Kotimainen musiikki oli vuonna 2025 vahvassa iskussa. Klangin toimitus poimi kiinnostavimmat kotimaiset albumit ja singlet, jotka jäivät elämään kuuntelun myötä.
Vuosi 2025 korosti kotimaisen musiikin poikkeuksellista asemaa Suomessa. Spotify Wrapped -luvut osoittivat, että suomalaiset kuuntelivat enemmän kotimaista musiikkia kuin missään muussa Pohjoismaassa, ja koko vuoden kuunnelluimmat kappaleet ja artistit olivat kotimaisia. Kenttä oli vahva sekä valtavirrassa että sen reunoilla, ja kiinnostavia julkaisuja ilmestyi runsaasti.
Klangin toimitus kokosi vuoden päätteeksi kahdeksan albumia ja kahdeksan singleä. Toimittajat valitsivat mukaan kaksi albumia ja kaksi singleä, ja valinnat heijastavat henkilökohtaisia näkökulmia sekä vuoden aikana mieleen painuneita julkaisuja.
Lue myös: Suomalaiset rakastavat musiikkia – yhdeksän kymmenestä ei elä ilman sitä
Bizi – Pitäiskö mun soittaa sille (albumi)
PME Records
Tässä on levy, jota odotettiin kuin kuuta nousevaa. Bizin ura starttasi lupaavasti jo vuonna 2017, josta lähtien artisti on tehnyt poikkeuksellisen tasavahvaa suorittamista lukuisten singlejen ja usean EP:n muodossa. Odotus todellakin kannatti, sillä kyseessä on yksi vuoden vakuuttavimmista suorituksista.
Pitäskö mun soittaa sille summaa hyvin, millainen artisti Bizi on; rahkeet riittävät parhaillaan aina platina-singleihin asti, mutta ote musiikkiin on edelleen omaleimainen. Levyn eheä tematiikka rakentuu kipeiden ikävän tunteiden ympärille ja Bizi saa oikeasti kuulijan kysymään itseltään: ”pitäiskö mun soittaa sille?”.
Todennäköisesti ei, mutta tämä levy kannattaa silti kuunnella.
– Aku Havukainen
ELLIMEI – Pieni ikuisuus (albumi)
Warner Music Finland & Etenee Records
Pieni ikuisuus tuntui heti omalta levyltä. Siinä on herkkyyttä ja rehellisyyttä, joka ei ole päälleliimattua tai laskelmoitua, vaan aidosti puhuttelevaa. Julkaisuajankohta osui täydellisesti syksyyn, ja koko albumi hengittää juuri sitä vuodenaikaa: haikeaa, rauhallista ja ajatuksia herättävää tunnelmaa.
Kokonaisuus on tiivis ja harkittu. Vajaa 40 minuuttia riittää kertomaan kaiken oleellisen, eikä levy tunnu missään vaiheessa venytetyltä tai hajanaiselta. Vierailijoita on vain kaksi, mikä pitää fokuksen selkeästi Ellimeissä itsessään ja vahvistaa albumin intiimiä luonnetta.
Oma henkilökohtainen suosikki on Susta löysin kodin, joka osui itselle kaikkein syvimmälle. Se on kappale, joka jää mieleen ja palaa ajatuksiin vielä pitkään kuuntelun jälkeen. Pieni ikuisuus on levy, johon tekee mieli palata ilman erityistä syytä.
– Ville Syväluoma
D1 DANI – HARHAKUVA (albumi)
D1 Dani ja artistin edustama porukka D1vari on tehnyt jo nyt lähtemättömän jäljen suomalaiseen underground-skeneen. Dani debytoi vuonna 2022 Euro Eleganssi -nimisellä EP:lla, joka herätti nyt jo toimintansa lopettaneen levy-yhtiö Skorpionin kiinnostuksen.
Sittemmin tahti on ollut aktiivinen ja tänä vuonna julkaistiin debyyttialbumi Harhakuva, joka on samalla D1vari-levy-yhtiön yksi ensimmäisistä julkaisuista.
