Son of Velkala -albumin julkaissut Timo Pieni Huijaus tunnistaa yleisönsä, ja siksi levy nyökkää kohti vanhan koulukunnan suomiräppiä.
Neljätoista vuotta. Niin kauan on kulunut siitä, kun Timo Pieni Huijaus eli Timo Juhani Snellman julkaisi edellisen levynsä. Se oli nimeltään Kaikki loppuu, ja se ilmestyi Rähinän kautta.
Asiat eivät loppuneet, mutta moni asia muuttui. Rähinän julkaisutoiminta esimerkiksi on siirtynyt Kaiku Entertainmentille, jonka toimitiloissa Kruununhaassa tapaan Snellmanin syksyisenä perjantaina.
– Edellisten levyjen jälkeen vietin taiteellista vapaata, kunnes päätin, että no niin, nyt mä teen uutta. Mutta tahti oli aika verkkainen, Snellman sanoo.
Syyskuun 25. päivä ilmestyneen Son of Velkala -albumin kappaleet ovat syntyneet viimeisten neljän vuoden mittaan. Sinä aikana Snellman myös kiinnitettiin Team Agencylle, ja hän keikkaili dj Loasteezen kanssa enemmän kuin moneen vuoteen.
– Loasteezekin tavallaan pumppasi ilmaa renkaisiin tässä hommassa. Keikkaillessa tuli fiilis, että kiva esittää uusia biisejä, ja siitä liekki kasvoi, Snellman sanoo.
Vuosi sitten syyskuussa Timo Pieni Huijaus julkaisi ep:n nimeltä Son of Velkala Pt. 1, jonka kappaleet päätyivät myös uudelle albumille. Albumilta löytyy muutamia muitakin aiemmin julkaistuja singlejä, kuten Legacy ja Tiili.
– Levy tuntuu kuitenkin eheältä, koska kaikkiin biiseihin on ammennettu hyvin samasta laarista. Sanoin mun A&R:lle, että mulle on tosi tärkeää saada tehdä levy valmiiksi, jotta saan sulkea oven viimeisten viiden, kuuden vuoden aikana tehdyltä musiikilta. Osaan päästää siitä irti vasta nyt.
Legacy-kappale ilmestyi kesällä 2024, ja siinä vierailee Kube ja Kalle Kinos. Tuotanto on Jonivelin käsialaa. Moni on kokenut kappaleen jääneen liian vähälle huomiolle, Snellman sanoo.
– Sellaista palautetta on tullut, mutta musta itsestäni tuntuu, että biisi on tavoittanut juuri oikeat ihmiset. En seuraa numeroita, vaan keikat kertovat mulle paljon enemmän siitä, mitä urallani tapahtuu. Se kaikki on ollut pelkästään positiivista tässä viimeisten vuosien aikana.
Keikat kertovat TPH:lle paljon enemmän kuin numerot.
Anna Ikäheimonen
Kappaleita olisi riittänyt julkaistavaksi paljon enemmänkin, mutta osa niistä kuului niin selkeästi toiseen aikakauteen, että ne jäivät toistaiseksi pöytälaatikkoon. Monet niistä Snellman teki tuottaja-muusikko Juho Rajan kanssa.
– Ne olisi pitänyt julkaista kauan sitten, koska nyt en ole enää samassa paikassa mieleni tai minkään muunkaan suhteen.
Ehkä ne ilmestyvät myöhemmin jonkinlaisena Nasin The Lost Tapesin henkeä mukailevana könttänä, Snellman toteaa.
Monen sukupolven levy
Timo Pieni Huijaus käsittelee monissa Son of Velkalan biiseissä suomihiphopin kehitystä sekä omaa asemaansa ja sen merkitystä eri aikakausina. Miten Snellman kokee roolinsa juuri nyt, katsoessaan taaksepäin kohti 25-vuotista uraansa räpin parissa?
– Me emme olleet ensimmäisiä, jotka tekivät suomiräppiä, mutta olimme mukana siinä buumissa 2000-luvun alussa. Alussa en ollut missään näkyvimmässä roolissa, mutta siitä lähtien olen tavallaan koko ajan vähän kantanut ja vienyt eteenpäin sitä suuntausta.
Snellman kokee toimineensa siltana silloisen aitopäät vs. valtavirta -jaottelun välillä.
