EP:n levyjulkkarit pidetään Jyväskylässä ja Helsingissä.
Ainan Alku-EP:n julkaisemisesta on tullut kuluneeksi jo kaksi kuukautta. Useiden muiden kevään ja alkukesän julkaisujen tapaan myös sen levyjulkkareita on saatu odottaa.
Kohta keuruulaislähtöinen artisti pääsee kuitenkin päättämään viiden kuukauden mittaisen keikkataukonsa, sillä EP:lle on nyt tiedossa levyjulkkarit jopa kahdelle eri paikkakunnalle. Ainan livestä kiinnostuneiden kannattaa olla molempien suhteen hereillä, sillä tilaisuudet poikkeavat isosti toisistaan niin soiton kuin ympäristönkin puolesta.
Ensimmäinen keikoista järjestetään Jyväskylässä, jossa on kuullaan akustinen ilmaiskeikka Toivolan Vanhalla Pihalla lauantaina 15. elokuuta. Pääkaupungissa levyä taas juhlitaan Matriarkaatti-klubilla, joka tekee paluun Kuudennelle Linjalle yli puolen vuoden tauon jälkeen perjantaina 18. syyskuuta.
Lähestyvien levyjulkkareiden kunniaksi Klangi päätti käydä artistin kanssa läpi hänen debyytti-EP:nsä raita raidalta. Lue Ainan mietteet kappaleista alta.
Ikigai
”Levyn avausraidan ekan värssyn olin kirjoittanut joskus aiemmin toiseen biittiin. Se oli sellanen ylistys musalle, oodi. En oo vielä tähän päivään mennessä keksinyt mitään asiaa, josta sais isommat kiksit. Sana ”ikigai” tulee japaninkielestä ja tarkoittaa karkeasti suomennettuna elämän tarkoitusta ja syytä nousta aamulla sängystä. Musa on ollut aina mulle sellainen asia, ihan pienestä asti.
Sain levyn tuottajalta Sattalitelta eli Antti Satalta hirvittävän läjän biittejä viime kesänä, ja tää iski heti lujaa. Räppäsin jo olemassa olevan versen tähän mun työhuoneella ja sehän oli kuin tähän tehty. Kertsi syntyi lähes itsestään, sen melodia jää kivasti soimaan päähän. Kakkosversessä pohditaan sitten jo vähän enemmän tän alan mukana tulevia muita fiiliksiä. Tulee niin sanotusti realiteetit vastaan. Epävarmahan musa-ala on ku mikä, ja silti sitä vaan haluaa tehdä, koska rakastaa kaikkea musaan liittyvää niin paljon.
Vaikka tää biisi on musanäkökulmasta tehty, niin jokainen voi samaistua oman ikigainsa kautta tähän. Toivon et jokainen löytäis sellasen intohimon jonka eteen haluaa tehdä töitä ja josta nauttii äärimmäisen paljon. Oli tosi siisti fiilis, kun eräs jalkapalloilija kertoi samaistuneensa todella paljon biisiin, jossa lauletaan omasta intohimosta, ja oli tehnyt tosi upeen IGTV-videon jossa hän teki jalkapallolla kaikenlaisia kikkoja ja tää biisi soi taustalla. Upeeta, että löytyy samaistumispintaa.
Tähän biisiin haluttiin skrätsit ja kukas muukaan olis parempi kuin meidän Toistuvat Yllätykset -yhtyeen oma DJ R2ISDJ2. Artun nälkä, into ja taidot on ihailtavia ja Arttu fiilistelee kaikkee yhtä paljon kuin mäkin, joten valinta oli heppo. Mä taas oon fiilistellyt noita Artun skrätsejä ihan huolella. On Erykah Badua ja vaikka ketä!”
Silloin nuorena
”Tää biisi sai itse asiassa alkunsa jääkaappirunoudesta, haha. Nykyinen eksä, silloinen poikaystävä oli kirjoittanut sellaisilla magneeteilla jääkaapin oveen lauseen ”silloin nuorena kaikki ahdisti enemmän” ja tuli heti fiilis, että niinpä, tosta pitää tehdä biisi!
Olin saanut Sattaliten ja Mishan eli Haamun yhdessä tekemän biitin käsiini ja se soundasi tosi samantyyliseltä kuin minkälaista musaa oon kuunnellut viime vuosina paljon. Aloin rakentaa biisin lyriikoita tuon yhden jääkaappilausahduksen ympärille. Tän biisin tarinat tulee suoraan omasta elämästä ja kokemuksista. Silloin nuorempana painiskeli tosi paljon oman mielen, perhesuhteiden ja pikkukylän paineiden kanssa. On tehnyt joskus tosi pahaa lukea vanhoja päiväkirjoja, siellä on kirjotellut niin mustan mielen kanssa kamppaileva nuoren naisen alku. Olin välillä todella hukassa ja näin aikuisena on ihana katsoa niitä aikoja taaksepäin sillai että hei, siitä selvittiin! Mulla on tapana myöskin elää kaikki tunteet niin 100 % että pienetkin alamäet on tuntunu valtavilta vastoinkäymisiltä. Toki siinä on kääntöpuolena se, että ilotkin on aina megaisoja!
