Olli Antonion mutkainen tie soolouralle

Olli Antonio on yksi suomiräpin lupaavimmista nousevista nimistä.
Tapsa

Eilen uuden Omis maailmoissani -singlen julkaissut Olli Antonio on kulkenut vaiherikkaan tien syrjäytymisvaarassa olevasta nuoresta oman paikkansa löytäneeksi räppäriksi. Klangi tapasi parhaillaan toista sooloalbumiaan työstävän artistin Högin studiolla Helsingin Kruununhaassa.

Olli Antonion viimeinen vuosi on sujunut tiiviisti täällä. Studion uumenissa. Syksyn 2017 aikana häneltä ilmestyi kolme singleä ja yksi musiikkivideo. Maaliskuussa 2018 julkaistiin hänen virallinen debyyttisoolonsa ”De Puta Madre”, joka sai positiivisen vastaanoton rap-piireissä. Keväällä hän vieraili myös Nikke Ankaran uudella albumilla.

Artisti, oikealta nimeltään Olli Karejoki, ei kuitenkaan jäänyt kieriskelemään kollegojen kehuissa. Päinvastoin, hän jatkoi välittömästi uuden materiaalin purkittamista ja voisi halutessaan pudottaa vaikka heti toisen pitkäsoitollisen verran uutta musiikkia. Luomisprosessin keskeltä hänet on saatu lähinnä keikoille, joita on ollut niin festareilla (mm. Seinäjoki Hip Hop Festival, Kaupungin Äänet) kuin myös klubeilla (esim. Escape, Kerubi, Union).

– En mä oikein tee muuta kuin musaa tällä hetkellä. Ehkä mun kannattais hankkia joku harrastus, Karejoki nauraa ja jatkaa.

– Mä oon sen verran kärsimätön luonne, että teen biisit tosi nopeasti valmiiks. Todellisuudessa niihin vois upottaa vielä paljon enemmän aikaa, mut mä haluan saada aina ne mahdollisimman äkkiä jaloista pyörimästä. Näen asian muutenkin niin, että biisin pitää syntyä luonnostaan. Jos mä rupean hinkkaamaan ja miettimään jotain biisiä liikaa, ei siitä tule lasta eikä paskaa.

Lahti ku Twin Peaks

Eri medioissa olleiden haastatteluiden pohjalta tiedetään entuudestaan, että Olli Antoniolla on isänsä puolelta myös espanjalaiset juuret, hän on tullut aiemmin tunnetuksi punkimman Negatiiviset Nuoret -yhtyeen riveistä ja kuinka agentuurina toiminut Hög perusti hänen signaamistaan varten oman levy-yhtiön.

Artistinimen takaa löytyvästä Olli Karejoesta sen sijaan ei tiedetä juuri mitään. Noin tunnin juttutuokion aikana hän keskustelee asioista ja ihmisistä tätä taustaa vasten yllättävän suorapuheisesti, välillä ikkunasta merelle päin vilkuillen. Ensimmäisenä paljastuu, ettei 25-vuotias räppäri ole suinkaan alkujaan Lahdesta kuten oletin.

– Synnyin Helsingissä. Mun vanhemmat eros kun olin tosi nuori ja sen jälkeen asuttiin mutsin kanssa kahdestaan Hakaniemessä jonkin aikaa. Äiti kuitenkin kelas, että lapsen on parempi kasvaa maalla ja me muutettiin pois täältä. Mahtaa varmaan kaduttaa, räppäri kertaa pilke silmäkulmassa.

Koulu ei ole kiinnostanut Karejokea koskaan. Ala-aste sujui takapulpeteissa piirrellen ja sen ajan mp3-soittimilta musiikkia kuunnellen. Yläasteella hän myöhästeli tunneilta omien sanojensa mukaan niin rutiininomaisesti, ettei hänelle lopulta vaivauduttu enää antamaan edes jälki-istuntoja. Peruskoulun jälkeen Karejoki kokeili muutamaa eri ammattikoulua sekä iltalukiota.

– Peruskoulun jälkeen aloin pyörimään Lahessa. Periaatteessa asuin mun frendin sohvalla ja kasaannuttiin isolla porukalla tekemään sessareita pöllityille biiteille joka päivä. Iltalukiosta ei tullut mitään, kun yleensä jengi valui mestoille valitsemaan biittiä samoihin aikoihin kun mun ois pitänyt lähteä tunnille. Alkoi päivittäinen hiisaaminen. Meistä joidenkin kohdalla varsinainen musiikin tekeminen jäikin sit hiljalleen vähemmälle, kun haluttiin vaan blaadata aamusta iltaan.