Albumi tarjoaa tarinallisesti D1 Danin parasta antia tähän mennessä. Etenkin maltillisempi auto-tunen käyttö tuo artistin riimeihin uudenlaista painoarvoa. Tyyliltään Harhakuva on edelleen todella vaihtoehtoista räppiä, josta välittyy suuri tyylitietoisuus ja tinkimättömyys oman polun kulkemiseen.
– Aku Havukainen
keiju – WINXTAPE (mixtape)
Vuonna 2024 debytoinut omakustanneartisti Keiju on herättänyt uteliasta mielenkiintoa terävällä kynällään ja jo nyt monipuolisella julkaisukatalogillaan. Winxtape on toinen artistilta kuultu pidempi kokonaisuus, joka avaa selvästi uuden sivun artistin uralla tammikuussa kuullun Ounasjoki-EP:n jälkeen.
Winxtape on vilpittömän rosoisuuden juhlaa. Aiheita ammennetaan ihmisyyden ja artistin itsensä kontrasteista keijulta tutulla itseironialla ja pilkkeellä silmäkulmassa. Siinä missä rap-lupauksen tarinankerronta ja kujeilevat flowt pitävät kuulijan otteessaan läpi levyn, taidokkaat lyriikat loistavat nokkeluudellaan ja vaivattomalla huumorillaan. Muun muassa epävarmuutta ja kasvua käsittelevät träkit liikkeessä ja mvp interlude puolestaan sitovat kokonaisuutta yhteen ja tuovat uuden ulottuvuuden levyn taustalle.
Lopputuloksena on monipuolinen, viihdyttävä, henkilökohtainen ja autenttinen kokonaisuus, jonka myötä voi vain arvailla, mitä artistilupaus keksii seuraavaksi.
– Maija Rodas
OLGA – SAINT OLGA (albumi)
PME Records / Cyber Recordings
Ilmestymisajankohdaltaan täydellisesti ajoitettu SAINT OLGA -albumi ei jäänytkään pelkäksi kuumaksi kesäromanssiksi, vaan on riehunut kuulokkeissani viimeksi nyt joululomalla kaivatessani nopeaa itsetunnon kohotusta ja jalat alta vievää bile-energiaa. Olgan toukokuussa ilmestynyt debyyttialbumi tavoittaa sen, mikä oli 2000-luvun alun pop-biisien koukuttavuuden ytimessä, ja suhailee samalla huimapäisesti nykypopin kärkeen.
Olgan sähköisistä live-esiintymisistä ja fantastisesta someprofiilista välittyvä vetovoimaisuus on helposti aistittavissa myös albumilla. Se sisältää Olgan täyteläisen lauluäänen lisäksi tuotannon puolesta valtavasti yksityiskohtia, joihin ei voi kuin rakastua. Vikan kertsin modulaatio Hullu-biisissä, kutkuttavan kimmeltävä intro City of Angels -biisissä, hurmaava suurieleisyys Valot kamera action -biisissä, loppua kohden yltyvä täydellisen katarttinen sekoaminen ?????-biisissä – näitä voisi luetella sata lisää.
Albumin viimeinen kappale on nimeltään NRO1 BÄMÄ, ja uskon, että hyvin moni meistä luovuttaa enemmän kuin mielellään Olgalle tämän kruunun. Paitsi että hän tekee musiikkia, jossa ei kaikesta päätellen ole joustanut piiruakaan omista uniikeista näkemyksistään, hänen arvomaailmaansa kuuluu vilpitön muiden naisten tukeminen ja huippuinspiroivana roolimallina toimiminen. Vuosi 2025 oli Olgan vuosi, ja jatkoa hänen voittokululleen on varmasti tulossa.
