Klangin klassikkolevyjä käsittelevässä sarjassa suomiräpin keskeiset tekijät puhuvat kauan sitten julkaistuista albumeistaan. Viidennessä osassa DJ Kridlokk muistelee, millainen onnenkantamoinen puolivahingossa syntynyt UG Solo on ollut.
Tänä syksynä DJ Kridlokk kiertää Suomea juhlavuoden kunniaksi: hänen UG Solo -debyyttialbuminsa nimittäin ilmestyi 15 vuotta sitten. Memphis-räpistä inspiroitunutta levyä pidetään kyseisen soundin kotimaisena uranuurtajana, mutta albumi rakentui aikoinaan kaikkea muuta kuin suunnitelmallisesti, DJ Kridlokk eli Kristo Laanti kertoo Klangin haastattelussa.
DJ Kridlokkin hahmo oli syntynyt jo vuonna 2003 Lommon kanssa tehdylle Maanalaisella saundilla -kasetille, mutta on hämärän peitossa, mikä lopulta herätti hahmon pitkiltä talviunilta. Oli syy mikä tahansa, Laantilla oli puoli levyllistä biisejä kasassa siinä vaiheessa, kun Ex Tuuttiz pyysi häntä esiintymään Törstdag-klubille Kuudennelle Linjalle. Silloin elettiin tammikuuta 2011.
”Jo iät ja ajat musiikin parissa vaikuttanut DJ Kridlokk nostaa jälleen päätään maan alta! Timantinkovana tuottajana, sekä räppärinä tunnetun Kridlokkin vahvasti Memphisrap-vaikutteinen UG-Soolo julkaistaan aivan pian ja esimakua julkaisusta kuullaan Törstdag-klubilla 13.01! Paikan päällä tullaan kuulemaan tyyliräppiä, Memphis-tyylisiä biittejä, sekä näkemään kriippailua hiihtopipot päässä. Pientä vaihtelua raprintamalle!” nimimerkki tttmrk kirjoitti Redrum-187 -foorumille 7. tammikuuta 2011.
– Mä taisin tehdä sitä keikkaa varten muutamia biisejä jotenkin hädässä, Laanti sanoo.
Ennen UG Soloa Laanti oli viettänyt aikaa dubstepin ja grimen parissa muun muassa dj-hommien ja Bassoradion Dark Days -ohjelman tiimoilta.
– Sen grime- ja dubstep-homman kanssa touhuttiin intensiivisesti. Dubstep-bileitä oli kolme kertaa viikossa ympäri Helsinkiä, koska se oli niin kuuma ilmiö, Laanti sanoo.
Hän oli itsekin tuottanut kyseisten tyylilajien mukaisia biisejä, joita hänellä oli ollut tapana hioa viimeisen päälle. DJ Kridlokk -estetiikka oli täysi vastakohta sille.
– Viimeiset vuodet olin yrittänyt kehittyä audioteknisesti, ja keksiä, miten jotkut subibassot tehdään. Mutta DJ Kridlokk oli sitä parempaa, mitä kämäisempää se oli. Koko pointti oli tehdä nopeasti ja suttuisesti, naula päähän -meiningillä. Levy oli oikeastaan semivahinko. Olin vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Jotkut UG Sololle päätyneistä biiseistä olivat aihioita monen vuoden takaa ajoilta, jolloin Laanti teki musiikkia Lommon kanssa. Levy valmistui muutamassa kuukaudessa, eikä sen tekeminen ollut systemaattista, vaan uteliaisuudesta syntynyttä hauskanpitoa. Promoaminen oli samanmoista ruohonjuuritason toimintaa.
– Miten jengi edes promosi juttuja silloin? Kai ne laittoi biisit johonkin nettiin, ja linkin Basson foorumille.
Kuudentoista vuoden takaisia asioita on hankala muistaa tarkasti. Laanti kertoo käyneensä hiljattain läpi kasapäin kuvia vuosilta 2011–2015, joiden yksityiskohtia on vaikeaa hahmottaa.
– Oltiin joka ikinen viikonloppu keikalla jossain pizzerian nurkassa jossain Suomen pikkukaupungissa. Tohinaa riitti, mutta mulla ei ole muistikuvia siitä, että mikä niistä esiintymispaikoista oli mikä. Sen muistan, että kivaa oli.
Maanalainen päivätyö
CD-, vinyyli- ja kasettiversiot UG Solo:sta ilmestyivät 18. toukokuuta 2011. UG Solon jälkeen Laanti tuotti Eevil Stöön S.O.D.-levyn ja myöhemmin Tuuttimörön On totta -albumin (2013), joiden myötä kolmikolle tuli yhteydenottoja keikkamyyjän suunnilta.
