7741 ja ovi on auki – NCO:n uusi EP on räppiskenen uudistumisen Avotakka

Tervetuloa!

Loppukesästä Silti-biisillään ja sen videolla laajempaan tietoisuuteen noussut, turkulaisen Mauno Gangin nuoren artistin NCO:n odotettu EP 7741 on kuin albumin muotoon tehty korville ja silmille rävähtävä artikkeli sisutuslehdessä. Paitsi, että se on enemmän.

Auki kun ei ole asunto, vaan koko elämäntapa, asenne, taiteellinen visio, estetiikka, persoona ja sen tunteet. Kun Silti oli eräänlainen warning ja huomiota herättänyt oven raotus tulevasta, 7741 avaa sen kokonaan. Pelien, fiktion, koodien, todellisuuden ja vaihtoehtoisen elämäntavan teemoilla pelaava kokonaisuus on rosoinen ja pehmeä, rento ja häikäilemätön, kerroksellinen ja simppeli – ja kuuma. Trapsoundin lisäksi gangsta- ja klubiräpistä tutut teemat (bileet, menestys ja seksi) ovat saaneet tuoreen päivityksen. Sellaisena 7741 on jopa terävä ajankuva, pääsylippu epäviralliseen, epätodelliseen ja hyvin todelliseen, omaan (ala)maailmaan.

Kontrastit toimivat. Hävyttömän syvänsynkeät trap-bassolinjat kuulostava pehmeän dynamiittisilta yhdistettynä helliin ja pimputtaviin soundeihin. NCO:n vaivattoman kuuloisesti tipahteleva flow on kuin monta pientä puroa alaspäin yhtä aikaa. Harkitun huolettomuuden sisältö on kuitenkin kaikkein tuoreinta sanastoa ja häpeilemätöntä koiruutta tihkuva teksti, joka tipahtelee mehukkaasti koko homman ytimestä. Taustojen bassoisuus on todella livejä varten tikis ja epäilemättä sydämessä asti tutiseva siellä. Irtautuminen trap-perinteestä on onnistunut hienosti – siitä on otettu parhaat puolet (no, se basso) – ja loput on hedelmäistä afrobeat, reggaeton, dancehall ja UK funky -tunnelmaa.

Lopputulos on trooppinen ja hedelmäkarkkinen, humoristinen ja darkki, rakastettava ja ilkikurinen, arvaamaton ja omalakinen, rellestävä ja ”kaiken” pilaava. ”Kaiken” voi tässä ajatella tarkoittavan laajemminkin koko järjestäytynyttä yhteiskuntaa, jos haluaa.

Mmm… kutsuit mut sun himaa
Stöö kaiken pilaa, onko nytten kivaa?
Mmm… saako polttaa sisällä?
Kysyi Stöö, kun polttaa jo sisällä
Mmm… missäpäin on jääkaappi?
Missäpäin on makuuhuone? Eevil Stöö on naatti
Mmm… mitä seuraavaksi tekis?
Stöö kaataa kirjahyllyn, Eevil Stöö on tikis

NCO (feat. Eevil Stöö, Tippa), Kotibileet

Jo avausbiisi Silti esittelee hahmot, värit ja tyylin, mutta varsinkin sen, mitä on tulossa; kappaleessa omansa ottaminen viittaa koko homman ajattelemiseen ja luomiseen uudelleen, skenen remontointiin. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään taistoista musabisneksen sisällä, vaan elämäntavasta ja asenteesta koko maailmaa kohtaan. Kuten käy ilmi vaikka Pleikan teksteistä:

Mä oon aina eka, ei pygee ottaa ällää
Bokserit jalas himas pelaan CTR:ää
Ku olin koulus, en juossu midii coopper
Pelasin vaa Sly Cooper
CJ, ime munaa
Sun piti jahdata vaan sitä junaa
Pelaamine ainut mikä futaa
Miks en tehny siit meitsin uraa?
GTA strippiklubil, eikä koulus
Nuorel Enskal alkaa heti turpoo housut
Skidinä pelotti, pelaa Residenttii
Väitäks vastaa, ne oli nii pelottavii kenttii

NCO, Pleikka

Koukuttavat pelit, some ja vr-teknologia ovat pelaajille sen hetkistä todellisuutta ja myös vaihtoehtomaailma. Niissä eletään elämän kohokohtia, koetaan onnistumista, muiden voittamista ja usein öisin, kun kaikki virallinen on kiinni. Mutta onko kyseessä addiktio, tapa hallita meitä vai uusi elämäntapa? ”Pelaaminen tarjoaa kokemuksia omaehtoisuudesta, kyvykkyydestä ja yhteisöllisyydestä. — Pelaaminen muodostuu ongelmaksi, kun sitä käytetään keinona välttää todellisen elämän haasteita ja pelkoja.”, kommentoi tutkijatohtori Niko Männikkö tuoreessa YLE:n artikkelissa. Pelaamisen, someen rakennetun minä 2.0:n ja puhelimessa eletyn elämän paheksunta, mihin myös NCO itse viittaa Keskity olennaiseen -biisillä, on osa ajalle ominaista demonisoitua fiktiivisyyttä. Liukuminen osittain ja ehkä kokonaan puhelinten ja pelien luomaan todelliseen ei ole mikään tulevaisuuden dystopia, vaan sitä extended -todellisuutta, mitä eletään juuri nyt.

