Dödstilin kiinnitys Felabay käsittelee ihmislajin kohtaloa vastuullisesti ja kiertelemättä

Felabayn sydäntä lähellä ovat hitaat tempot ja tumma soundi.

Felabayn tuore maailmanloppusingle on vihainen ja myötuntoinen.

Dödstilin kautta ilmestyi perjantaina 29. joulukuuta levy-yhtiön vuoden viimeinen single, joka on muusikko Felabayn biisi nimeltä Elämä voittaa.

”Fela rakastaa hyvää äänentoistoa ja vanhaa bluesia, vihaa aitoja eikä voi sietää taustamusiikkia”, tiedotteessa kerrotaan. ”Hitaat tempot ja tumma soundi ovat lähellä Felabayn sydäntä ja vaikka kuinka Fela on yrittänyt tehdä jotakin muuta kuin musiikkia, palaa hän aina lopulta soittamisen pariin.”

Artisti on aiemmin julkaissut instru-ep:n nimeltä Low in Sugar vuonna 2020, ja tuottanut muun muassa Ester Nuori Lepän biisejä. Felabay julkaisee seuraavan ep:nsä tammikuussa 2024.

Uudessa biisissään Felabay käsittelee kenties jonkun korvaan epämukavankin suorapuheisesti niitä ristiriitoja, joita liittyy tässä maailmanajassa länsimaalaisen kulttuurin kasvattina ja ylläpitäjänä elämiseen. Kukapa ei haluaisi elinvoimaista ja yltäkylläistä tulevaisuutta? Mutta kukapa myöskään haluaisi luopua etuoikeuksistaan juuri nyt?

Biisistä välittyy tarkasti ihmisen sisintä kalvava syyllisyyden ja toisaalta avuttomuuden tunne, kun kokonaiskuva maailman tilanteesta on perin juurin tiedossa, mutta horisontissa siintävän tuhon laajuuden hahmottaminen ei koskaan tule johtamaan tarpeeksi radikaaleihin konkreettisiin tekoihin.

Siksi kappaleen ihmiskuntaan kohdistuvaa pettyneisyyttä ei ole vaikea ymmärtää. Asenneilmapiiri on jotakuinkin sellainen, että itsepähän läksimme, joten turha tässä vaiheessa yrittää tehdä mitään muuta kuin katsella peiliin: ”Käytin mun kaikki rahat, ostin niillä pelkkää paskaa / Luulin et se on onnea, se olikin vaan pelkkää paskaa.”

Kappaleessa asettuvat vastakkain maapallolla pintansa pitävä elämä ja ihmislajin kohtalo, sillä nämä ovat ilmiselvästi kaksi erillistä asiaa. Jos meidän selviytymisemme on meistä kiinni (ja sehän tietysti on), ei koittavan tuhomme ymmärtämiseksi tarvitse tehdä muuta kuin vilkaista tekemiämme absurdeja priorisointeja ja rakentamiamme järjestelmiä, jotka riistävät planeettaa kaoottisella tavalla. Olemme asettaneet itsemme peruuttamattomaan kiipeliin, jossa ainoa lohtua tuova tekijä on se, että ”elämä voittaa, me vaan ei olla näkemäs sitä”, kuten Felabay asian ilmaisee.

Suorasukaista biisiä voi pitää vihaisena tai surullisena, mutta oikeasti siinä piilee myös myötätuntoa ja tarvetta vaalia rakkautta. Jos ihmiset eivät osaa sellaista lempeyttä itselleen suoda, sen ansaitsevat luonto ja planeetta – nehän tämän kaiken meille mahdollistavat ja mahdollistivat, eikä toisinpäin. Pelaamme jo jatkoajalla, minkä tiedostaminen olisi ehkä jossain toisessa todellisuudessa voinut herättää meissä kiitollisuutta ja kunnioitusta. Felabayn biisi saa ajattelemaan sitä, mistä oma asenneilmapiiri muodostuu, ja miksi. Onko tosiaan niin, ettei ihminen mahda itselleen ja tuhoisalle luonteelleen yhtään mitään?

Alta löytyy biisin musiikkivideo, jonka vimmainen mutta kukkaisa ilmiasu noudattelee hienosti biisin kontrastisia sävyjä. Oman lisänsä tuo painostava ja bassosta raskas biitti, jonka kauhutalomainen estetiikka viimeistelee dystooppisen kokonaisuuden.

Musiikkivideon on tehnyt Patris, Felis, Nels.

Markkinoinnin evästeet tulee hyväksyä, jotta näet upotuksen. Muuta evästeasetuksiasi.