Stallion on aikamatka Melon lähes vuosikymmenen mittaisen uran läpi.
MELO
Stallion
Aktive Entertainment
Suomirapin konkari Melon katalogi täydentyi perjantaina 20. maaliskuuta julkaistulla Stallion-albumilla. Levyä edeltäneet singlet, Käännä Se Kovemmal, Turisti (feat. Turisti) sekä Oulu antavat esimakua melomaista melankoliaa mukailevaan äänimaailmaan. Stallionin soidessa saa kuulla myös aikaisemmilta levyiltä tuttujen, kirkkaiden synastemmojen sivaltavan läpi jyrisevän trap-perkussion. Autotune-painotteiset, itsereflektoivat vokaalit ovat niin ikään tyypillistä Meloa, mutta kokonaisuutena Stallion on kokonainen. Se muodostuu laaja-alaiseksi kuuntelukokemukseksi, jossa Melo vahvistaa ja sinetöi statuksensa suomimusiikin merkkihenkilönä.
”Mitä ikin käykään, mä tiiän mä tuun selvii,
Käyny läpi helvetin ennenki”
Näillä sanoilla alkaa Stallion-albumi. Menneisyyden mutkat ovat vahvasti esillä Melon musiikissa mutta pahimmat vaikeudet lienevät nyt takanapäin, vaikka yhä tuoreessa muistissa. Levyn tarina alkaa nykyhetkestä, palaten kuitenkin artistin uran alkuvuosille, FREDA4EVA-eraan.
”Hahmotuskyky huono ku on nuori ja persauki,
Virheit on vaikee huomaa ku on sokaistunu vauhist”
Stallionin toinen kappale, Totuus Sattuu on täynnä ensilevyjen nokkelaa sanattelua. On virkistävää kuulla pilkahduksia räppäävästä Melosta, jossa autotune-vapaat verset pitävät sisällään hullunkurisuutta, aitoutta. Tämä raa’ahko, menneitä muisteleva itseilmaisu muuttaa magnitudiaan, kun epärehdin bisnesmaailman muovaama nuori mieli kylvää kateutta. Kohteena tälle kaunalle oli Melon rinnalla vaikuttanut Ibe. Vertailu ja alemmuudentunne jäytää, ja tämän katkeruuden tunnistaminen ja siitä pahoitteleminen tuntuukin aidolta. Sama sanan säilä sivaltaa nyt aikuismaisempia aiheita. Real recognize real.
”Mä vihaan nähä sut tolleen
Sokee sun omalle arvolle.”
Täydellinen alkaa hurraahuudoilla. Tästä suosiosta nauttii nyt jo omanarvontunteensa takaisin hakenut Melo, joka kiertää ympäri Suomea. Energiaa löytyy ja laulu on taas FL Studion läpikäynyttä, jossa matalalla soiva ”goofy voice” kuullaan niin Stadissa kuin Oulussakin – myönnettäköön toimivasti. Hyperpopista shoegazeen siintävät soinnut sikiävät Melon mielen moninaisuudesta, jossa musiikkia muovaa artistin henkilökohtainen mielenmaisema, koetun kirjo.
Katso myös: MELO: Stallion – ei mikään peruspolle | #60 Taakka
”Ja ne heittaa mut vittu so what”
Omituinen äänimaailma ei tule yllätyksenä. Glo up –kappaleen biitti on monimutkaisen miellyttävä, jonka ymmärtää, kun mukaan tähän videopelimäiseen virtaukseen liittyy alan ammattilainen Koira. Tämä suomiskenen uusi tulokas sekä tähän kytkeytyvä D1vari on looginen pöytäkumppani, kun puhutaan tuotannosta, joka tihkuu alakuloista oman outouden omaamista. Seuraava sukupolvi tuo erilaista soundia suomiräppiin ja hyvä niin. Seuraavaksi siis vanhojen virtuoosien vuoro tuoda uusimmat ideansa korviimme.
Turisti (feat. Turisti) on räväkkä ja trappiteemoihin tarttunut ulostulo, jonka tekijät ovat – myönnettäköön – taiteilleet pitkään suomirapin aallonharjalla. Onkin mielenkiintoista huomata, miten kaksikon aikaisemmat kappaleet, kuten 1999COROLLA tai Harajuku tuntuvat jotenkin leikittelevämmiltä, huolettomammilta. Nykystatus on selkeä ja reppu selässä täynnä kahisevaa painaa tematiikan vaa’alla. Jostain tänne on tultu.
Kauas on päästy. Tom Ford -kappaleessa Melo jatkaa Stallion-statuksensa jähmettämistä materian kautta. Vaikka tämäntyylinen kerskailu ei ole rajoja rikkovaa suomirapille saati Melolle, se sallittakoon…
Tästä onnen huumasta Stallion kuitenkin kuulijansa hellittää, kun huumaavan hennon Chisun tähdittämä Ikuisesti tuo vielä kerran esille elämän ailahtelevaisuutta. Tässä epävarmuudessa tasapainottelu on hankalaa mutta toisaalta täynnä mahdollisuuksia kirkastaa omaa mieltä siitä, mikä on itselle sitä arvokasta ja rakasta. Mitä pitää tärkeänä.
Puolituntiseen mahtuu ura. Kokonaisuutena Stallion käy läpi ja kiteyttää Melon tähänastisen matkan, niin musiikin kuin muun elämän saralla. Albumin titteli Stallion on kerskaileva mutta tämän statuksen saavuttaminen on kaukana ruusuilla tanssimisesta. Laajan tunneskaalan avaava albumi onkin yllättävän koherentti kokemus. Vanhat vaikeudet on tosiaan selätetty, ja onkin mielenkiintoista nähdä, millaista uutta energiaa uusi levy ja sen myötä starttaava kiertue herättää kuulijoissa.
ARVOSANA: 4,2/5
Juttua korjattu 20.3. kello 14:38: Jutussa puhuttiin aiemmin virheellisesti Pehmoainosta, kun kyseessä oli Chisu.