Ajokortin olisi voinut hukata huonompiinkin bileisiin.
Tampereen Koskikeskuksen ravintolamaailmaa on joskus luonnehdittu Blockfestin jatkojen aikaan leikkimielisesti “Suomen Tunneliksi”. Mutta mikä oli aito ja alkuperäinen Tunnel, jonka kävijöistä ei ollut liioiteltua puhua hiphopin ”kuka on kuka” -katsauksena?
No, ei sen enempää tai vähempää kuin ehkä hiphop-historian tärkein klubi. New Yorkin hiphop-bileitä järjestettiin ensin pienimuotoisemmin syrjäisemmissä paikoissa, mutta Tunnel muutti kaiken: se oli hiphopille sama kuin mitä Studio 54 oli discolle, vaikka hiphop olikin talossa ainoastaan sunnuntaisin.
Kesäkuussa 2001 suljetun klubin toiminta sijoittui kahdeksan vuoden ajanjaksoon, jolloin rap oli nousemassa alakulttuurista valtavirtaan. Klubi toimikin hautomona useille 1990-luvun kultakauden artisteille, joista monille Tunnelissa käyminen kuului yhtä erottamattomasti sunnuntain ohjelmaan kuin kirkkoon meneminen uskovaisille.
Hiphopille omistetut illat toimivat keskeisenä testikenttänä uusille julkaisuille ja jos ne saivat Tunnelin kävijät sekaisin, niin ne olivat myöhemmin isoja muuallakin. Muun muassa Nasin Illmatic, The Notorious B.I.G.:n Ready To Die ja Wu-Tang Clanin Wu-Tang Forever saivat tulikasteensa nimenomaan Tunnelissa.
1990-luvun puoleen väliin mennessä klubi oli jopa onnistunut luomaan käsitteen ”Tunnel Banger”. Sellaisiksi kutsuttiin hardcore-räppipäät liekkeihin saaneita anteeksipyytelemättömiä katubängereitä, joista osasta tuli valtavirtahittejä.
Siinä missä yksi klubin ikonisimmista asiakkaista oli ”notorious”, niin niin oli itse klubikin: erilaisten välienselvittelyjen lisäksi siellä tehtiin kuitenkin useaan otteeseen myös hiukan positiivisempaakin hiphop-historiaa. Esimerkiksi yhden illan aikana Ice Cube ja Eazy-E päättivät biiffinsä samalla kun Biggie sopi yhteistyöstä Bone Thugs-N-Harmonyn kanssa.
Cuben ja Eazyn kohtaaminen Tunnelissa ikuistettiin Straight Outta Compton -hittileffaan, mutta klubi oli muutenkin kuvauksellinen paikka. Paikan päällä kuvattiin ainakin DMX:n sisääntulona toimineen Get at Me Dog -video samoin kuin hänen ja Nasin elokuvadebyyttinä toimineen Bellyn alkukohtaus.
Toisinaan keskeisiltä pelipaikoilta voi löytää mitä epätodennäköisimpiä hiphop-historian todistajia. Tuskin kukaan osaisi odottaa, että yhdellä NYPD:n eniten valvomista klubeista on aikoinaan ollut lappeenrantalainen turisti yksinään hengittämässä sisään hiphopia autenttisimmillaan.
Otetaan siis haastatteluun Raipati, joka on viimeksi ollut äänessä Loasteezen tuoreella Työmyyrä-EP:llä. Kuuntele juuri nyt lukemasi jutun alulle laittanut Datsun alta ja lue sen jälkeen Kaucas-jäsenen hämmentävistä liikkeistä vuoden 2000 New Yorkissa.
Teit Loasteezen kanssa raidan nimeltä Datsun, avaa hiukan mistä se kertoo?