– Yhdellä puolella oli underground, ja toisella Cheekit ja Elastiset ja nämä. Mä olen aina tullut toimeen molempien leirien kanssa. Olen kuullut paljon sitä, että Rähinää vihattiin, mutta mua, Jussi Valuuttaa ja Asaa oli ok kuunnella, Snellman sanoo.
Hän pitää edelleen kiinni kannastaan: ei pidä kategorioida, eikä pidä syrjiä. Onneksi jyrkistä jaotteluista on nykyään liikuttu eteenpäin, Snellman sanoo.
Timo Pieni Huijaus on toiminut siltana ug-räpin ja valtavirran välillä.
Anna Ikäheimonen
Son of Velkala -albumin soundimaailmassa on paljon viittauksia 2000-luvun alun Rähinä-tuotantoon. Osa levyn sampleista on odotellut Snellmanin koneella kymmeniä vuosia.
– Ymmärrän, millainen mun kuuntelijakunta on. Halusin tarjoilla tietyllä tapaa vanhempaa otantaa. Musiikki myös kiertää sykleissä, ja monet nuoremmat tuottajat ovat kommentoineet levyn kuulostavan yllättävän freshiltä tähän päivään.
Koska Snellmanilla ei ole tarvetta yltää kaikkien korviin, menneisyydelle kumartaminen oli tarkoituksellista.
– Jos yrittäisin tehdä samaa kuin nuoremmat artistit, se ei kuulostaisi luonnolliselta. Tiedän jalustani, ja haluan tarjoilla sitä.
Nuoremmasta sukupolvesta puheen ollen albumilla vierailee Röge, jonka tekeminen tosin nojaa suomiräpin perustuksiin, Snellman huomauttaa. Kun Snellman kuuli Rögen toukokuussa ilmestyneen debyyttilevyn 69,9 FM, hän lähetti Rögelle viestin, jossa kehui hänen kuuluvan Suomen viiden parhaan rap-kirjoittajan joukkoon tällä hetkellä. Viestittely johti lopulta yhteisen AIAA-biisin tekemiseen.
– Jos levy lähti torstaina digiputkeen, niin mä olin edeltävänä perjantaina kysynyt Sakelta [Aalto], että onko biitti käytettävissä. Samana päivänä kysyin Rögeltä, että ehtiikö se kirjoittamaan, ja lauantaiaamuna sain häneltä värssyt. Maanantaina biisi oli valmis.
Sama juttu oli esimerkiksi levyllä feattaavan Tiia Karoliinan, Uniikin ja Graciaksen kohdalla – kaikkien verset syntyivät päivässä tai parissa.
– Ne ovat helvetin hyviä siinä, mitä ne tekevät. Mutta on tuolla paljon nuoria tyyppejä, joiden kanssa tekisin mielelläni musaa, ja varmasti tuleekin tehtyä.
Snellmania pyydettiin vastikään mukaan biisiin, jossa olisi hänen lisäkseen muitakin hänen ikäisiään ja hieman nuorempia artisteja. Tarkoituksena oli käsitellä mennyttä aikaa siitä näkökulmasta, että suomiräppi voi ennen paremmin.
– Olen sanonut sellaista itsekin, mutta katsoessani asioita laajemmin olen ymmärtänyt, että olisi pitänyt olla turpa kiinni. Setämäisyys ei toimi.
”Monet nuoremmat tuottajat ovat kommentoineet levyn kuulostavan yllättävän freshiltä tähän päivään”, Timo Pieni Huijaus sanoo.
Anna Ikäheimonen
Albumin nuorinta sukupolvea edustaa Snellmanin lapsi, jonka puhetta ja räppäämistä kuullaan Intro– ja V-Skit -biiseissä. Freestyle ja biisien keksiminen on jo pitkään ollut hänessä läsnä, Snellman kertoo.
– Hän on verbaalisesti lahjakas ja käyttää paljon hienoja sanoja, joita hänen ikäisensä eivät välttämättä muuten käytä. Levyllä kuultava räppi on hänen omaa käsialaansa. Hän tuli kerran päiväkodista kotiin ja räppäsi tuon räpin, eli en ole laittanut yhtään ainutta sanaa hänen suuhunsa.
