Keikkaraportti: Skepta 2.0 – tältä brittimusiikin raskas sarja kuulostaa 2020-luvun kynnyksellä

Vimugraphy

Keikka oli grime-pioneerin toinen klubikeikka Suomessa.

Mitä? Skepta
Missä? The Circus, Helsinki
Milloin? 3.11.2019

Englannin monikulttuurillisesta musiikkikentästä kumpuava rapin alatyyli grime nautti Suomessa kovinta suosiotaan muutama vuosi takaperin. Parin vuoden aikaikkunalla kotimaisille keikkalavoille nousivat Stormzyn, Giggsin ja P Moneyn kaltaiset nimet. Yksi grimen kiistattomasti suurimmista ja ikonisimmista nimistä on kuitenkin onnistunut uudelleen ja uudelleen keräämään keikkapaikat täyteen päivästä ja sijainnista riippumatta.

Kyseessähän on tietysti Skepta, Tottenhamista kotoisin oleva 37-vuotias alan pioneeri. Sunnuntaina Skepta toi Helsinkiin Ignorance is Bliss -albumikiertueensa, josta oli kuhistu niin mediassa kuin puskaradiossakin pitkin kulunutta kesää ja syksyä. Viime metreillä iltaan julkistettiin mukaan kovassa nosteessa oleva AJ Tracey, jonka kanssa Skepta julkaisi kiertueen aikana yhteissinkun Kiss and Tell.

Brittimusiikin puskutraktorin suosiota ei sen enempää tarvinnut pohtia ennen keikkaa, kun tuhatpäinen yleisö jonotti käytännössä samaan aikaan The Circuksen edessä Helsingin ydinkeskustassa. Massivinen jono kierteli ja kaarteli ovelta Narinkkatorin kautta Kampin kauppakeskuksen sivuoville asti. Jonossa kuului vuoronperään illan tähden vanhempaa ja uudempaa tuotantoa matkakaiuttimista soitettuna, kun janoinen yleisö paleli sisäänpääsyä odotellessaan.

Syy suosioon on varsin yksinkertainen: Skepta julkaisi aiemmin tänä vuonna erään vuoden mielenkiintoisimmista levyistä. Ignorance is Bliss -nimeä kantava albumi otti etäisyyttä artistin perinteisempään tyyliin tehdä musiikkia, pitäen kuitenkin samalla kiinni hänen ikonisesta soundistaan. Grimestä tutuksi tullut artisti näytti osaavansa tehdä myös perinteisempää ja ajan hermolla ratsastaa räppiä, joka sytyttää grimestä piittaamattomankin kuuntelijakunnan. Lisäksi mies on viime aikoina tehnyt runsaasti vierailuja toisten artistien kappaleissa, joista tunnetuin lienee yhdysvaltalaisräppärin A$AP Rockyn Praise The Lord (Da’ Shine). Ei siis mikään ihme, että tuhatpäinen jono sinnitteli kylmässä illassa kuin jaossa olisi ollut ilmaisia ämpäreitä.

Jonon ohi päästyäni olin lähes varma, että illan ensimmäinen esiintyjä ei tule aloittamaan ajoissa. 1500 ihmisen saaminen kahden järjestyksenvalvojan ohitse ei ole mitenkään helppo tehtävä, joten asennoiduin myöhästyvään aikatauluun jo valmiiksi. Niin tuntui asennoituvan moni muukin ovella käytyä puheensorinaa kuunnellessani.

Illan löi käyntiin Skeptan hypemanina tunnettu Shorty, joka on ollut mukana aiemmillakin Suomen-keikoilla. Hypeman esitti DJ Maximumin avustuksella lähinnä covereita tunnetuista grime- ja garagehiteistä, jotta ulkona tapittanut yleisö saataisiin viritettyä pikkuhiljaa ensimmäistä liveä varten. Yleisö pysyi vielä tässä vaiheessa yllättävän hiljaisena, vaikka tarjottimella olikin varmoja bängereitä peräjälkeen. Viimeisetkin katsojat huusivat kuitenkin hetken päästä innoissaan, kun lavalle kuulutettiin seuraava nimi.

Huutomeren saattelemana lavalle asteli AJ Tracey, Länsi-Lontoota reppaava kymmenkunta vuotta pääesiintyjää nuorempi brittiräppäri. Hänet on voinut nähdä Suomessa kaksi kertaa aiemminkin; ensin vuonna 2017 Tampereen Valoa-festivaaleilla sekä Valkoisessa Salissa yhdessä P Moneyn kanssa saman vuoden joulukuussa. Tuolloin ainoastaan Secure The Bag! –debyytti-EP:nsä julkaissut tekijä oli huomattavasti tuntemattomampi kuin tällä kertaa.

Sittemmin esikoisalbumillaan ja Ladbroke Grove -megahitillään valtavirran tietoon noussut brittiräppäri nostatti illan tunnelmaa hienosti. AJ Tracey ei antanut suomalaisille mitään armoa – intensiivinen setti antoi selkeän käsityksen artistin taidoista uusien ja vanhempien kappaleiden muodossa. Varsin monotoninen tapa esiintyä ei jollain oudolla tapaa tuntunut haittaavan, kun settilista ei antanut aikaa pitää hengähdystaukoja. Myös lavapresenssistä oli helposti huomattavissa artistin kehitys. Kauas ollaan tultu edellisistä keikoista kotimaassamme, vaikkei niissäkään mitään vikaa varsinaisesti ollut. Aiemmin mainitun Kiss and Tell -sinkun puuttuminen settilistasta antoi toivoa tämän yhteiskappaleen kuulemisesta Skeptan setin aikana.