Datsun perustuu mun oman elämän tapahtumiin 2000-luvun alkupuolella. Se kertoo nuoruuden vilkkaista vuosista, illasta ennen isoja bileitä, siitä ku avaimet jäi himaan eikä kukaan vastannu enää luureihin ja päätin ajella autolla hiukan sivummalle levähdyspaikalle nukkumaan. Fiiliksistä kun kun joutuu poliisin kanssa tekemisiin ja vähä jännittää.
Siitä päästäänkin tämän haastattelun aiheeseen: kappaleessa kerrot hukanneesi ajokorttisi Mobb Deepin keikalle jenkkeihin. Missä keikka järjestettiin ja milloin?
Tunnel, 220 12th Ave, Chelsea District, New York, New York, USA. 12.11.2000.
Mitä teit tuolloin New Yorkissa?
Tää oli siis vuosi ennen WTC-iskuja, lennettiin 9. marraskuuta Nykiin, mun systeri oli sillon siellä duunissa ja käytiin mun vanhempien kanssa moikkaamassa sitä. Viikko siellä oltiin.
Mitä kautta kuulit Tunnelista?
Tunnel-klubista en juuri ollut paljoa sitä ennen kuullut, aika kaukana tuntu siin vaihees olevan Nykin clublaiffi ku elettiin 2000-luvun Leprassa. Mental state oli kuitenkin 100 % rap siin vaihees. Ei ollu paljo nettii luureis eikä oikeen kotonakaan, eikä muitakaan nykyajan välineitä mil pysyä skenestä kartalla. Löysin Manhattanilla kadulta ton keikkaflyerin lauantaina ja katoin et ei vittu tää keikkahan on huomenna. Sinne! En ollut siis etukäteen tietoinen vaan silkkaa sattumaa. Koitin jotain tapahtumia ja keikkoja etukäteen Ticketmasterista tsiigaa mut toi ei osunu silmiin.
Millainen suhde itselläsi on Mobb Deepin ja sen toisen osapuolen Prodigyn tuotantoon?
Rakastin nykiräppiä tuolloin, edelleen, Mobb Deepin tuotanto oli jokapäiväses soitos ja toi tuntu ihan älyttömältä et pääsis julkkaribileisiin.
Tunnel oli aika pahan paikan maineessa, osasitko odottaa etukäteen sitä?
Menin kyl aika hoomoilasena sinne, ei mitään ennakko-odotuksia. Tiesin toki et ku Nykis ollaa ja räppibileet ni salee tulee kyl kuumottavaa mut se vaan lisäs intoa päästä sinne.
Klubin ulkopuolella oli usein todella pitkät jonot ja paljon tappeluita. Miten jonottaminen omalla kohdallasi sujui, oliko klubille pääsemisessä mitään ongelmia?
27th Ave oli suljettu liikenteeltä poliisivartioin sen korttelin osuudelta kokonaan mis klubi oli. Metrin levyne käytävä oli eristetty kaiteilla kadun reunaan jota pitkin käveltiin monta sataa metriä kohti klubia. Paperit tsekattiin kaks kertaa matkalla, ovella kolmannen. Menin muistaakseni aika ajoissa paikalle ni säästyin pahimmalta jonolta, puolisen tuntia siinä taisin pykiä. Olin liikkeellä siis yksin. Tokan paperitsekin teki ystävällinen tummaihoinen poliisi joka katteli mua ja kysy et tiiänkö ihan varmasti mihin oon menossa. Vastasin et räppibileisiin. Se kysy et niin, mutta että tiedänkö mitkä bileet ja et siel on valtaosin vaan tummaihoisia gangstereita Queensistä et ootko nyt ihan varma. Sanoin vaan et tätähän täältä tultiin hakemaan, hymyilin ja jatkoin matkaa. Täs vaihees alko jo vähä kuumottaa.
Ovella oli aina todella tiukka turvatarkastus jengin yrittäessä tuoda aseita sisään, millainen se oli omalla kohdallasi?