– Catharina Herlin
Pieni Poika Caleb – LUUTARHA (albumi)
Katakombi Records
Heinäkuun lopussa Katakombin salamyhkäisistä kätköistä ilmestyi albumi, jonka sisältämää soundia ei Suomessa liiemmin ole kuultu. Levyn tekijät ovat kyllä marinoituneet monissa musaliemissä: Pieni Poika Caleb eli Kalle Kauranen kuuluu muun muassa yhtyeisiin Moshimoshi, Nuoruus ja Cave Moss, ja levyn tuottajapomona toiminutta Sambamoneya on kuultu esimerkiksi Eevil Stöön ja Ex Tuuttiksen biiteissä. LUUTARHA-albumi edustaa kuitenkin aivan omaa kategoriaansa, joka on mehevän dänkkinen ja nautinnollisen säälimätön.
Raskaasti putoilevat bassot levittäytyvät pohjaksi viettelevän vaaralliselle soundimaailmalle, jota ovat Sambamoneyn lisäksi olleet tekemässä Pehmee Goo ja Tomi Montana. Tuotannollisesti katsoen meno on biisistä riippuen ylivirittyneen kaahaileva kuten KIABOYSISSA, innokkaan ilkikurinen kuten AIGARISSA, tai lumoavan kaihoisa kuten DATSHIT FREESTYLESSA – joka saattaa muuten olla kaunein pilvenpoltolle omistettu slovari, mitä suomiräpissä on kuunaan kuultu.
Pieni Poika Calebin räppiääni on ainutlaatuinen, ja jos siitä sattuu tykkäämään, siitä on helppo tykätä täysillä. Kappaleissa käydään mukaansatempaavin tarinankerronnallisin koukeroin käsiksi kaikenlaisiin tilanteisiin, joita arjessa saattaa tulla vastaan, kuten:
töissä käyminen (x) ei kiinnosta
smoukkaaminen (x) kiinnostaa
Räpeissä on sen verran mehukasta mässäilyä rytmityksellä, lausunnalla, flow’lla ja äänellä, että vaikka sanoitukset jättäisi sisäistämättä, muodostuu auditiivinen kokemus silti erittäin kokonaisvaltaiseksi. Parhaimmillaan Pieni Poika Calebin musa on livenä nautittuna, mahdollisimman isolla äänentoistolla ja intiimin savuisella ympäristöllä.
Viimeiseksi pieni tärppi: Koubi Icen verse biisissä BASEDGANG loksahtaa helposti vuoden top 5 kovikseimmat featit -kategoriaan!
– Catharina Herlin
Sara Bee – Baddie Issues (albumi)
Warner Music Finland & Babyface. Music & Publishing
Jo aiemmin tuli fiilis, että Sara Beessä on juuri sitä ysärihenkistä R&B-soundia, jota Suomeen on kaivattu, ja Baddie Issues lunastaa tämän odotuksen vakuuttavasti. Albumi on kompakti mutta selvästi kunnianhimoinen kokonaisuus, jossa artisti luottaa omaan visioonsa ilman turhaa varmistelua.
Vain yksi vierailija koko levyllä kertoo rohkeudesta pitää paketti kasassa omilla vahvuuksilla. Vaikka merkittävä osa kappaleista julkaistiin etukäteen singleinä, levy ei tunnu silti ennalta-arvattavalta tai puhki kuunnellulta.
Erityisesti Iconic erottuu edukseen ja toimii levyn viimeistelevänä bängerinä, vaikka koko albumi on käytännössä alusta loppuun tanssittavaa materiaalia. Baddie Issues toimii nimenomaan kokonaisuutena, ei vain yksittäisten biisien summana.
– Ville Syväluoma
Yeboyah – Emotional Gangsta (albumi)
Abenayo
Toukokuussa julkaistu Emotional Gangsta on Yeboyahin ensimmäinen albumi artistin oman Abenayo Creative House -levymerkin alla. Kakkosalbumi heittää ikkunasta odotukset helposti pureskeltavista artistibrändeistä ja esittelee sen sijaan aiempaa kokonaisvaltaisemmin Yeboyahin muuntautumiskykyisyyttä artistina.