– Eihän suomenkieliselle rap-musiikille oikein ollut keikkamyyntiä ennen sitä. Ei ollut eri paikkakuntien tapahtumajärjestäjiä, jotka olisivat ymmärtäneet, mitä artisteja heille tarjotaan. Ne olivat jotain baarinpitäjiä, joiden puhelin soi, ja sitten niille myytiin joku pumppu Helsingistä.
2010-luvun alussa suomiräpillä ei varsinaisesti voinut kuvitella elävänsä, mutta UG Solon ja keikkailun myötä siitä kuitenkin muodostui Laantin työ. Hänellä saattoi olla kahden kuukauden sisään viisi keikkaa pelkästään Helsingissä esimerkiksi We Got Beefissä, Lepakkomiehessä ja Kuudennella Linjalla.
– Vaikka mun musa oli niche-soundia, niin sillä pystyi kiertämään Suomea ympäri vuoden ja elämään sillä. Se oli outoa aikaa. Tein sellaista maanalaista juttua, ja pystyin silti lopettamaan päivätyöt.
Se oli todella, todella hauskaa, varsinkin kun sitä teki ystävien kanssa, Laanti sanoo. Sillä ei ollut paljoakaan merkitystä, kuka kolmikosta oli alun perin buukattu keikalle.
– Ihan sama, oliko se keikka Stööllä, mulla vai Tuuttiksella; kaikki tunkivat itsensä saman auton kyytiin. Buukkasit tai et, niin kaikki tuli.
”Miten jengi edes promosi juttuja silloin? Kai ne laittoi biisit johonkin nettiin, ja linkin Basson foorumille”, DJ Kridlokk muistelee UG Solon aikaista viestintää.
Viikonlopputyöt myös mahdollistivat arkipäivien pyhittämisen musiikin tekemiselle.
– Ja taiteilijaelämälle. Enkä tarkoita tuota synonyymina kuosaamiselle, vaan sille, että elelin nuorena kivaa vapaata elämää.
Nykyisin suomiräpin keikkamarkkina on iso bisnes ja kentällä on tunkua, mutta viitisentoista vuotta sitten tilanne oli toinen.
– Nyt jos sulla ei ole akuutisti uutta musiikkia, niin ei sulla ole kauheasti asiaa keikallekaan. Mutta mä rundasin alussa varmaan viisi vuotta kahden ekan levyn biiseillä. Aika liikkui jotenkin hitaammin.
Tuntuiko jatkuva keikkapaikkojen kiertäminen koskaan pakkopullalta?
– Ei oikeastaan. Kyllä se oli aina tosi kivaa, ja hauskaa siitä teki nimenomaan se porukka, jolla olimme liikenteessä.
Keikkailu päätyönä oli kaikille lähinnä outo onnenkantamoinen, Laanti sanoo. Esimerkiksi ennen isompia festarikeikkoja porukka ihmetteli, miten se oli sinne päätynyt. Laanti muistaa äimistelleensä yleisön määrää ääneen mikrofoniin jollain Flow Festivalin keikalla.
– Mun frendi tuli keikan jälkeen sanomaan, että hän kuuli siinä hetkessä todellisen minän. Mä olin niin aidon häkeltynyt siitä. Me suhtauduttiin kaikkeen keikkailuun vähän niin, että katsotaan, miten kauan tällä junalla voi ajaa ennen kuin joku tulee sanomaan, että nyt riittää. Sillä tiellä ollaan edelleen.
Sukupolven verran villasukkafilosofointia
DJ Kridlokk siis keikkaili tiuhaan Ex Tuuttiksen, Eevil Stöön ja Koksu Koon kanssa. Mutta millainen oli DJ Kridlokkin asema suomiräppiskenessä yleisemmin UG Solon ilmestymisen aikaan?
– Ehkä jotkut ug-kassunörtit ja Memphis-räpin fiilistelijät tiesivät, että mä teen jotain. Ja että kirjoittelin samanlaisena asiasta kiinnostuneena tyyppinä nettifoorumeilla, Laanti sanoo.
Mitään erityistä statusta hän ei koe itsellään tuolloin olleen.
– Meininki oli sellaista, että jos sä nyt kävelet johonkin suomalaiseen mainostoimistoon, jossa on keski-ikäisiä henkilöitä töissä, niin joka kolmannella on ollut joku kotitekoinen ug-nauha joskus kaupan Funkiestissa. Jotain villasukkafilosofointia tai mitä ikinä.
