Levyarvostelu: J Hus – Big Conspiracy

J Hus
Big Conspiracy
Black Butter Limited

Momodou Lamin Jallow, joka tunnetaan parhaiten J Husina tai Jallow Hustlerina, on tehnyt erittäin odotetun paluun uuden studioalbuminsa merkeissä. Odottaminen ei vaikuta olleen todellakaan turhaa, sillä vaikka soundi kuulostaa perinteiseltä J Husilta, niin nuori brittiartisti on selkeästi kypsynyt. Afroswingin pioneeri julkaisi viime vuoden lopussa singlet Must Be ja No Denying, jotka saivat kuuntelijan huomion kohdistettua tulevaa projektia kohti.

Levyn päällisin puolin parasta antia on sen klassinen rakenne; albumilla on ainoastaan 13 kappaletta sekä neljä feattia, jolloin kokonaisuudella on mittaa alle 40 minuuttia. Vertailun vuoksi voi mainita, että Nasin vuonna 1994 tulleella Illmaticilla kokonaisuuspituus oli myös noin 40 minuuttia eikä sitä oltu paisutettu loputtomalla määrällä vierailijoita.

J Husin levyllä laatu menee määrän edelle: feattaajat ovat niinkin vaatimattomat kuin juuri Grammy-palkinnon voittanut Koffee ja Afrikan jättiläiseksi tituleerattu Burna Boy. Lisäksi mukana on aivan tuntematon artisti iceè tgm, jonka on fanien kesken spekuloitu olevan J Husin sisko. Kovat vierailijat eivät ole britille kuitenkaan outo käsite, sillä aiempiin yhteistyökumppaneihin lukeutuvat esimerkiksi SkeptaEd SheeranYoung ThugStormzy sekä Dave.

Legendaarisen ensimmäisen levyn seuraaminen on aina iso haaste, mutta 23-vuotias lontoolainen onnistuu sen selättämisessä erinomaisesti. Common Sensen jälkeen kansalla oli suuret odotukset, mutta Big Conspiracy tuntuu täyttäneen ne. Levy kuulostaa yhtenäiseltä teokselta, jossa tanssijalkaa vipattavat biitit sekoittuvat loistavasti mieltä rauhoittaviin melodioihin. Karismaattisella äänellään J Hus sulautuu taustoihinsa kuin veitsi kuumaan voihin. Julkaisu tuntuu myös hyvältä jatkolta edeltäjälleen myös siksi, että biitit elävät hyvässä sovinnossa edellisen levyn kanssa – johtuisikohan tämä siitä, että tuottajina olivat pääosassa ensimmäisellä levyllä mukana olleet Jae5 ja IO?

Kokonaisuudessaan levy maistuu kuin erinomaiselta pizzalta kohmeassa darrassa eikä valittamista oikeastaan löydy. Jos pitäisi mainita kolme lempikappaletta, niin ne olisivat ovat Koffeen tuella tehty Repeat, hittisingle Must Be sekä korvia hivelevä Love, Peace and Prosperity. Heikoimmaksi lenkiksi jää Fortune Teller, josta en ole ainakaan toistaiseksi kunnolla lämmennyt. Mikäli nykypäivän brittisoundi kiinnostaa, niin tähän teokseen kannattaa ehdottomasti tutustua.

ARVOSANA: 4½/5