköseksi, kuten viimeisimpänä Louna0nline on todistanut.
Geezerin vuosi -albumi ilmestyi itsenäisesti, mutta Hazard on edelleen osa Pihlderbergin yhteisöä.
Aarni Artemjeff
Haastattelun ja somepostausten perusteella Hazardissa on paljon nöyryyttä, mutta keikoilla hänestä huokuu itsevarmuus. Millaisin keinoin hän rakentaa sitä?
– Keikkoihin on syntynyt hyvä rutiini, enkä pelkää virheitä. Virheet voivat olla jopa kivoja, koska silloin yleisöllä syntyy inhimillisempi suhde esiintyjään. Freestylessä taas omaksun tietynlaisen roolin, koska karismalla ja hyvillä läpillä ne kisat voitetaan.
Itsevarmuuden täytyy kuitenkin tulla paikasta, joka ei asemoidu muiden yläpuolelle. Itseironialla pääsee pitkälle.
– Are, joka tituleeraa itseään Suomen pienimmäksi MC:ksi, on siinä mestari. Mikään ei ole niin puoleensavetävää kuin itseironia, ja se, että pystyt asettamaan itsesi alttiiksi sellaiselle häpeälle. Myös Good boys tekee sen hyvin. Heitä rakastetaan syystä.
Aidosti itsevarma ihminen ei voi puhtain sydämin väittää kokevansa itseään itsevarmaksi, Hazard sanoo.
– Itsensä epäileminen ja häpeän voittaminen on jatkuva prosessi. Mutta säännöllisesti vain itsevarmuutta kohti. Ole rento ja rehti sen suhteen, niin se kyllä paistaa. Ihmiset kyllä näkevät sen.