– Siinä sivussa pääsi kehittymään myös pienimuotoinen alkoholiongelma, koska koin ettei Lahdesta oikein löytynyt muutakaan tekemistä mulle, vaikka todellisuudessa ois varmaan pitänyt vaan keskittyä tähän musahommaan. Olin oikeastaan kännissä viis päivää viikosta. Maanantait ja tiistait pysyin himassa, koska baareissa ei liikkunut niinä päivinä juuri ketään, yrittäen kirjoitella darrassa jotain lyriikoita.

Pinkkei elefanttei

Olli Antonio pääsee vauhtiin kertoessaan menneisyydestään. Samaan aikaan Högin studiotilojen toisessa tarkkaamossa viimeistellään eri ryhmän toimesta uutta pop-biisiä kuntoon. Kontrasti ikkunan läpi näkyvän huolettoman studiosession ja edessäni istuvan Ollin selonteon välillä on melkoinen.

Häntä ei näytä kiinnostavan, vaikka viereisen huoneen jengi kuulisi kaiken mitä puhutaan. Naarmuttuneen iPhoneni sanelimelle tarttuu mm. kuvailua vuoden 2013 kesästä, jolloin parikymppisistä kaveruksista koostunut lauma täytti kalenterinsa lähinnä juomalla kiljua Lahden puistoissa.

– Mun frendi oli kehitellyt jonkun överireseptin, millä siitä (kiljusta) sai lopulta aika hyvänmakusta. Jengi kävi hakemassa osarilla iPhoneja puhelinkaupoista ja sit oli joku jäbä, kelle ne aina pystyi myymään. Anttilastakin sai silloin osamaksulla ostettua mitä vaan. Kaveri hankki sieltä kalleimman mankan mitä löytyi, se paino niin vitusti, et aina sai vääntää kuka sitä paskaa kantaa.

Kuten arvata saattaa, porukka ei suoranaisesti pursunnut unelmavävyehdokkaita, joten kesän edetessä parisuhteet joutuivat koetukselle. Olli kertoo ystäviensä kommuunista, jossa käytännössä pelattiin Pleikkaria, väijyttiin leffoja ”myssyissä”, tehtiin tyhmiä hankintoja ja lopulta ajauduttiin häädön kautta talousvaikeuksiin.

Hiljalleen alkaa hahmottua, minkä takia räppärin esikoislevy ”De Puta Madre” ui lyriikoiltaan melko tummissa vesissä. Karejoen mukaan kaverit ovat saaneet velkansa jo maksettua ja elävät nykyään ihan normaalia perhe-elämää, mutta tarinoiden perusteella toisinkin olisi voinut käydä. Etenkin vuoden 2015 kuluessa kierre tuntui syventyvän entisestään.

– En oikeastaan muista miten ja miks, mutta olin silloin jotenkin ajautunu uusiin porukoihin, missä sekoilu oli tyyliin päivittäistä. Aika nopeasti siinä sit huomas, et on ikään kuin huumeiden ympäröimänä, vaikka itse oikeastaan seurasin sitä meininkiä lähinnä vinkkupullo kädessä vierestä. Musta tuntuu et jos jonkun kaveriporukan ainoa yhdistävä asia on päihteet, niin siinä on aina valmis resepti kaaokselle.

Vastaanottokeskuksesta Rähinälle

Vuoden 2015 syksyllä Karejoki tunsi olevansa henkisesti niin solmussa ja niin sanottujen normaalien ihmisten arjesta sen verran syrjäytynyt, että elämään oli pakko saada jonkinlaista rutiinia. Skarppaus tapahtui yllättävällä tavalla.

– Pääsin sellaiseen suojatyöpaikkaan ja sitä kautta Lahden vastaanottokeskukseen jakamaan ruokaa, kun silloinen ”pakolaiskriisi” oli just alkanut. Samalla kun olin siellä töissä, päätin lähettää yhden vanhan Negatiiviset Nuoret -demon (Mä oon niin ruma) paikalliseen levyraatiin ja jotenkin sitä kautta meille tarjottiin lopulta levytyssopparia Rähinältä.