Itse nauhoitushetki kesti yhteensä noin kolme minuuttia, ja suurin osa sessiosta jäi pois levyltä.
– Siinä oli niin paljon tavaraa. Hän vain puhuu ja puhuu ja puhuu, Snellman hymyilee.
Pohjavireenä rakkaus
Levyllä kuuluu rakkaus. Selkeimmin se näkyy Snellmanin kumppanille omistetussa Rakkauslaulu-kappaleessa, mutta se on läsnä myös eräänlaisena pohjavireenä. ”Nykyään levitän vaan rakkaut, ja tärkeintä ei oo olla oikees vaan saada oikee vastas”, Snellman räppää All City -kappaleessa.
– Jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää, mutta se täytyy jollain tavalla kaivaa sieltä ulos ja sitä täytyy vaalia. Paljon helpompaa on saada ihmisestä esiin negatiivisuutta. Toinen suunta on pidempi ja kivikkoisempi, mutta kyllä mä haluan uskoa siihen, että tämä maailma ei ole niin paska paikka kuin miltä se osittain vaikuttaa.
Nykypäivänä huonot uutiset kulkevat salamannopeudella, mitä vastaan Snellman haluaa taistella kynsin ja hampain. Kun emme somessa viestitellessä näe toistemme ilmeitä tai tunne toisistamme huokuvaa energiaa, emme myöskään pysty vaikuttamaan toistemme mielipiteisiin yhtä helposti kuin kasvokkaisessa kanssakäymisessä.
– Mulle eniten selkärangasta tuleva keino käsitellä tuollaista on nimenomaan kirjoittaa biisejä. Ruodin monissa kappaleissa samaa asiaa, eli toivoa. Mutta koska en voi kirjoittaa kymmentä biisiä täysin samasta suunnasta, mun täytyy herätellä kuuntelijaa eri kanteilta.
Jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää, väittää Timo Pieni Huijaus.
Anna Ikäheimonen
Pelkkä sormen heristely vääryyksien kohdalla ei riitä, vaan sen lisäksi pitää tarjota ratkaisuja, Snellman sanoo. Myös mustavalkoisuus on pahasta, sillä liikahdukset kohti hyvää eivät tapahdu nopeasti. Sosiaalisen median ympäristöt paitsi kärjistävät keskustelukulttuuria, myös kannustavat ihmisiä esittämään itsestään versiota, josta he kuvittelevat muiden pitävän.
– Ihan sellaista artistiminän rakentamista. Mullakin on varmasti ollut sellaisia vaiheita jossain kohdassa uraa. Olen suostunut biiseihin, joihin sanoisin nykyään ei, vaikka niiden tekeminen voisi olla taloudellisesti järkevää. Viimeistään keikoilla huomaa, mitkä biisit eivät ole sataprosenttisesti mua.
Vastaavasti selkäytimeen jäävät sellaiset kappaleet, jotka on aikanaan tehty täydestä sydämestä. Snellman esitti muutamia sellaisia viime vuoden yhteiskeikoilla Elastisen kanssa.
– Jotkut biisit oli tehty 20 vuotta sitten, eikä niitä ollut esitetty ikinä. Niiden sisäistäminen ei varmasti olisi ollut nyt niin helppoa, jos ne olisi silloin tehty vääristä lähtökohdista.
Vääryyksistä ja vastuusta
Monissa Son of Velkala -albumin biiseissä puututaan erilaisiin epäkohtiin, ja välillä sanoitukset heilahtavat poliittisuuden puolelle. Uskooko Snellman, että musiikilla voi muuttaa maailmaa?
– Uskon. Jossain törmäsin sellaiseen sanontaan, että yhden kappaleen teksti on paljon vahvempi kuin tuhat eri puhetta. Se on lyhyt, kompakti asia, jota sä luuppaat uudestaan ja uudestaan.
Snellman nostaa esiin Avaimen Punainen tiili -biisin esimerkkinä vaikuttavasta musiikista. Vaikka Asa itse on suhtautunut samannimiseen albumiinsa kriittisesti ja jopa katuvasti, Punaisen tiilen suunnatonta merkitystä on mahdoton kieltää.