AJ Tracey on monessa mielessä todella paljon samoja kaavoja mukaileva artisti kuin Skepta. Grimestä perinteisempään räppiin ja jopa trappiin nykyään musiikkiaan vääntelevä AJ antoi tänä vuonna julkaistulla debyyttialbumillaan ajankohtaisen katsauksen siihen, miltä brittimusiikki kuulostaa nykypäivänä: grime on ottanut täysin uusia muotoja kuluneiden muutaman vuoden aikana. Artisti julkaisi myös hiljattain Cat Pack -singlen, jonka trappimainen soundi rikkoo genrekäsityksiä entisestään. Tässä mielessä kyseessä oli erittäin fiksu valinta kiertueen supportiksi.

AJ:n lopetettua ei kauaa tarvinnut odotella, kun keikkapaikka pimeni ja upea ledipaneeli lavalla alkoi väreillä sinisen eri sävyjä. Pure Water -sinkullaan sisään astui Skepta, nyt neljättä kertaa Suomessa. Korvia huumaavan huutomuurin takaa monitoreista puski tuttu, matala ja karismaattinen ääni: ”Pure water and lots of ice, she knows that I be the boss of life”.

Keikan rakenne teki illasta ehkä mielenkiintoisimman Skeptan esiintymisistä Suomessa. Aiemmilla keikoillaan Skepta on esiintynyt vähintäänkin uskollisena genrelleen ja mukaillen grime-keikoille tyypillisiä asioita: runsaasti huudatusta, sekä tietysti wheel-uppeja. Nyt tämä oli riisuttu pois, kun ylimääräisiä höpöttelyjä ei sen koommin kuultu ja pääpaino oli kattavassa listassa kappaleita sekä timanttisessa esiintymisessä. Skeptan ei tarvitse loppuunmyydyllä keikalla keskittyä muuhun, kun antamaan yleisölle sen mitä he ovat tulleet katsomaan. Eikä ainakaan todistella itseään tai statustaan.

Skepta ei ottanut keikallaan huomioon pelkästään uuden albuminsa materiaalia, vaan toi mukaan totta kai Konnichiwa-menestysalbumin aarteita unohtamatta lukuisia feattibiisejään. Yleisö tuntui viihtyvän riippumatta, oliko kyseessä uudemman levyn Bullet From a Gun tai vanhempia hittejä, kuten That’s Not Me tai Shutdown. Taitavan kirjoittajan sanoja pystyi kuulemaan yhdessä kuorossa yleisössä lähes jokaisen kappaleen aikana. Muutamaa leikkimielistä Skeng-huutoa lukuunottamatta ihmiset ja artisti viihtyivät, eikä illan käsinkosketeltava yhteisöllisyys tai tunnelma tuntunut tipahtavan erityisemmin missään vaiheessa.

Jotain Skeptasta tuntuu silti puuttuvan uuden albumin myötä. Elokuussa 2017 Blockfestien päälavalla nähty aurinkolasit silmillä pomppinut mies tuntui olevan tiessään, ja tilalla oli huomattavasti rauhallisemman ja iloisemman oloinen kaveri. Isähahmo, melkeinpä. Viime vuoden Ruisrockissa Skeptan esiintymistä todistaneet voivat varmasti allekirjoittaa, että artisti ei enää jaksanut entiseen malliin. Lavaenergia oli väsynyttä, ja Skepta huudatti yleisöä playbackin kanssa ilman aidon tuntuista omistautumista esiintymiseen.

Ei siis ole mikään varsinainen ihme, että grime-ikoni halusi viedä live-esiintymistään musiikkinsa tapaan vähän eri suuntaan tästä uhostaan, josta hänet on aiemmin tunnettu. Eikä isähahmo-vertauskaan ole tuulesta temmattu, sillä Skepta sai ensimmäisen lapsensa viime vuoden puolella. Lapsen ansiota tai ei, uudella levyllään enemmän rakkauteen tai samankaltaisiin teemoihin tekstejään painottava artisti ei enää näe tarpeelliseksi tuoda samanlaista uhoa musiikiin tai live-esiintymisiinsä. Skepta tuntui olevan Circuksen lavalla enemmän iskussa kuin koskaan aiemmin. Tuntui, kun olisin katsellut täysin uudelleensyntynyttä hahmoa verraten aiempiin vuosiin.

”I love you guys so fucking much” kuului kaiuttimista viimeisenä ennen lopetusta Greaze Mode -sinkkuun. Tuon lauseen päätteeksi saattoi jopa nähdä pienen hymyn Skeptan kasvoilla.

Tämä tiivistää hyvin sen, mistä brittimusiikissa on juuri nyt kyse. Vaikka grimeä ei entiseen tapaan alleviivata enää niin vahvasti, se ei todellakaan ole kuollut, päinvastoin. Genre elää ja voi hyvin, sekä ottaa mielenkiintoisia uusia suuntia koko ajan. Circuksessa todistettiin, että tätä tyylilajia voi kehittää eri suuntiin kuitenkin pitäen ikonisen soundin katu-uskottavana. Tinkimättä varsinaisesti mistään.