Karejoki bändikavereineen tarttui tarjoukseen ja jätti duunit vastaanottokeskuksessa. Erityisesti singlet Mä oon niin ruma sekä Mutsi päätyivät mm. YleX:n soittoon. Bändi julkaisi albumin huhtikuussa 2017, esiintyi esimerkiksi Ilosaarirockissa ja päätyi hämmentävästi soimaan myös Citymarketin TV-mainoksen taustalle. Sen jälkeen kokoonpano on kadonnut vähin äänin Rähinä Recordsin rosterista.

– Olihan se jotenkin ironista, että ollaan ylipäätään oltu Rähinällä. Käsittääkseni kaikki meidän asioita hoitaneet ihmiset aloittivat työskentelynsä lafkalla vasta hetkeä ennen kuin meidät signattiin. Kukaan heistä ei myöskään työskentele siellä enää tällä hetkellä. Sen takia mulle on jäänyt vähän sellainen fiilis, että vaikka meidän levy tuli Rähinän kautta, me ei ikään kuin oltais ikinä oikeasti oltu siellä kirjoilla.

– Niiden ekojen julkaisujen jälkeen aloin aika nopeasti vihaamaan baareja, ellen mä sit ollu itse esiintymässä. Muutaman farssin (esiintyminen reippaassa kännissä) jälkeen keikoilla dokaaminen jäi myös aika nopeasti pois kuvioista. Rata-meininkiin kuuluu aika paljon sellaista typerää romantisointia, mikä on kyllä jostain syystä edelleen läsnä mun lyriikoissa, vaikka elän aika skarpisti tällä hetkellä. Veikkaan, että riisun pikku hiljaa noi jutut pois teksteistä. En enää jaksa oikein katsella edes normiduunareita, joille viikonloppu selvin päin on niin iso saavutus, että niille pitäis ojentaa joku mitali siitä. Aika ironista peilaten siihen elämään, mitä vielä muutama vuosi sitten elin…

Artisti on puhunut niin suureen ääneen menneistä, että on vaikeaa tulkita retosteleeko hän taustallaan ylpeästi vai avaako hän nuoruusvuosia enemmän katuvaisena. No, miten on?

– No, en mä nyt ehkä ekana mitään tarinoita noilta ajoilta menis kertomaan tuleville vuokranantajille tai appiukoille, mut en mä mitään myöskään toistaiseks kauheasti häpeile. Enemmän oon ylpeä siitä, millaseks oon tulossa kuin siitä mitä oon joskus ollut, Olli Antonio muotoilee.

Lukittuna omis maailmoissani

Haastattelun lomassa Karejoki kuunteluttaa uusia kappaleitaan, joiden joukossa Omis maailmoissani -single. Kappale tulee löytymään tulevalta, vielä nimeämättömältä toiselta soololevyltä.

– Tää taitaa olla mun ensimmäinen soolobiisi, mikä lähti oikeastaan vain (tuottaja) Räxän biitistä. Räxä teki taustan puolivahingossa sen jälkeen, kun oltiin koitettu tehdä yhteen toiseen kappaleeseen biittiä. Innostuin instrusta niin paljon, että lähdin heti himaan kirjoittamaan tekstiä. Singlehän kertoo siitä, että oon tällä hetkellä hyvin pitkälti lukittautunut himaan kirjoittamaan uutta levyä eikä mua oikeastaan kiinnosta yhtään mitä tuolla ulkona tapahtuu, Olli Antonio taustoittaa ja viittaa kohti ohikulkevaa Pohjoisrannan liikennettä.

– Mä oon aloittanut vääntämään sitä (seuraavaa levyä) jo pari kertaa uudelleen. Mietin ehkä aluksi liikaa sitä, millä kulmalla lähden tekemään ja nyt mä oon vaan päättänyt yksinkertaisesti tehdä sen kelaamatta enempää. Pyrin siihen, että äänitän yhden uuden biisin joka viikko.

Esikoislevy ”De Puta Madre” sisälsi vahvoja trap-vaikutteita, mutta poikkesi tyyliltään täysin muista uuden aallon räppäreistä erityisesti kirjoitustyylin myötä. Uusien kappaleiden perusteella Olli Antonion oma ääni on erottumassa ja löytymässä vieläkin vahvemmin. Toisen studioalbumin on määrä ilmestyä vuoden 2019 aikana.