Levyarvostelu: Meek Mill – Championships

Miller Mobley


Meek Mill
Championships
Atlantic / Maybach Music

Tiistai 24. huhtikuuta 2018. Kyseinen päivämäärä on 31-vuotiaalle Meek Millille (oik. Robert Rihmeek Williams) merkityksellinen, sillä philadelphialaisräppäri vapautui tuolloin viimeisimmästä vankilatuomiostaan. Vapautumisella oli laajempaakin merkitystä: tuomion aikana muodostui massiiviseksi kasvanut liike #FreeMeek, joka puhui yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta sekä Yhdysvaltojen rikkinäisestä oikeusjärjestelmästä.

Marraskuun lopussa Meek Mill julkaisi ensimmäisen vapautumisensa jälkeisen pitkäsoiton, joka kantaa nimeä Championships. Yhdeksäntoista kappaletta sisältävä albumi ottaa vahvasti kantaa useisiin yhteiskunnallisiin aiheisiin ja ongelmiin kertoen samalla Williamsin ajasta vankilassa. Lisäksi levy käsittelee vapauden juhlistamista ja vapautta käsitteenä sekä hänen aikaisemman tuotannon tapaan Meekin nuoruutta Philadelphiassa.

Meek tietää mistä puhuu, sillä hän on viettänyt käytännössä koko aikuisiänsä ehdonalaisessa vankeudessa. Kovaa katuelämää eläneen artistin ongelmat lain kanssa alkoivat jo 18-vuotiaana ase- ja huumausainerikoksista. Tuohon aikaan Williamsilla ei luultavasti ollut aavistustakaan, että niistä alkaisi yli vuosikymmenen kestävä vankila- ja ehdonalaiskierre.

Takuita vastaan vapautuneen Williamsin oikeusasioita käsittelevä tuomari Genese Brinkley on olennainen osa matkaa, sillä hänen päätöksiensä ja toimintansa oikeudenmukaisuutta on kyseenalaistettu alusta asti. Tuomari ei olisi myöskään sallinut huhtikuista vapautusta, mutta lopulta Philadelphian korkein oikeus ohitti päätöksen. Voidaan todeta, että alkuperäiset ongelmat lain kanssa ovat Williamsin oman toiminnan aikaansaannoksia, mutta myöhemmin hänen käsittelyissään on tapahtunut epäoikeudenmukaisuutta. Onhan suurennuslasin alle joutunut myös Williamsin pidättänyt poliisi, jonka epäillään valehdelleen oikeudenkäynnissä.

Meek Millin julkaisut tunnetaan vahvoista introistaan ja vahva avausraita toimitetaan tämänkin albumin kohdalla. Omaksi poiminnakseni albumilta nousee sen ohella ra’an rehellisesti kirjoitettu toinen raita Trauma, jolla artisti riimittelee:

”And even worst, my judge black don’t wanna see me do well / It’s either that or black people for sale / Gave me two to four years like / ”Fuck your life, meet me in hell””

”I went from selling out arenas, now shit, I’m on sale / Them cold nights starting to feel like hell / Watching a black woman take my freedom / Almost made me hate my people”

Tuottajina ovat toimineet muun muassa Wheezy, Dream Chasers -lafkan oma Papamitrou, Hitmaka sekä esimerkiksi Lil Uzi Vertiä tuottanut Don Cannon. Tic Tac Toe on Travis Scottin Sicko Modesta, BlocBoy JB:n ja Draken Look Alivesta sekä Draken Nonstopista vastanneen Tay Keithin tuotantoa.

Vierailijoina kuullaan joukko artisteja, joista kannattaa nostaa esiin ainakin Rick Ross, Cardi B, Jay-Z, 21 Savage, Future ja Ella Mai. Lisävoimaa löytyy siis useammankin ison nimen edestä, mutta homma ei lepää heidän varassaan.

Erikoisin feattaaja Meekin uudella albumilla on ilman muuta Drake. Kaksikkoa ei ole kuultu samalla raidalla sitten vuoden 2015, jolloin he julkaisivat Yhdysvaltojen organisoidun rikollisuuden hallitsemiseen tarkoitetun lain mukaan nimetyn R.I.C.O:n. Tuon kappaleen jälkeen alkaneen mittavan beeffin seurauksena yhteistuotantoa ei ole odotettu, päinvastoin. Beeffiin sisältyi jopa ainoa Grammy-ehdokkuuden saanut dissiraita, Draken Back To Back.

Vastoin odotuksia kiistakumppanit kuitenkin solmivat pahasti tulehtuneet välinsä kuluneen vuoden aikana. Syyskuussa Drake kutsui Meekin lavalle kiertueellaan Bostonissa, sekä julkaisi julkiseksi sovinnon merkiksi 52 miljoonan seuraajan Instagram-tililleen kuvan heistä paiskaamassa kättä. Sen jälkeen he yhdistivät voimansa Going Bad -kappaleessa, joka nouseekin albumin vahvimpien joukkoon.

Biisilistasta nostoiksi itselläni nousivat myös Respect the Game sekä kevyempi Dangerous, jotka overall-kuvaltaan nappasivat jo ensimmäisellä kuuntelulla. Eniten keskustelua herättäneisiin kappaleisiin nousee selkeästi raita What’s Free, jossa ovat mukana Rick Ross ja Jay-Z. Kappale on samplattu jälkimmäisen artistin yhteistyökumppaneihin lukeutuneen The Notorious B.I.G.:in What’s Beef? -klassikosta.

Vaikka kappaleen ydinsanoma on vapaudessa ja yhteiskunnallisessa kannanotossa, menee suurin huomio ansaitusti Jay-Z:lle, jonka verseä on tituleerattu jopa vuoden parhaaksi. Enkä ihmettele yhtään:

”No red hat, don’t Michael and Prince me and ’Ye / They separate you when you got Michael and Prince’s DNA / I ain’t one of these house niggas you bought / My house like a resort, my house bigger than yours”.

Säkeistö aiheutti kuuntelijoissa myös hämmennystä, jota Hova korjasi Twitterissä. Kyseessä ei siis ollut dissi Kanye Westin suuntaan.

Meek Mill on tuoreimmalla julkaisullaan onnistunut luomaan uransa vahvimman albumin sekä toimimaan oikeusjärjestelmää uudistavan aktivismin kasvoina. Levy antaa äänen tuhansille vastaavaa epäoikeudenmukaisuutta oikeuden edessä kohdanneille ihmisille, joiden oma ääni ei kanna kuuluviin.

ARVOSANA: 4 ½/5