– Mä väitän, että sillä biisillä on ollut paljon enemmän ja pitkäkestoisempaa vaikutusvaltaa kuin minkään puolueen yksittäisellä kampanjalla. Siksi peräänkuulutankin seuraavan sukupolven artisteille, että he käyttäisivät platformiaan mahdollisimman viisaasti.
Kepeydelle on toki paikkansa, eikä kaikki voi olla pelkkää paatosta, Snellman jatkaa. Mutta systeemissä on olemassa perustavanlaatuisia vääryyksiä, joita vastaan jokaisen tulisi asettua poliittisesta suuntautumisesta riippumatta.
– Ei kannata olla niin mustavalkoinen, vaan valmis keskustelemaan ja ymmärtämään muita. Sitä kautta voimme saada ihmiset lähemmäksi toisiaan tällaisissa asioissa. Mutta kun puhutaan ihmisarvosta tai ihmisten välisestä erilaisuudesta, niin silloin en kyllä enää ymmärrä, miten kukaan voi nostaa toisen eriarvoiseen asemaan.
Syyskuussa Suomen räppikentällä keskusteltiin vilkkaasti Slikin ja Korelonin esiintymisestä yrittäjä ja pokeripelaaja Ossi Ketolan meet & greet -tapahtumassa. Ketola on jakanut sosiaalisessa mediassa avoimen rasistisia näkemyksiään, ja osallistunut Sinimustan liikkeen kulkueeseen.
Sliki ja Korelon pahoittelivat tapahtunutta jälkeenpäin, mutta Sliki sai siitä huolimatta rap-artisti Rekamilta lujaa kritiikkiä. Se sai kaksikon julkaisemaan Rekamille kohdistetun dissibiisin, johon Rekami vastasi samanmoisella.
– Mä tiedän, että he eivät varmasti kannata tämän puolueen aatteita, Snellman sanoo viitaten Slikiin, Koreloniin ja Sinimustaan liikkeeseen.
– Mutta siinä vaiheessa, kun Rekami otti kantaa, niin olisin henkilökohtaisesti ollut hattu syvällä kourassa enkä olisi yrittänyt puolustella itseäni. Virhe on tehty, ja silloin pitäisi ottaa selkä suorana vastaan se mitä tulee. Ei ruveta osoittelemaan toisia sormella.
Snellman nostaa esiin myös rap-artisti Pyhimyksen ympärillä kesällä velloneen keskustelun, jonka seurauksena Tiia Karoliina esitti kappaleen nimeltä Mun lapsuuden idoli on pettymys Timo Pieni Huijauksen keikalla Downtown Calling -festareilla. Timo Pieni Huijaus korvasi festareilla keikkansa perunutta Pyhimystä.
– Tämä Pyhimys-asia, ei sitä pysty hyväksymään mitenkään. Kun Tiia soitti mulle tuon biisin ja kysyi, voiko sen julkaista, niin mä ajattelin, että voi ja pitääkin. Noista asioista ei pidä olla hiljaa. Jos voin omalla keikallani antaa buustia ihmisille, jotka nostavat esiin vääryyksiä, niin teen sen enemmän kuin mielelläni.
Snellman ei kuitenkaan halua käsitellä asiaa potkimalla, vaan peräänkuuluttamalla vastuunkantoa. Jokaisen pitäisi ymmärtää ja kantaa oma vastuunsa.
– Koska sitten tämä maailma menee todella vaaralliseen suuntaan, jos kaikkien asioiden annetaan olla. En halua sellaista maailmaa omille lapsilleni. Vaikka tämä Slikin ja Kortsun asia, niin se pitää selkeästi puhaltaa poikki ja todeta vääräksi, ettei siitä tule esimerkkitapausta hyväksyttävästä käytöksestä.
Palaamme takaisin aiemmin haastattelussa käsiteltyyn hyväntahtoisuuteen, sillä maailmaa tuskin muutetaan vihamielisyydellä.
– Sellainen ruokkii itse itseään. Siksi kieltäydyin siitä yhdestä possebiisin featista, koska en halua yleistää muutaman ihmisen negatiivista mielipidettä nykysuomiräpistä. Silloin kun me aloimme 2000-luvun alussa tehdä musiikkia, niin kyllä meidän edeltäjämmekin ajattelivat, että he olivat tehneet kaiken oikein. Mutta asioiden pitää antaa kehittyä, jotta ne menisivät eteenpäin.