Levyn kertojahahmoina toimivat Yeboyahin kuusi alter egoa, jotka vievät kuulijan matkalle Yeboyahin sisäiseen maailmaan, josta löytyy yhtäaikaisesti rakkautta, ilkikurisuutta, rauhaa, kaaosta, maskuliinisuutta, feminiinisyyttä ja kaikkea näiden väliltä. Albumin tematiikka peräänkuuluttaa oman monimuotoisuuden rakastamista, tuntuen samaan aikaan sekä artistille henkilökohtaiselta että samaistuttavalta.
Tarinankerronta ja Yeboyahin harjaantunut flow yhdistyvät laajaan soundimaailmaan, joka vaihtelee kevyen melodisista biiseistä aina rage-musiikista inspiroituneisiin ja perinteisempää rap-soundia toimitteleviin träkkeihin. Myös visuaalisesti vahva albumi onnistuu luomaan ympärilleen lähes käsin kosketeltavan maailman, jota artistin tarkkanäköinen visio sitoo. Tarinallisuus, laadukas tuotanto ja alter egojen moniäänisyys tekevät Emotional Gangstasta hiotun kokonaisuuden, joka tuntuu pelinavaukselta uudelle, omaehtoiselle aikakaudelle Yeboyahin uralla.
– Maija Rodas
Eevil Stöö & Kriso – PONTIAC FYAHBIRD (single)
Katakombi Records
Pitkään yhteistyötä tehneet Kriso ja Eevil Stöö blessasivat suomirap-kenttää loppukesästä vähintään luonnolliselta tuntuvalla Luotathan-yhteislevyllä, josta ensimmäistä esimakua saatiin Pontiac Fyahbird-singlellä. Molemmat räppäreistä tunnetaan nokkelista lähestymistavoistaan biisiensä teemoihin, ikonisista räppityyleistään ja nasevista lyriikoistaan – näiden kannalta myöskään yhteistyön aikakauden aloittanut sinkku ei ole poikkeus.
Pontiac Fyahbird vie kuulijan sinne mistä kaikki alkoi: räppärien nuoruusvuosiin ja pikkuhopparien mielenmaisemaan. Räpit ovat pitkän linjan tekijöille tuttuun tyyliin iskeviä ja hauskoja, mutta Pikku-Stöön ja Pikku-Krison muistelmat ovat samaan aikaan sympaattisen vilpittömiä. Pehmee Goon pettämätön samplepohjainen tuotanto tuo kappaleeseen jotain tuttua freesillä otteella ja sitoo paketin yhteen. Kappaleessa on kaikin puolin ainekset jäädä elämään yhtenä suomiräpin ikivihreistä, ja kestämään niin aikaa kuin kuunteluitakin.
– Maija Rodas
Ex Tuuttiz – Kokka kohti Caprii / Huvijahti (tuplasingle)
OFN & All Day Entertainment Oy
Myönnetään – meni pitkälle syksyyn, että pystyin kuuntelemaan Ex Tuuttiksen musiikkia ilman liian suuria suruaaltoja hänen kuolemansa jälkeen. Kokka kohti Caprii / Huvijahti -tuplasingle ilmestyi kuitenkin heinäkuun alussa, ja jäi viimeiseksi, jonka Ex Tuuttiz julkaisi ollessaan vielä elossa. Ehdin siis viettää hyvän tovin kesälomastani tämän sanataiturin hyvinvointiräpit seuranani, ja kappaleissa kuvattujen merellisten nautintojen paisteiset pilkkeet virittelivät päiviäni myönteisille taajuuksille.
Sambamoneyn tuottama tuplasingle kulkee raukeassa tempossa ja melodisesti sopusointuisissa sfääreissä, mikä jättää paljon tilaa Ex Tuuttiksen positiivisille pohdinnoille ja tukee riimien hyväntahtoista sävyä. Kappaleissa Ex Tuuttiz käsittelee erilaisia hyvinvoinnin pilareita, kuten terveyttä, rahaa, salilla käymistä ja itsensä tsemppaamista. Verbaalisesti taitavalla tavallaan hän piirtää esiin ylellisiä mielikuvia, jotka tuntuvat värikkäiltä, runsailta ja helliviltä. Kappaleissa käydään nautiskelemassa muun muassa Berliinissä, hotelliaamiaisella, Amalfin rannikolla ja lentokentän loungessa.