Olin varannu iltaa varten muistaakseni 80 taalaa taskuun ja satasen sukanvarteen, just in case. Satanen piti kaivaa jo heti ovella koska sen verran maksoi sisäänpääsy. Lipun kun sain maksettua ni samantien kaks isoo äijää nakkas mut seinille ja bodycheck. Käski riisuu kamat pois. Huppari, kengät, lätsä, vyö, ne otti mun kengät ja repi niist nauhat veke, tutki lompakon ja kaikki resorit vaatteista. Nakkas mulle kamat sylii ja käski mennä keräilemään. En tiiä sainko valkosena jotain erityiskohtelua mut aika hurjalta tuntu. Siin vaihees tajusin et nyt ollaa diipeil spoteil.
Millaista sisällä oli?
Aulan jälkeen aukeni varsinainen sali. Se oli nimensä mukasesti pitkä tunneli jossa keskellä oli iso ovaalin muotoinen baaritiski, toisessa päässä tunnelia oli lava. Se oli pieni, laatikkomainen, ehkä 5 x 5 m flätillä. Klubilla oli silloin vielä väljää ja yritin olla mahdollisimman neutraali ulosanniltani ja päästä vaan meininkiin sisälle. Kävelin kohti baaritiskiä, siinä oli hyvin tilaa mutta juoman tilaaminen ei ollut helppoa, heiluttelin seteliä ja koitin saada baarimikon huomion kun samaan aikaan vasemmalta ja oikealta puski jengii iholle, visko vaan seteleitä tiskin yli ja nyki oma-aloitteisesti shamppanjapulloja mukaan… ”Can I get a beer please”, oli aika vaisua. Sain kuitenkin juoman ja huokaisin. Huh, sisällä ollaan, bisse kädessä, nyt sit röökille. Mut mihin. Toisessa päässä oli portaat yläkertaan jossa oli hyvällä tuuletuksella varusteltu röökimesta. Pumppailin Camelia ja tsekkailin ympärilleni. Vieressä istuva mimmi viimeisteli tuhdin bluntin ja oli sitä sit sparkkaamas. Rohkaisin mieleni kun mietin et pitäähän tästä saada kaikki irti, eli pikku paffisäädöt kehiin. Kysyin mimmiltä et miten menee, ja et hyvä meininki et odotan keikkaa mut mistähän sais tollasen bluntin. Päästiin yhteisymmärrykseen, se sparkkas sen mulle ja hymyili perään. Bluntin puolivälin jälkeen tuli poke yläkertaan ja sain Magliten valokeilan naamaan saatesanoin: ”You smokin’ weed up here, you have to get the fuck outta here”! Järkytyin, mietin et oliks tää keikka täs, kaikki vaa vilis mielessä… Kunnes tovin päästä valokeila siirtyi pois kasvoiltani ja spreijjas seinää kiertävät sohvat. Joka jätkä oli tuutti huulilla ja vaan valkuaiset loisti, sillon tajusin et mulle vaan vittuiltiin.
Sit se mimmi sano jonku ajan päästä et nyt lähetään alakertaan, ei mulla oikein ollu siihen mitään sanottavaa, olin saanut kutsun. Chronic toimi. Matkalla piipahdin unisex-vessassa, täytyy sanoa et joskus on tullu kusi helpomminkin. En ollu varma miten reissu päätyisi.
Vessan jälkeen bongasin mimmin siit edustalta ja lähettii kävelee keskemmälle. Vastaan käveli lyhyehkö mies mustissa kuteissa, viis bodyguardii mukana. En oikein uskaltanu kattoo mut olin melko varma et se oli Ice Cube. Pitäs varmaan jotenki varmistaa herralta oliks se keikalla, jääny vähä itteeki vaivaamaan. Seuraavana käytävällä tuli vastaan dude joka rullas sikarin käärettä auki ku hidastetussa filmissä, käärmeennahkaiset puvunkengät, käärmeennahkahousut, stetsoni takaraivol ja puvun liivi auki, ilman paitaa, himmeet ketjut kaulassa, kalju. En tiiä kuka oli mut ei vaikuttanu ihan turhalta jätkältä. Jos joku tietää kuka sporttas snakeskin-kuosii tuolloin ni voi valottaa. DMX?