Tää on yks levyn henkilökohtaisimmista ja tärkeimmistä biiseistä mulle itselleni.”
Viet musta tehot
”Kirjoitin ekan versen Kreikassa viime kesänä. Oli joku +30 astetta lämmintä ja siinä uima-altaalla makoillessa tuli kai tylsää, hah. Aluks tää oli rakkauslaulu, joka mun piti kirjoittaa ystävän häihin ja kirjotin tätäkin alun perin toiseen biittiin. Tekstistä tuli kuitenkin ihanan naiivi ja kevyt ja sellainen jollaisia kirjoitetaan silloin kun ollaan super ihastuneita ja koetaan nimenomaan fyysistä vetovoimaa, ei niinkään vielä rakkautta. Päädyin siis käsittelemään sellasta fiilistä, kun tuntee toista kohtaan niin suurta vetoa että tuntuu läkähtyvänsä. Ihastuessa mä ainakin oon just se tyyppi, jonka työtehot laskee ja kaikki ajatukset pyörii vaan sen toisen ihmisen ympärillä. Kuitenkin näitä asioita sit jännittää sanoa ääneen ja helposti rakentaa itelleen suuret suojamuurit. Niistä tässä laulussa yritetään päästä irti, halutaan riisua ne pois niinku mekon.
Oli tosi virkistävää kirjottaa tästä aiheesta tällä tyylillä! Naiivilla ja vilpittömällä, tää kuvastaa niitä fiiliksiä todenmukaisesti. Ei mitään uhoamista tai käskyttämistä, vaan että tässä nyt nainen räppää ja laulaa seksistä, koska se on ihanaa! Lisäks Antin biitti on ihanan lämmintä r’n’b-meininkiä – HOT!
Tässä biisissä räpit ja laulut soljuu kivan smoothisti ja niiden raja on melko häilyvä. Siks tätä on tosi kiva esittää livenä.”
Vieras
”Vieras esittelee levyltä vakavamman puolen. Tämä oli ensimmäinen biisi, joka tehtiin Sattaliten eli Antin kanssa. Sinänsä hassua, sillä me ei tunnettu Antin kanssa ollenkaan etukäteen, ja silti päädyin heti kärkeen kirjoittamaan näin henkilökohtaisesta ja vaikeasta aiheesta. Jostain syystä se tuntui silti helpolta, ehkä mun oli pakko päästellä vähän höyryjä ulos.
Mä sairastin joitakin vuosia sitten anoreksiaa ja bulimiaa ja tää biisi tarkastelee mun omaa kehosuhdetta niinä aikoina. Olin silloin pelkkä haamu itsestäni ja kaikki mun energia meni itseni vihaamiseen. Ristiriitaisia tunteita, pää sanoo toista ja keho toista, järki ja tunteet toista. Tän biisin teksti on raadollisen rehellinen, kiperä, voimakas. Mulla menee itsellä kylmiä väreitä kun kuuntelen tätä, koska se palauttaa mut niin voimakkaasti noihin tunteisiin. Silti oli hyvä tehdä tää biisi, se tuntui taas yhdeltä merkkipaalulta ja merkiltä siitä, että nykyään onneksi elää paljon terveemmässä suhteessa itseensä ja omaan kehoonsa. Tässä biisissä on jotain kauniin epätoivoista, mikä varmaan vetoaa suomalaisiin, haha. Fiilistelen tän biisin laulustemmoja tosi paljon. Tollasten laulusovitusten tekeminen on mun mielestä melkeinpä paras osuus studiossa olemisessa ja biisin tekemisessä.”
Anthemi
”Tässä mä päädyin räppäämään aika jännällä flowlla ja se oli tosi hauskaa! Se syntyi melko itestään samalla, kun kirjoitin. Mulla on muutenkin tapana yleensä kirjoittaa ja hakea sen tekstin flow’ta yhtä aikaa, harvoin kirjoitan pelkkiä tekstejä yksinään.
Biisissä painiskellaan kaikenlaisten ulkopuolelta – ja välillä sisältäkin – tulevien paineiden kanssa siitä mitä pitäis olla ja saavuttaa. Oisko pitänyt jo perustaa perhe tai saada joku vakiduuni jostain ihan vaan siks, että täyttäisi yhteiskunnan ”normit”? Välillä myös unohtaa omat saavutukset tyystin, kun vertaa niitä aina vaan joihinkin ”hyväksyttävimpiin” tavoitteisiin. Kirjoittaessa tätä mä taas kerran olin ollut hieman ahdistunut näistä fiiliksistä. Hauska käänne tähän biisiin kuitenkin tuli siitä ajatuksesta, että ainakin musta jää tänne maailmaan tää yks biisi, tää yks anthemi. Tää on tsemppibiisi, voimabiisi, jossa käännetään ikävät fiilikset ja paineet voitoksi ja riemuksi siitä, että elää onnellista ja omannäköistä elämää. Että sori vaan sosiaaliset suhteet, äiti ja iskä, sori kaverit, mä vetäydyn nyt taas viikoks tekee musaa, nähään myöhemmin.”