Raha kaikkine merkityksineen korostui Ex Tuuttiksen monissa viimeisissä teksteissä, kun hän hahmotteli sen kiistämätöntä vaikutusta ihmisen tyytyväisyyteen. Toive vuolaasta rahavirrasta kulkee kappaleissa käsi kädessä niiden ominaisuuksien kanssa, joiden Ex Tuuttiz katsoi muodostavan pohjan kokonaisvaltaiselle onnellisuudelle – kun ihminen on hyvissä kantimissa taloudellisesti, todellisen vapauden saavuttaminen helpottuu.
Kokka kohti Caprii / Huvijahti muistuttaa, että Ex Tuuttiz oli poikkeuksellisen vilpitön ja kiltti niin rap-artistina kuin ihmisenä. Musiikkiuransa loppuaikoina hän raivasi tietoisesti tilaa nimenomaan kiltteydelle ja kauniille sanoille, ja tämän soihdun kantamista jatkamme hänen uskollisina faneinaan.
”Mut mä oon XT, jahtaan vapautta ja totuutta”
– Catharina Herlin
Jokrates – Ainiin Kulta
Ainiin Kulta on yksinkertaisesti hauska kappale. Vuoden 2019 räpin SM-voittajalta saatiin leikittelevä ja kevyt single, jossa suurin ilo löytyy nokkelista lyriikoista – juuri sellaisesta sanailusta, jota tuntuu nykyään kuulevan liian harvoin.
Kun Jokrates itse nimesi kappaleen vuoden viralliseksi kesäbiisiksi, niin ainakin omalla kohdalla se piti täysin paikkansa. Ainiin Kulta soi paljon ja jäi mieleen, mikä on lopulta kesäbiisille tärkeintä.
– Ville Syväluoma
Lauri Haav – Toisessa elämässä (single)
PME Records
Lauri Haav on vuosien mittaan osoittanut olevansa monipuolinen tekijä. Artisti on taiteillut aina räpistä suomirock-henkiseen musiikkiin rajoittamatta tekemistään liian kapealle sektorille.
Huhtikuussa julkaistu Toisessa elämässä on hyvä osoitus siitä – ikivihreän katkuinen laulettu kertosäe ja terävääkin terävämmällä kynällä kirjoitetut rap-verset. Aiheena on totta kai rakkaus tai pikemminkin sen meneminen pieleen. Kasassa on siis kaikki ainekset biisiin, jonka Z-sukupolvi tulee muistamaan aina klassikkona.
Lauri Haav on vuosien mittaan vakiinnuttanut asemansa nuorehkon sukupolven kipukohtien äänenä, mistä kyseinen single on malliesimerkki.
– Aku Havukainen
louna0nline – pojat (single)
Louna0nline herätti nopeasti debyyttinsä jälkeen kotimaisen musiikkikentän huomion omaehtoisella tyylillään ja genrerajoja taivuttelevilla soundillaan. Artistin huhtikuussa julkaistu kolmas single pojat teki selvän pesäeron aiemmin julkaistuihin sori bby ja anna mun hohtaa -singleihin ja esitteli tulokasartistin kyvyn tiputtaa niin tyylikkäitä räppejä kuin kantaa ottavaa lyriikkaakin.
Henkilökohtaisista, taidokkaista lyriikoistaan lyhyessä ajassa tunnetuksi tullut artisti-räppäri tiputtaa pojat-singlellä kylmäpäisen sulavalla flowlla suorat sanat niin musiikkialan valta-asemista kuin toksisista miehen malleista ja pojat on poikia-asenteista. Artistin luottotuottaja Onni Tuomisen tuotanto laittaa pisteen I:n päälle luoden vaikuttavan kokonaisuuden ja näyttäen jälleen uuden puolen jo ennestään monipuolisesta Louna0nlinesta.