Touhu oli siis sen verran vaatimatonta, ettei Laanti osannut hahmottaa mitään suurskeneä hierarkioineen.
– Toki tiesin ne, jotka olivat jollain isolla levy-yhtiöllä, ja mulla oli sitten omat ug-sankarini.
DJ Kridlokkin koko tuotannossa on jännitteinen vivahde, ”hetki ennen jotain” -fiilis.
UG Solon kaltaiselle jännitteiselle, varjoisalle ja bassovoittoiselle soundille ei tuolloin löytynyt suomiräpistä oikeastaan minkäänlaista vertailukohtaa, ja Laantin omatkin referenssit olivat tulleet pitkälti hiphopin ulkopuolelta.
– Ennen UG Soloa olin halunnut monen vuoden ajan onnistua siellä dubstepin ja grimen puolella. Mun ylin tavoite oli tehdä biisi, jonka joku lontoolainen dj soittaisi setissä vaikka Rinse FM:llä tai keikalla. Sen soundin pääkaupunki on Lontoo, ja mun katse ja mieli oli kovasti siihen suuntaan.
Kun hän sitten teki biisejä DJ Kridlokkina, hän ei enää pyrkinytkään herättämään kenenkään mielenkiintoa tai tekemään vaikutusta johonkin ihailemaansa henkilöön.
– Mulla oli aika löysä ote. En mä kauheasti miettinyt mitään, tein vaan.
Dubstepin ja grimen estetiikka on kuitenkin pysynyt DJ Kridlokkin tuotannossa mukana läpi vuosien vähintään jonkinlaisena jännitteenä.
– Vaikka mä tekisin kuinka paljon erilaisia levyjä, niin kaikissa on mukana sellainen ”hetki ennen jotain” -tyyppinen fiilis, Laanti sanoo.
Aarrejahti jumitussoundin syövereissä
Laanti ei mitenkään harjoittelemalla harjoitellut UG Sololle päätyneitä räppityylejään, vaan hän oli lähinnä kokeillut erilaisia muotoja, joissa oli hänen mielestään siisti fiilis. Nuorempana hän oli kolunnut läpi ”sairaan määrän” erilaisia tyylejä ja flow-variaatioita esimerkiksi Los Angelesin suunnilta.
– Sieltä tuli ug-räppiä, kuten Freestyle Fellowshipia ja Project Blowedia, jotka kikkailivat niillä räppäämisen eri tavoilla. Ja toisaalta olihan Memphisissä ne flow’t, ja grimessä oli myös ne flow’t. Että kyllä sitä höpötyshommaa oli tullut tuutattua korvista sisään aika monta vuotta.
Laanti kertoo olleensa aina kiinnostunut hiphopin kaikista mahdollisista estetiikoista, tyylisuunnista ja ilmansuunnista. Yläasteikäisenä hän kuunteli kaiken, mitä sai käsiinsä New Yorkista, ja pikkuhiljaa hän laajensi länsirannikon puolelle. Kun gangsta rapit oli kahlattu läpi, alkoi Laantin tutka laajeta vaihtoehtoisemman räpin puolelle. Jossain vaiheessa kiinnosti Keskilännen vanha Flint-räppi, jonka jälkeen vuorossa olivat etelävaltiot, kuten Texas- ja Memphis-räppi.
– Yritin kartoittaa, että millaisia ominaispiirteitä eri paikkojen soundeissa on. Se kiinnosti mua tuotannollisesta näkökulmasta kauheasti. Memphis-soundin kohdalla yritin pohtia sitä, että miksi se on sellaista. Se on niin erilaista kuin kaikki muu.
Memphis-räpissä oli esimerkiksi paljon sampleja, joita oli aikaisemmin käytetty lukuisia kertoja Los Angelesin ja New Yorkin suunnilla, mutta jotka kuulostivat Memphis-biiseissä hyvin erilaisilta. Siihen vaikutti olennaisesti Roland TR-808 -rumpukone, sillä se ohjasi intuitiivisesti tietynlaisten rytmisten ratkaisujen tekemiseen, Laanti sanoo.
– Ne saattoivat muistuttaa elektroa tai Miami bassia tai mitä ikinä. Yksi laite voi määrittää tosi paljon sitä, miltä kokonainen kaupunki kuulostaa. Sana kiertää, ja sitten kaikilla on se sama laite, jolla voi tehdä ne samat viisi juttua.