Mimmi pyyti mua tanssimaan ja minähän menin. Koitin siinä parhaani mukaan vetää muuveja kun se tokas mulle et: ”you ain’t doin’ yo thang at all, dance like you were fucking me”, siinä vaiheessa twerkkauksesta ei ollu paljon puhuttu ku räppibiiseissä, work it, work it, work that ass. Heitti kädet lattiaan ja alko pyörittää persettä mun munissa, olin vitullisessa paiseessa, koitin pysyä kasassa ku jengi ringis meidän ympäril huutaa ”kill whitey”, ”kill whitey”… En tiennyt pitikö mut tappaa tanssilla vai ihan oikeesti… Tässä vaiheessa klubi oli tupaten täynnä, tuhansia räppipäitä, valkoihoisia siellä oli alle kymmenen.
Selvisin siitäkin ja mimmi esitteli itsensä, hän oli nimeltää Fataya, Queensistä. Kirjotti puhelinnumeronsa nenäliinaan ja pyyti käymään seuraavana päivänä Queensissä sen mestoilla, tiesin sillon jo etten uskaltaisi lähteä.
Millaiset muistikuvat jäi itse keikasta?
Keikka alkoi ja lavaa reunusti mustissa nahkatakeissa henganneet jääkaappipakastimet. Tunnelma oli todella tiivis ja räjähdysalttiin oloinen. Lavalta lenti shamppanjaa ja joku tyyppi yleisöstä päätti heittää pullon lavalle. Samalla sekunnilla mut taklattiin sivuun ja mustii nahkatakkeja vaan vilisi. Varmaan kuus äijää nappas sen pullonheittäjän kantoon ja hävis yhtä nopeesti ku ne oli tullukki.
Tykkejä biisejä toisen perään ja sit tuli Keep It Thoro. ”Before you move on it, put jewels on it, who want it?” ja Prodigy heilutti ketjujaan, ne lipes sen kädestä ja keikka keskeytetiin siksi aikaa et korut saatiin takas.
Miten hukkasit ajokorttisi?
Poistuin klubilta keikan jälkeen, katu oli edelleen suljettu. Viereisellä kadulla kytät tutki jotai dudee joka nojas kädet urheiluautoo vasten, katolla oli käsiase. Moikkasin ja kiitin sitä ystävällistä poliisia jonka kanssa juttelin menomatkalla, ”gonna remember this forever”. Taksi hotellille ja ulko-ovella huomasin ettei hotellin ovikorttia ollut missään. Portieeri tuli avaamaan ja kysy papereita, eipä ollu enää ajokorttiakaan. En tiedä missä vaiheessa ne oli hävinny, sisäänmenotarkastuksen yhteydestä ne otin kuitenkin mukaan, sen muistin. Selvitin tilanteen, sain uuden kortin ja pääsin nukkumaan.
Kävitkö samalla matkalla missään muissa vastaavissa lokaatioissa?
Kyl toi jäi reissun ainooks hiphop-menoks. Vähä vaatekaupoilla ja katu blanketeiltä ceedeetä, muun muassa E.M.S. Game over -mixtape joka oli just julkastu kuukautta aiemmin ja jonka sisältöä ei oltu vielä Suomessa paljon nähty tai kuultu. Levyltä kuulin ekaa kertaa M.O.P.:n Cold As Ice -biisin.
Tiedätkö Suomesta ketään muita jotka olisivat käyneet Tunnelin hiphop-bileissä?
En tiedä ketään kuka siel ois käyny. Salee kyl jonku kans oon joskus jauhanu et ois käyny kans siel…
Spinoff-kappaletta odotellessa… Onko mieleesi jäänyt jotain siellä kuultuja träkkejä jotka nyt kuunneltuna vievät suoraan takaisin Tunneliin?
Keep It Thoro on biisi joka vie mut kyl ihan suoraan sinne!