– Maija Rodas
Matriarkaatti – Tyttöblunttei (single)
Joulukuun alussa ilmestyi Mon-Salan ja Adikian muodostaman Matriarkaatin loistava Rikosrekisteri-albumi, jonka ensimmäinen single oli viime keväänä julkaistu Tyttöblunttei. Kappaleessa natsaa jo niin moni seikka biisin sisällön lisäksi, että voiko niitä edes hehkuttaa tarpeeksi: Nora Niemisen villi kansitaide, biisiin tehtyjen TikTok-videoiden tanssit ja asut, kappaleen lopussa heitetty ylläri-shoutout Pyövelille, eka Matriarkaatti-biisi lähes kahteen vuoteen…
…ja sitten vielä se itse single! Leikeli47:n Girl Blunt -kappaleelle kumartava Tyttöblunttei on Pehmee Goon tuottama, ja ihanasti rullaavan Memphis-biitin päälle on tiputeltu riimiä toisensa perään Matriarkaatille tyypillisistä aiheista. Kappaleen ensimmäiset sanat ovat ”G niinku girl niinku gangsta”, mikä kuljettaa kuulijan suoraan kohti sitä sävyä, jolla Matriarkaatti pyörittelee räppimaailman lainalaisuuksia naiseuden näkökulmasta. Tyttöblunttien lisäksi on tyttöhuntteja, tyttöstressiä ja tyttökännit; ”tuon kukkii, se on tyttödänkkii”, Mon-Sala räppää muina tyttöräppäreinä.
Kappaleessa on sellaista outoa vetovoimaa, että siitä tulee sitä parempi, mitä enemmän sitä kuuntelee. Jossain vaiheessa jumitin tämän tyttömemphisin parissa kokonaisia iltoja, mihin saattoi vaikuttaa myös Adikian ja Mon-Salan punastuttavan seksikkäät räppiäänet. Kappale sopii niin aamuvarhaisella suoritetun tylsän työmatkan virkistykseksi, kuin syntisten viikonloppuöiden soundtrackiksi.
– Catharina Herlin
Petosen Panimo – Onko se keltään pois (single)
FTK-levyt
Onko se keltään pois nousi itselle vuoden toiseksi isoimmaksi kesäbiisiksi. Kappaleessa on letkeää savolaista meininkiä ja huumoria tavalla, joka tuntuu aidolta eikä väkinäiseltä.
Biisi kulkee rennosti eteenpäin ja kutsuu mukaan fiilikseen, jossa ei tarvitse ottaa asioita liian vakavasti. Juuri tällaista mutkatonta letkeyttä on Suomen rap-skeneen kaivattu, ja Petosen Panimo osuu tässä suoraan maaliin.
Onko se keltään pois, jos tämän biisin laittaa melkein missä vaan soimaan? No ei ole.
– Ville Syväluoma
Pihlaja – BMW (single)
Sony Music Entertainment Finland Oy
Puhuttaessa hyvästä pop-biisistä, on BMW erittäin hyvä tapausesimerkki. Aihe biisissä on samaistuttava, lyriikka on tarpeeksi yksinkertaista, mutta oivaltavaa, kertosäe on täydellinen korvamato ja kaiken lisäksi kyseessä on vielä Pihlaja.
Artistin tapa käsitellä asioita on asenteellinen ja tarvittaessa jopa kovanaamainen, mutta myös tunteille avoin. BMW:lla kuullaan näistä eniten jälkimmäistä biisin käsitellessä riipaisevalla tarkkuudella vaikeutta päästä yli haitallisesta ihmissuhteesta.
En tiedä, onko kyseessä vain makuasia, mutta silloin kun Pihlaja onnistuu tekemään hyvän biisin, onnistuu hän aivan nappiin ja niin kävi tämän biisin kohdalla.
– Aku Havukainen
Artikkelissa esitellyt kotimaiset albumit ja singlet on asetettu aakkosjärjestykseen niiden esittäjien mukaan. Luettelo alkaa albumeilla, jonka jälkeen seuraa singlejen listaus.