Laanti teki musiikkia porukassa, joka oli ”keräilijämielinen”. Ensimmäinen osa aarrejahtia oli sen ymmärtäminen, että on olemassa samplereita ja raitureita, joilla äänite tehdään ja tallennetaan.
– Kaikkia kiinnosti jotkut ihme ug-nauhat. En mä edes tiedä miksi. Kai samasta syystä, miksi jotakuta kiinnostaa joku Pokemon-kortti tai rare Supremen t-paita.
Memphis-soundin ymmärrystä piti rakentaa pala palalta. Nykyään tietoa voi tankata Wikipediasta, mutta silloin Laanti kartoitti käsityksiään etsimällä yhden nauhan sieltä ja toisen täältä.
– Se oli sellainen outo murusten vana, että mihin se vie.
Nykyisin DJ Kridlokkia pidetään ”Suomi-Memphisin” pioneerina. Mitä mieltä Laanti on siitä?
– En mä itse kelaa sitä noin. Samalla tavalla Eevil Stöö, Tes La Rok, Desto, MattiP, RoopeK ja nuo tyypit, jotka järkkäsivät esimerkiksi Alas- ja Slam It! -klubeja, niin he toivat dubstepin ja grimen Suomeen. Mutta ei siinä ollut kyse mistään sen soundin maahantuonnista, vaan siitä, että oltiin kiinnostuneita ja innostuneita siitä musasta. Mä katsoin rapakon taakse, näin siellä jotain siistiä, ja halusin sitä itselleni tänne.
Sellaisenkin kommentin Laanti on joskus kuullut, että hänen ja Lommon Maanalaisella saundilla -kasetti on todennäköisesti ollut ensimmäinen ”Memphis-nauha” Memphisin ulkopuolella.
– Mä olin silleen, että no, jos asia on näin, niin se on kyllä kreisiä. Tai hauska juttu, koska me vaan tehtiin.
Kommentti kuulostaa nöyrältä: siltä, että Laanti ei ole kovin innokas vastaanottamaan kunniaa pioneerityöstään.
– Niin, mutta kun me vaan tehtiin. Silleen se oli. Vaikeaa siinä oli mitään asenteita edes ottaa, koska musiikin tekemiseen liittyi niin vahvasti sellainen audiotekninen opettelu, että mitenkäs tätä nyt toteutetaan.
Levy kuin vanha ystävä
Viime viikonloppuna alkanut UG Solo 15v -kiertue päättyy marraskuun puolivälissä. Levyn esittäminen tuntuu tässä vaiheessa nostalgiselta, Laanti sanoo.
– Siihen levyyn liittyy muutakin kuin vain se, että miltä se kuulostaa. Siihen liittyy ne ihmiset, jotka olivat mun elämässä silloin.
Laanti ei ole enää sama ihminen, mutta se ei ole ongelma, sillä hänellä on aikomuksena pitää hauskaa kyseisen materiaalin äärellä.
– Ei mulla ole mitään syytä olla vihainen sille 15 vuotta nuoremmalle minälle, joka teki sen. Mulla on lämmin ja hyväntuulinen fiilis levystä. Siitä on niin kauan, että omat tuntemukset sen tiimoilta ovat päässeet heltymään. Vähän niin kuin näkisi jonkun ikivanhan frendin, ja sitten on vain aidosti kiinnostunut siitä, mitä sille kuuluu.
Vaikka Laanti tekisi nykyään toisenlaisia musiikillisia ratkaisuja, UG Solo on hänen mielestään hyvä juuri sellaisena kuin se on. Levy ei paranisi parantelemalla, sillä se on aikansa tuote.
– Ehkä joku oma kirjoittamisen ja rytmittämisen tapa on tässä vuosien varrella jalostunut sellaiseksi, millä ei ole enää kauheasti tekemistä UG Solon kanssa. Kun mä kuuntelen joitain biisejä, mietin, että miksi mä olen tahdittanut nuo lainit tuolla tavalla.
Elokuussa vanhaa Memphis-soundia nostalgisoitiin Helsingissä kunnolla, kun Memphis-räpin uranuurtaja DJ Spanish Fly esiintyi Ääniwallissa. Myös DJ Kridlokk oli paikalla soittamassa UG Tapes -livesetin.
– Kun Spanish Flylta tuli ne vanhat klassikot, niin mä olin tosi tyytyväinen. Se oli tosi kivaa. Ihan kuin olisi tehnyt mieli pizzaa, ja sitten pääsi pizzalle.