Fiktiivisyyttä ja fantasiaa on ennenkin pidetty vaarallisena. Romaanien lukemista pidettiin tienä kadotukseen 1800 -luvun lopulla ja 70 -luvulla vallitsi realistinen ja rationaalinen ideologia, johon liittyen ajateltiin, että esimerkiksi lasten satujen tulee olla arkisia, opettavaisia ja järkeviä. Popsi popsi porkkanaa -sukupolvella on kyllä hallussa, että hampaita ne vahvistaa. Äärilleen viedyn reippauden ja tehokkuuden vaateen vastareaktiona on kuitenkin helposti jakautunut underground-viidakko. Iso osa nykylapsista ja aikuisista elää todellisuudessa jota ei ymmärretä, täysin ”virallisen” yhteiskunnan ulkopuolella tai ainakin suuressa näytelmässä, mikäli mukana siinä.

Mutta omansa ottamista käsittelee kyllä ihan toisella tavalla suurin osa levyn biiseistä. 7741:n ydin on konkreettista ja jalat maassa olevaa, ajatonta: hullaantuminen naisesta, naiset ja sitoutumiskammo. Patalaput, Keskity olennaiseen, Olosuhteet ja Veitola antavat ovikoodia nimenomaan jollekin naiselle. Esimerkiksi klubiräppibängeri Patalaput on kunnon oodi west coast -klubiräpille, missä ajellaan avoautolla pitkin aurinkoisia rantoja with bounce and damn it’s hot. Teksteistä nousee mieleen ainakin menneisyyden bling bling -yökerhomuistoihin instantisti kuljettava Snoop Doggin ja Pharrellin Drop It Like It’s Hot. Tai toisaalta teksti voisi viitata trapin tulemiseen Suomeen ja Tippa T:n Mehuun:

Get down tyttö pudota ne alas
mitä sul on jalas pudota se alas

Tippa T, Mehu

Kun koko hiphopin ja räpin historia meillä ja muualla on ollut miehen olemista roolissa, mikä mallintaa maskuliinisuutta jonkunlaisen ylemmyyden ja (nais)sankaruuden kautta (tätä on nyt käsitelty eiks niin), niin NCO:lla sävy onkin vähän toinen. Menneisyyden persoonaton ”tyttö” tai jotain vielä halvempaa (kuten Snoop Doggilla) on nyt muodossa ”sä”. Se implikoi, että halujen ja ihastuksen kohteena on joku tietty, erityinen henkilö. Ainakin tänä iltana. Joku, jota ihaillaan ja joka on niin kuuma, että käteen tulee palohaava. Näin 7741 arvostaa edustamiensa genrejen vintagea, vaikka tekee siitä jotain omaansa.

Ei voi oottaa et jäähtyy
Kun sä tuut, liian monen päät kääntyy
Pakko safkaa nyt, ei voi nääntyy
Tiiän tasan tarkkaa, mihin tää sit päätyy

NCO, Patalaput

Skorpionin kautta julkaistu 7741 on paitsi musiikkina visuaalista, myös kokonaisuus, jossa katsominen ja katse näyttelevät tärkeää roolia. Jokainen kappale on saanut oman Spotify-taustaloopin ja Vilma Seppälän taitavista käsistä lähteneen muovailuvahahahmon, joissa levyn soundilliset ja värilliset muodot toistuvat. Muovailuvahaa ja stop motion -animaatiotekniikkaa hyödyntävät myös kaksi julkaisuun liittyvää musiikkivideota, Silti ja Kotibileet, jotka ovat Stone Filmsin Vihtori Valkaman käsialaa.

Poptaiteella ja hahmoilla leikittely on osa levyn tärkeää viestiä: kaikki ei ole niin vakavaa. Samalla se ammentaa monella tavoin voimia antavista ja rakkaista juurista. Koko 7741 on vaan niin hyvällä tuulella. Ja se tarttuu kyllä.

7741 -ovikoodi avaa oven NCO:n todellisuuteen, mutta myös oven isompaan tietoisuuteen monelle, monelle nyt tulossa olevalle ja viimeistään sinetöi skenen uudistumisen. 7741 on rehdin nuori ja autenttisen tuore, mutta kypsä, läpeensä mietitty ja visioitu, kerroksellinen kokonaisuus. Lasikatot vaan räjähtelevät, kun mennään nollasta suoraan huipulle ja raivataan samalla tietä muille.

The Oracle: Candy?
Neo: Do you already know if I’ll take it?
The Oracle: Wouldn’t be much of an oracle if I didn’t.
Neo: But if you already know, how can I make a choice?
The Oracle: Because you didn’t come here to make the choice. You’ve already made it. You’re here to try to understand why you made it. I thought you’d have figured that out by now.

NCO:n levyjulkkarit järjestetään Helsingin Ääniwallissa torstaina 5. joulukuuta. Tapahtuma toimii samalla Klangin lyriikkaosion julkaisubileinä. Lisätietoa täältä.