Sunnuntai
”Sunnuntai kuvastaa viikon päättymistä, mutta tässä biisissä se kuvastaa suhteen päättymistä. Tässä käydään pientä vuoristorataa: toisaalta hyvästit on todellakin heitetty ja päätökseen ollaan erittäin tyytyväisiä myrkyllisen suhteen päätyttyä, mut toisaalta taas hengailee siellä kotona toisen vanhassa paidassa eikä raaski heittää niitä kukkia menemään, mitkä toinen on tuonut. Sitähän se ero usein tekee.
Tää kappale oli alun perin tehty toiseen biittiin, joka sit lopulta ei miellyttänytkään mua. Pyysin Anttia tekemään uuden biitin jo valmiiden voksujen taustalle, eli tää on vähän niinkuin remix siitä alkuperäisestä. Uus biitti oli mun mielestä hengästyttävän kaunis tunnelmaltaan. Ja niistä lopun gospel-henkisistä kuorolauluista oon erityisen fiiliksissä, rakastan tehdä sellasia. En muista montako raitaa siinä on päällekkäin meikäläisen lauluja, mutta voin kertoa että hyvin monta! Halusin ISON kuuloisen yhden naisen köörin, joka julistaa tällaisen biisin lopuksi, että tää suhde todellakin oli tässä.
Levyn julkaisun jälkeen luin erään arvion tästä biisistä ja oli hauska huomata, miten syvälle se on uponnut. Tästä biisistä oon muutenkin saanut paljon palautetta. Voin nimittäin paljastaa, että tää ei oo suoraan omasta elämästä kirjoitettu, vaan oon punonut tätä tarinaa ottaen inspistä vähän sieltä täältä omien erojen lisäksi. Mut jos tarina menee läpi ja jengi kelaa, että nyt se laulaa omasta elämästään, niin silloinhan mä oon biisinkirjoittajana ja tarinankertojana onnistunut aivan sataprosenttisesti! Se on hieno fiilis. Toinen lisätwisti tähän biisiin tuo se, että mä myös oikeesti erosin tossa alkuvuodesta. Ollaan eksän kanssa hyvissä väleissä ja se naureskelikin tossa vähän aikaa sitten, että olipa jännä kuunnella tota biisiä vaikka se tiesi, että olin kirjoittanut sen jo ennen meidän eroa ja ettei se tarina kerro meidän suhteesta. Tarina oli silti mennyt sillekin melkein todesta.”
Näytän sulle kaiken
”Levyn viimeisen kappaleen kirjoitin joskus todella surullisena, tää on lohtubiisi. Tää käsittelee yksinäisyyttä sen ihmisen silmin, joka sitä yksinäistä ja masentunutta tyyppiä yrittää kannatella. Haluais auttaa ja yrittää keksiä siihen keinoja. Yritän aina nähdä kaikessa kauneutta ja positiivisia juttuja, oon sellanen kunnon fiilistelijä. Tässä biisissä yritän tsempata näkemään sitä kauneutta ja uskomaan siihen, että kaikki kääntyy vielä parhain päin, huonot fiilikset on vaan ohimeneviä vaiheita. Vaikka tää biisi on kirjoitettu toiselle ihmiselle, varmaan osittain siinä on tsempannut myös itseään. Maailmassa on niin paljon vielä nähtävää, ei kannata luovuttaa!
Biisissä oli alun perin improvisoitu lauluoutro, jonka aikana muuten päädyin itkemään studiolla, kun upposin johonkin niin syvään atmosfääriin että hukkasin ajan- ja paikantajun ja oli vaan niin kreisi fiilis. Itkin siis jostain onnen ja liikutuksen ja flow-tilaan uppoutumisen johdosta, en surusta. Mulle joskus käy niin, muutaman kerran keikallakin. Ikigaista on siis hyvä kaari tähän levyn viimeisen biisin outron fiilikseen. Musa on vaan maailman parasta ja laulaminen tulee jostain niin syvältä sielusta, että se saa välillä kyyneliin!
Lopulliseen versioonhan Stepa heittää sen lauluosuuden päälle aivan supersymppiksen versen. Ollaan ystävystytty ja tehty töitä yhdessä tässä nyt pari-kolme vuotta ja hän yhtenä päivänä kysyi, että voiko auttaa jotenkin levyn kanssa. Stepa on aina niin ystävällinen ja auttavainen! Tokaisin sitten siihen että no ITSE ASIASSA…. Kuvailin biisiä Jonille muutamalla sanalla, muistaakseni ainakin toiveikas oli siinä listalla, ja Joni teki upean lopetuksen biisille ja koko levylle. Siistiä, kun saa tehdä taidetta ja duunia oman nuoruuden idolinsa kanssa.”
